Kategoria: UUTISET

Julkaistu

Kokemukset ovat yksilöllisiä

Samuli Simula
SYSMÄ

  • Olen järkyttynyt, miten päätöksenteossa Ihmisiä kohdellaan kuin pelinappuloita, toteaa Riitta kuultuaan Terveystalon ryhmäkodin asukkaita kohtaan tekemistä äkillisistä muutoksista.

Riitta toivoo, että hänen veljensä aiemmin julkaisematon tarina pysäyttää ajattelemaan.

Riitta esiintyy jutussa vain etunimellä asian arkaluonteisuuden vuoksi. Riitan henkilöllisyys on toimituksen tiedossa.

  • Veljeni Juha (nimi muutettu) kykeni hoitamaan kaikki ns. normaali arkeen liittyvät asiat. Rutiinit tekivät arjesta turvallisen. Hän harrasti säännöllisesti mm. basson soittamista. Suunnittelimme yhteistä lomamatkaa. Aikataulullisesti oli tärkeää, että tärkeät soittotunnit toteutuvat. Loma ei koskaan toteutunut, Riitta toteaa. 

Juhan pahaa kuulovammaa korjattiin kallon sisäisillä kuulokokeilla ja hän oppi puhumaan. Hänellä oli myös selkeitä autismin piirteitä. 

  • Perheeni antoi Juhalle kaiken mahdollisen tuen ja hoidon lapsena. Juhalle oli tärkeää, että häntä kohdeltiin kuin muitakin lapsia ja hän suoritti lukion. Autoin häntä itsenäistymään ja hän muutti luokseni asumaan. Juha haki myöhemmin itselleen tuettua asumista ja onnistui saamaan asunnon Kalasatamasta, muistelee Riitta.

Juha oli mukana tuetussa koulutuksessa ja hänelle myönnettiin asunto opiskelijakiintiöstä.

  • Opintojen loputtua häneltä poistui oikeus asuntoon ja samaan aikaan hänen juuri alkanut työsuhteensa keskeytettiin, sanoo Riitta. 

Heikosti kuulevan oli mahdoton pärjätä työssä.

  • Rajut yhtäkkiset muutokset arjessa veivät veljeni psykoosiin. Hän oli kulkenut kerrostalon käytävällä alusasussa koputtelemassa naapureiden ovia. Naapuri oli soittanut apua keskusteltuaan verissäpäin kulkeneen veljeni kanssa. Juha oli erittäin ystävällinen ja kiltti ihminen. Viranomaisilta saatu huomio oli rauhoittanut hänet hetkellisesti ja hänet oli jätetty kotiin, Riitta olettaa.

Juhan tietokoneen hakuhistoria tutkittiin myöhemmin ja selvisi, että hän oli etsinyt kipeästi akuuttia apua eri tahoilta.

  • Hänelle tuttu kuulovammaisten tekstiviestipalvelu toimii arkisin ja vain 19:00 asti. Apua ei löytynyt ja tilanne paheni yöllä. Juha oli hajottanut kotinsa tavaroita ja kulkenut käytävillä. Hän oli nukahtanut välillä uupumuksesta. Lopulta hän syöksyi viidennen kerroksen ikkunasta katuun ja menehtyi, kertoo Riitta haikeasti.

Helsingin Sanomien Pipsa Sinkko-Westerholmin jutussa sunnuntaina 26.4. Pauli Haapanen toteaa, että Terveystalo irtisanoi sopimuksen Sysmän Palvelutalo ry:n kanssa luottamuspulan takia.

Kuvassa: Asian arkaluonteisuuden takia Sysmässä asuva Riitta esiintyy jutussa vain etunimellä. Juha ei ollut holhouksen alla eikä hänellä koskaan aiemmin esiintynyt itsetuhoisia piirteitä. 

