Kategoria: UUTISET

Julkaistu

Tainionvirran Taimenet notskilla

Ilkka Hörkkö
HARTOLA

Partiolippukunta Tainionvirran Taimenet järjesti kaiken kansan notski-illan viime viikon maanantaina Sysmässä ja tiistaina Hartolassa. Luvassa nuotiolla oli lettujen ja vaahtokarkkien paistamista sekä pieniä tehtäviä. Samalla voi tutustua paikalliseen partiotoimintaan.

Sysmässä tapahtuma järjestettiin Campingilla ja mukana kerrottiin olleen niin partiolaisia kuin ei-vielä-partiolaisiakin.

Hartolassa kokoonnuttiin hienossa elokuun illassa elämyspuisto Olohuoneella. Letunpaiston ohessa saattoi kokeilla muun muassa palapeliä ja huojuvan tornin rakentamista. Hartolassa Sudenpentujen ja Seikkailijoiden ryhmää vetävä Mari Lehtosaari-Miller kertoo partiolaisten viikkotoiminnan olevan kesällä tauolla. Notski-ilta on hänen mukaansa markkinointia, jolla yritetään saada uusia lapsia kokeilemaan partiotoimintaa.

-Kesällä on viikoittaisesta toiminnasta taukoa, mutta oman lippukunnan leiri järjestettiin Olavinrannassa. Nyt elokuun lopulla alkavat viikoittaiset kokoontumiset. Tarkoitus on ainakin aluksi touhuilla mahdollisimman paljon ulkona. Kaikenlaista on ohjelmassa: leivontaa, lintujen tuntemusta, lemmikkiteemaa ja metsäretkeilyä, selviytymistaitoja, auttamista, toisten huomioimista – sitähän se partio on. Ensiaputaidot ovat tärkeitä, Sudenpennuilla aloitetaan ihan laastarin laittamisesta. Viime vuonna meillä oli yöretkikin. Seurakunnan mailla on aika alkeellinen hirsikämppä, mutta voi siellä yöpyä talvellakin, Lehtosaari-Miller kertoo.

Vastuukysymysten vuoksi partiolaistenkin retkeily on hieman erilaista kuin joskus aikaisemmin.

-Itse olen ollut partiossa jo ihan lapsena, välillä oli pitkään taukoa ja nyt olen taas mukana.

Tainionvirran Taimenet kokoontuvat Sysmässä Järjestötalolla maanantaisin kello 17.00-18.30. 7-9 -vuotiaat Sudenpennut ja 10-12 -vuotiaat Seikkailijat kokoontuvat samaan aikaan.

Hartolassa kokoonnutaan tiistaisin seurakunnan tiloissa. Sudenpennut ovat koolla kello 16.00-17.00. Kello 17.00 aloittavat Seikkailijat sekä 12-14 vuotiaat Tarpojat. Lehtosaari-Miller kertoo, että mukaan mahtuu hyvin. Niin vanhoja kuin uusia jäseniä toivotaan mukaan partioon.

-Ehdottomasti myös aikuisia kaivataan toimintaan mukaan, hän korostaa.

Kuvassa: Partiolaisten ohjaajia Hartolan notski-illassa: Mari Lehtosaari-Miller, Aada Mäyrä, Julia Mäyrä ja Mira Sulka.

Julkaistu

Historiatuokio: Raskaat rikokset ja kuolemanrangaistukset

Sami Tapanainen on 48-vuotias historia-aiheista kirjoittava freelancetoimittaja Lempäälästä. Hän on tehnyt kuluvan vuoden aikana useita kymmeniä kuolemanrangaistuksen historiaa käsitteleviä artikkeleita.

Lähilehdellä on nyt ainutlaatuinen tilaisuus julkaista Sami Tapanaisen Sysmään ja Hartolaan liittyvä kirjoitussarja Lähilehdessä. Ensimmäinen osa julkaistaan 17.8. Lähilehdessä.

Kuolemanrangaistus oli pitkään osa suomalaista oikeusjärjestelmää. Nyt alkavassa juttusarjassa kerrotaan, kuinka tämä synkkä aihe koskettaa Hartolaa ja Sysmää. Rikoshistoriaa käsittelevistä tietokirjoista löytyy paljon mielenkiintoisia mainintoja ja kertomuksia molemmista kunnista.

Luvassa on tietoa ja tarinoita 1600-1800-lukujen vakavista rikoksista, kuolemantuomioista ja pyöveleistä. Kirjoitukset sisältävät taustoitusta ja valtakunnallisia tilastoja, mutta kaikkein tärkeintä ovat paikalliset esimerkkitapaukset.

Suomessa arvioidaan toteutuneen kaikkiaan 2500-3000 kuolemanrangaistusta vuosina 1625-1825. Tämä käy ilmi Mikko Moilasen kirjasta Kohtalona mestauslava (2021). Moilasen tietolähteenä oli valtava määrä asiakirja-aineistoa. Tietoa on kerätty mm. lääninhallinnon ja oikeuslaitoksen dokumenteista, kirkonkirjoista sekä vanhoista sanomalehdistä ja kartoista, perimätietoa unohtamatta.