Julkaistu

Päiväni murmelina

Samuli Simula
SYSMÄ

Sysmän valtuuston kokous on välillä kuin katsoisi elokuvaa. Eikä ihan mitä tahansa elokuvaa, vaan Päiväni murmelina. Elokuvassa herätään seuraavana aamuna edellisen aamun tapahtumiin. Tapahtumat toistavat itseään.

Kunnanhallituksen kokouksessa 23.3. käsiteltiin KOY Sysmän Palvelutalon osakkeiden 53,2 %:n myymistä Sysmän kunnalle. Kunta omistaa osakkeista tällä hetkellä 46,8%. Myymisen jälkeen kunta omistaisi koko osakekannan.

Hallituksen kokouksessa jäsen Jukka Elomaa ehdotti että esitys palautetaan uudelleen valmisteluun. Ehdotus sai kannatusta, mutta äänestyksessä ehdotus kumottiin äänin 5-3 ja asia eteni valtuustoon.

Päättäjillä oli 28 päivää aikaa siihen kuuluisaan yhteistyöhön ja neuvotteluun asiasta. Mitkä asiat aiheuttivat erimielisyyttä ja miten voidaan päästä yksimieliseen ratkaisuun, jotta Palvelutalon koko toiminta ei vaarantuisi? Nyt joudun arvaamaan, mutta oletan, että asiasta ei ole neuvoteltu tai itse asiassa se ei ole käynyt edes mielessä.

Valtuuston kokouksessa 20.4. (asia nro 21) kunnanhallitus ehdottaa kunnanvaltuustolle, että se myöntää 250 000 euron määrärahan Sysmän Palvelutalo ry:n omistamien osakkeiden 469-1000 hankintaan.

Tuula Vuorinen esittää, että asia palautetaan uudelleen valmisteluun.

Vuorisen perustelut: Sysmän Palvelutalo ry:n toiminta on muuttunut oleellisesti kunnanhallituksen kokouksen jälkeen. Valtuutettu esittää, että yksi tärkeimmistä kaupassa huomioiduista perusteista on ryhmäkotitoiminnan tuomat tulot. Ryhmäkodin toiminta on loppumassa ja se olisi pitänyt huomioida kauppasummassa, koska vuokratuotto ei pysy samana kuin kauppakirjoissa on mainittu. Kauppakirjoissa oli laskettu vuokratuotoiksi huomioiden 1.11.2025 tilanne. Välittäjä on ottanut 1.11.2025 vuokratulot huomioon arvioidessaan osakkeiden lopullista kauppasummaan. Lisäksi Vuorinen mainitsi, että asian valmistelussa on ollut mukana esteellisiä henkilöitä.

Jukka Elomaa kannattaa Vuorisen esitystä palauttaa asia uudelleenkäsittelyyn. Valtuutettu Eevakaisa Lehtosalo-Lönnberg kannattaa alkuperäistä esitystä osakkeiden kaupasta, joten mennään äänestykseen. Äänestystulos tuttu ja turvallinen 14-6 (yksi poissa).

Äänestyksen jälkeen valtuutettu Vuorinen tekee vastaehdotuksen, jossa ehdottaa ettei 250 000 euron määrärahaa myönnetä samoilla perusteilla kuin aiemmin on esitetty. Valtuutettu vaatii, että vastaehdotus liitetään pöytäkirjaan. Elomaa kannattaa Vuorisen esitystä.

Esityksestä äänestetään ja vastaehdotus hylätään tuloksella 14-6. Elomaa esittää eroavan mielipiteen.

Kaikki varmaan tietävät, mihin tämä päätös etenee? Vuorinen mainitsee eriävän mielipiteen yhdeksi vahvaksi perusteeksi lehdistä luetun tiedon. Ehdotus valtuutetuille, että tulevaisuudessa lehtitietojen lisäksi on asiat varmistettava artikkeleissa esitetyiltä henkilöiltä ja vaadittava vastauksia asianomaisilta tahoilta.

Asia nro 22, Urakoitsijan valinta Talasniemen katujen ja vesi- ja viemäriverkoston rakentamiseen. Kilpailutuksen jälkeen kunnanhallitus ehdottaa valtuustolle Poppari Oy:n tarjouksen hyväksymistä. Valtuusto hyväksyy ehdotuksen ja 1,2 miljoonan euron lisämäärärahan.

Asia nro 23, Urakoitsijan valinta Väihkyläntien kadun ja vesihuollon saneeraukseen. Kilpailutuksen jälkeen kunnanhallitus ehdottaa valtuustolle LKN Rakennus Oy:n tarjouksen hyväksymistä. Valtuusto hyväksyy tarjouksen ja 1 050 000 euron lisämäärärahan kohteelle.

Valtuutettu Elomaa on puheenvuorossaan huolissaan nykyisen päätöksenteon käytännöistä. Mikäli ehdottaa lain noudattamista päätöksenteossa, niin se äänestetään lähes aina nurin. Esimerkkinä hän mainitsee asiat nro 22 ja 23, jotka päätettiin kunnanhallituksessa, vaikka määrärahaa ei ollut olemassa. Lisäksi Elomaa tuo esille, että kunnassa on katualuetoimituksia, jotka on haettu ilman toimivaltaa. Elomaa kertoo ottaneensa useasti lainvastaisuudet esiin kunnanhallituksessa, mutta lainvastaisuuksia ei haluta tai ei ymmärretä korjata. Sysmän katualueilla tehdään tällä hetkellä katualueiden lunastuksia, vaikka määrärahaa lunastuksiin ei ole myönnetty. Elomaa vaatii, että kommentti liitetään pöytäkirjaan.

Julkaistu

Ihana kamala sysmäläistyminen

Emma Toiskallio
SYSMÄ

Tämä on toimittajan oma kokemus, mutta se saattaa kertoa myös laajemmasta ilmiöstä. Sysmään muuttaminen voi vaatia kärsivällisyyttä, varallisuutta ja ennen kaikkea verkostoja.

Olen kuullut monia tarinoita siitä, miten sysmäläiseksi päädytään, mm. rakkauden, sattuman tai hetken päähänpiston kautta. Itse en puolestani ollut koskaan kunnassa käynyt, kunnes sain kutsun minulle vieraalta paikalliselta. Sattumus oli kaikin puolin niin omituinen, että tutustumiskäynnille oli lähdettävä. Ja tässä sitä ollaan vuosien päästä ihmettelemässä, kuinka tulla sysmäläiseksi.

Pankit saattavat olla hyvinkin tarkkoja siitä, millaisia taloja lähtevät rahoittamaan. Kenties olen vain onnistunut ihastumaan paikkoihin, jotka ovat tulleet bumerangina takaisin.

  • Emme todellakaan anna lainaa moiseen.

Tietysti pankissa arvioidaan myös hakijan maksukykyä, se on selvä.

Vuokra-asuminen on paikallisesti mahdollista, ja tarjontaakin on kohtuullisesti. Hintataso on niin ikään maltillinen, vaikkei varsinaisesti edullinen. Sysmän kaltaista maaseutukuntaa voikin pitää ennen kaikkea omistusasumisen alueena. Sitten se hankalin kysymys: mistä löytää oma talo, jos raha-asiat ovat kunnossa?

Kokemukseni mukaan vain harva kohde päätyy välittäjälle, ja osa jää hiljaiseen myyntiin ilman näkyvyyttä. Ilman paikallisia kontakteja ulkopaikkakuntalaisen onkin vaikea löytää näitä kohteita.

Tarinani ei mahdu artikkeliin, sen ansiosta kuitenkin pääsin tutustumaan paikallisiin ja luomaan verkostoja. Kun ryhdyin etsimään kotia, laitoin ilmoituksen puskaradioon. Odotukset olivat matalalla, mutta lopputulos löi ällikällä. Sain viestejä, soittoja, kutsuja ja ihmiset juoksivat jopa kadulla kiinni

  • Mulla olisi sulle talo!