Näiden kahden vuosisadan aikana Hartolassa toteutui ainakin seitsemän ja Sysmässä vähintään neljä kuolemanrangaistusta. Teloituksia on voinut olla pitäjissä enemmänkin, mutta nämä tapaukset löytyvät varmuudella asiakirjalähteistä.

Kuolemantuomioita langetettiin alun perin selvästi enemmän, mutta vain osa niistä pantiin lopulta täytäntöön. Monet tuomioista muutettiin hovioikeudessa lievemmiksi ruumiillisiksi rangaistuksiksi ja sakoiksi.

Hartolan ja Sysmän teloitettujen lukumäärät eivät ole poikkeuksellisen suuria tai pieniä ympäryskuntiin verrattuna. Suomen ylivoimaisesti suurin lukema on Turulla, jossa pyöveleillä tiedetään olleen ainakin 126 projektia edellä mainittuna ajanjaksona.
Kuolemanrangaistuksen kärsineistä suomalaisista 57 % oli miehiä ja 43 % naisia. Yleisimmät perusteet tuomioille olivat aikuisuhrin vaatinut henkirikos (lähes 40 %) ja lapsenmurha (30 %). Jälkimmäinen tarkoitti lähes aina tapauksia, joissa äiti tappoi vastasyntyneen lapsensa. Tästä löytyy valitettavasti useita paikallisia esimerkkejä, joista kerrotaan juttusarjan seuraavissa osissa.

Omaisuusrikosten ja erilaisten seksuaalirikosten osuudet olivat selvästi pienemmät. Auktoriteettirikokset tarkoittivat jumalanpilkkaa, omien vanhempien ahdistelua tai kuninkaan ja muun esivallan halventamista. Varomattomasta kielenkäytöstä joutui pahimmillaan mestauslavalle. Eräs menetti päänsä tokaistuaan: ”On se tuo taivaan isä joutava mies.”

Suomessa arvioidaan teloitetun lähemmäs sata henkilöä noitana. Sysmä oli Hämeen kärkipitäjiä noituudesta syytettyjen lukumäärän perusteella. Noidaksi todettujen ruumiit hävitettiin aina polttamalla. Suomessa ketään ei tiettävästi poltettu elävältä, vaan ruumis vietiin roviolle vasta mestauksen jälkeen.

Juttusarjan toisessa osassa esitellään Hartolan ja Sysmän vanhat teloituspaikat.

Julkaistu

Taidepiknikillä palkittiin nuori yrittäjä

Mika Sankari
HARTOLA

Kesäinen torstai-ilta kokosi Hartolan yrittäjiä Taidesalonki Talvion pihapiiriin nautiskelemaan hyvästä seurasta ja ruuasta. Uusiakin yrittäjiä löysi tilaisuuteen paikalle kunnan ja Hartolan Yrittäjien yhteistapahtumaan. Ajankohtaisia asioita käsiteltiin ja sen ohella tutustuttiin taidesalongin hienoon 40-vuotisjuhlanäyttelyyn.

Johtava asiantuntija Jukka-Pekka Jauhiainen toi Päijänne-Leaderiltä terveisiä.
-Hartolassa kunnan ja yrittäjien yhteydet ovat tiiviit. Kaikki tuntevat toisensa, joten se on nähtävissä pienen kunnan etuna. Leaderin kautta myönnettävää energiainvestointitukea voidaan käyttää yrityksen energiamuodon vaihtamiseen uusiutuvaan energiaan, uusiutuvan energian käytön lisäämiseen sekä energia- ja materiaalitehokkuuden parantamiseen. Tukea voidaan myöntää päätoimiseen yritystoimintaan harvaan asutulla maaseudulla sijaitsevalle yritykselle. Tuen määrä on maksimissaan 30 %. Tulisipa tästä “hittituote”, hän toivoo.

Kunnanjohtaja Jarkko Seppälä kävi läpi muutoksia kunnan kannalta. TE-palvelujen siirtyminen takaisin kunnan hoidettavaksi on vuorossa seuraavana isona haasteena.
-Se on iso urakka, mutta mahdollistaa toisaalta kunnille paljon työllisyysasioihin ja elinkeinotoiminnan kehittämiseen liittyen. Nyt työllisyys on kehittynyt hyvään suuntaan kunnassa. Harmi sinänsä, että todella vähän on perustettu uusia yrityksiä. Yleensä niitä perustetaan noin 12 vuosittain. Toimitiloja on paljon tarjolla sekä kunnallisella että yksityisellä puolella. Eri alan yrityksille Hartola on oikein potentiaalinen toimipaikka. Hyvät liikenneyhteydet ovat myös ehdoton vahvuus, Seppälä korostaa.