Osa oli hieman umpikujassa kotinsa kanssa, oli vaikeaa siirtyä eteenpäin. Oli kuolinpesiä, keskenjääneitä remonttikohteita tai ihan vain rakkautta omaan asuinalueeseen

  • Tule mun kanssa lenkille, niin pääset tutustumaan! Täällä on useampi talo tyhjänä, voin sitten etsiä sulle yhteystiedot, jos joku niistä kiinnostaa!

Ihmisten halu osallistua prosessiin oli häkellyttävä ja suurta kiitollisuutta herättävä. Kuinka lämpimästi toivotettiin tervetulleeksi tutustumaan kohteisiin, vaikkei kauppoja tietysti voinut varmaksi luvata. Hankkeeni on toistaiseksi kesken, mutta se osaltaan vahvisti tunnetta, jonka vuoksi juuri Sysmään halusin.

Sysmään ei noin vain tulla, mutta samalla saattaa päätyä elämänsä seikkailuun.

Kuvassa: Toimittajan tarina Sysmässä alkoi autiotalon hankinnalla. Kuulostaa monimutkaiselle, mutta verkostoitumisen kannalta se toimi loistavasti.

Julkaistu

Ajatuksissa kuningaskunta

Emma Toiskallio
HARTOLA

Artikkeli kuuluu osaksi sarjaa, jossa toimittaja pohtii lukijavinkkeinä tulleita teemoja Hartolasta. Artikkelien tarkoituksena on yrittää ymmärtää näkökantoja ja taustoja.

Miksi niin moni satu alkaa kuningaskunnasta? Miksi tarinoissa toistuvat linnat, kruunut ja prinssit? Kenties kuningaskunta on helposti hahmotettava näyttämö ja samalla kuninkaallisuus tuo arkeen ripauksen taikaa. Hartola lienee Suomen ainoa kunta, joka on ottanut käyttöön kuningaskuntanimityksen. Tämä tapahtui vuonna 1987.

Vuosikymmeniä myöhemmin nimike herättää keskustelua. Ensinnäkin se on kirjattu kunnan strategiaan sanoin:

  • Päivitämme viestintästrategiaa ja matkailustrategiaa säännöllisesti.
  • Viestintää pilke silmäkulmassa.
  • Kuningaskunnan nimikkeistön suunnitelmallinen käyttö.

Kuningaskunnan kansalaisten keskuudessa vastaanotto on jakautunutta. Pääsääntöisesti nimike koetaan hyvänä ja hauskana, toisaalta harhaanjohtavana ja jopa ahdistavana. Eräs kantaaottavin kommentti Facebook-keskustelussa johdattaa nimikkeen alkujäljille.

  • Kunkkuvouhotus tökkii. Miksi maaorjuutta juhlistetaan? Ruotsi nylki köyhiltä suomalaisilta kaiken viimeistä jauhokippoa myöten. En näe aihetta pitää nimeä valtaistuimella. Outoa nöyristelyä.

Tämä artikkeli ei ota kantaa historiallisten väitteiden todenperäisyyteen. Selvää kuitenkin on, että Kustaa III vahvisti Hartolan seurakunnan perustamisen vuonna 1784 ja antoi sille kuninkaalliseen nimeen viittaavan nimen Gustav Adolfs socken i Finland. Kyse ei siis ollut alunperin kuningaskunnasta, vaan itsenäisestä seurakunnasta.

Anne Kalliomäki kirjoittaa teoksessaan Tarinallistaminen – palvelukokemuksen punainen lanka, että tarinan tulisi näkyä, tuntua, haista ja kuulua. Tarinallistaminen onkin laajasti hyödynnetty markkinoinnin keino, mutta vain silloin, kun se toteutetaan riittävän kokonaisvaltaisesti. Puolivillainen toteutus voi jäädä irralliseksi ja jopa hämmentäväksi kokemukseksi.

Mitä siis pian 40 vuotta kuninkaallisuutta on opettanut? Onko siitä todella otettu kaikki irti siten, että sitä voitaisiin kokea kaikilla aisteilla? Millainen kuningaskunta on matkailijan silmin – vauras ja menestyvä – vai sellainen, jossa tuulenpesät pyörivät kaduilla? Tuoko nimike asukkaalle ylevän tunteen? Vai onko kenties niin, ettei monarkia-ajattelu ylipäänsä ole enää tätä päivää?

Kuvassa: Toivoisitko Hartolasta jotain tiettyä aihetta pohdittavaksi? Laita toimitukseen juttuvinkki sähköpostilla toimitus@lahilehti.com. Kuva, A. Wormwood, omakuva prinsessana.

Julkaistu

Musiikin siivin maailmalla – Lahti Big Band Sysmän Teatteritalolla

Jesse Hildén
SYSMÄ

Perjantaina Sysmän teatteritalolla kuultiin musiikin riemujuhlaa, kun Lahti Big Band kuljetti yleisöä maailmalla. Lasten konsertti koko perheelle oli Sysmän kirjakyläyhdistyksen järjestämä tapahtuma, jonne alaikäiset olivat tervetulleita ilmaiseksi. Aikuisiltakaan ei peritty kuin kymppi per turpa, ja siksi heittäytymällä paikan päälle saapuessamme olikin hieman yllättävää, että sali oli vain puolillaan. Kerrankin, kun meille maalaisille olisi tällaista tarjolla, moni vanhempi jättää kulttuurikasvatuksen suorittamatta.

Orkesteri ei tästä kuitenkaan hämääntynyt, vaan toivotti kuuntelijansa sydämellisesti tervetulleeksi kehoittaen yleisöä osallistumaan konserttiin aina tarpeen vaatiessa laulaen tahi tanssien. Konserttiin Big Band oli saanut mukaansa solisteiksi Hannu Lepolan ja Sari Sakkilan, jotka kappaleissa lauloivat Vuohen kohtaamista asioista eri kulttuureissa. Solistit kohtasivat vaativan yleisönsä taitavasti ja saivat lapset sekä aikuiset vangittua monipolvisten kappaleiden pyörteisiin. Orkesteri koostui lukuisista puhaltimista mm, trumpeteista, saksofoneista ja käyrätorvesta. Lisäksi siihen kuului pianon, rumpujen, kitaran ja basson komppiryhmä. Parinkymmenen hengen bändi täytti tehokkaasti sekä teatteritalon lavan, että äänellään korkean salin kaikki kuutiot.

Koko 45 minuuttia kietoutui Vuohen matkoihin ympäri pallon. Matka alkoi Saharasta kameleiden kilpajuoksulla. Sitten siirryttiin Kalaharin autiomaan kautta Afrikan savanneille valokuvaussafarille. Sitten pohdittiin, onko oikein ottaa Eldoradon aarteet itselleen. Tämän jälkeen vietettiin Meksikossa kuolleiden juhlaa. Tässä kappaleessa arvostin sanoja, joissa ei kuolemaa juuri kierrelty vaan siitä puhuttiin lapsille mielestäni sopivan suoraan. Kysymyksiä saattoi joillain lapsilla herätä, mutta niitä vartenhan me kaikkitietävät vanhemmat olemme. Tämän jälkeen lennettiin kepeämpiin tunnelmiin hunajajahtiin Nepaliin ja sieltä lepäämään Ulurulle Australiaan. Seuraavaksi seurasi itselleni konsertin kruunu, kun Stonehengeä ihmettelevässä kappaleessa puhallinsektio loi ajoittain Black Sabbath -henkistä tunnelmaa ja meidän takapenkin poikien päät alkoivat nyökkäämään tempon mukana. Viimeiseksi sambattiin Brasilian Amazonissa ja päättymättömän loppulallatuksen aikana venkoilimme jonossa ympäri salia. Kyllä oli lystiä!

Kuvassa: Hannu Lepola ja Sari Sakkila lauloivat Vuohen matkasta Meksikoon kuolleiden juhlaan.