Hartolan Yrittäjien puheenjohtaja Päivi Koskela kertoi hyviä uutisia.
-Hartolassa toimii menestyviä yrityksiä, vaikkei uusia olekaan hetkeen perustettu. Keskustan liiketiloihin on saatu uutta elämää.

Sitten koitti Hartolan Yrittäjien historiallinen hetki.
-Yhdistys palkitsee ensimmäistä kertaa vuoden nuorena yrittäjänä Simo Tonterin (Hartolan rakennus- ja lvi-palvelut oy). Tunnustus jaetaan nuorena aloitetusta yritystoiminnasta ja sen menestyksellisestä hoitamisesta. Yritystoiminnan tärkeät luvut (mm. kannattavuus, kasvu) ovat vaikuttavia. Yritys työllistää muutaman henkilön. Lisäksi tulevat mainituiksi hyvä asiakaspalvelu, joustavuus, nöyryys ja tekemisen ilo, Koskela perusteli valintaa.

Julkaistu

Tässä puutarhassa silmä lepää

Helena Mäkinen
HARTOLA

Hartolan kirkonkylässä on keidas. Hyppäsen Elina ja Martti ovat yhdessä laatineet kotinsa ympärille erityisen hienon puutarhan, josta ei väriä ja vehreyttä puutu. Ja satoakin tulee yltäkyllin.

Martti näyttää puutarhan erikoisuuden, se on korkea kaappi, jonka seinää pitkin kiipeää viiniköynnös. Kaapin sisällä toimii vartiointiliike: melko suureksi kasvanut ampiaispesä. Se oli ensin varastorakennuksen seinustan työkalukaapissa. Ampiaiset innostuivat rakentamaan pesän siellä roikkuvaan keltaiseen ovitopparinaruun. Martti piti sen sijaintia vaarallisena ja siirsi pesän savustuskaappiin.
-Pitäähän pörriäisiä auttaa!

Viereisessä koristeellisessa pömpelissä köynnöstää Zilga, joka teki viime vuonna suuren rypälesadon ja pitää nyt huilivuoden.

Tontilla kasvavien upeiden, kookkaiden mäntyjen lomassa kukoistaa omppu-, kirsikka-, luumu- ja päärynäpuita, jotka kantavat komean sadon. Kirsikat on tietysti jo poimittu.
Marjavalikoimakin on melkoinen: viinimarjoja, saskatoonia, karhunvatukkaa, puutarhavadelmaa ja –mustikkaa. Heikosti marjova hunajamarjapensas on siirretty häpeämään pihan toiseen päähän.

Lipstikka rehottaa, samoin Elinan suosikkijuures palsternakka. Vihanneksia on monipuolinen valikoima. Kokkausta ryydittävät itse kasvatetut sipulit, salaatit, pavut, kurpitsat, avomaakurkut ja lehtikaali. Ne on kylvetty pyöreisiin kehiin, joiden keskustoja kaunistavat kosmoskukat ja muut kookkaat silmänilot. Eri lajiset tomaatit ja kasvihuonekurkku tuottavat satoa kasvihuoneessa.

Perunamaan kaverina on pörriäisten ikioma valtakunta.

Julkaistu

Kauppaleikeistä harrastus

Kyösti Piippo
HARTOLA

Lapsuus- ja koulukaverit Raija Ritomaa-Järvinen, Eeva Hyvärinen ja Leena Metsänen leikkivät lapsena monille samanikäisille tuttuja kauppaleikkejä. Rahat olivat paperista itsetehtyjä tai voikukan ja piharatamon lehtiä.

Nyt sama kolmikko on pyörittänyt kirpputoria Hartolassa jo muutaman vuoden ajan.

– Vähän samanlaista leikkiä tämä on, mutta rahat ovat kyllä oikeita, sanoo Raija.

Idea kirpputorista syntyi siitä, kun jokaiselle heistä oli kertynyt nurkkiin ihan liian paljon tavaraa. Ensin kirpputorin paikaksi valikoitui Länkelinin vanha tehdas kolmen vuoden ajaksi, mutta kiinteistön myynnin ja koronan jälkeen kolmikko muutti Nestor Länkelinin vuonna 1918 rakentamaan punaiseen mökkiin samalle tontille. Mökki oli ollut jo vuosikausia tyhjänä, mutta Raija halusi jättää kohteen kiinteistökaupan ulkopuolelle. Nyt Suutarintorpaksi nimetty mökki palvelee toista kesää naiskolmikon kirpparina.

– Viimemmäksi mökissä pyöritti suutarinliikettään Jukka Virlander ja siitä saimme hyvän nimen kirppikselle, kertoo Raija Ritomaa-Järvinen.

Suutarintorppa on paisi nimeltään myös näöltään oikein sopiva kirpputoriksi. Pieni punainen mökki Hartolan keskustassa Toritiellä viestittää olemuksellaan rauhaa ja mennyttä aikaa.

Sen mökin Raija, Eeva ja Leena sitten täyttivät tavaroillaan ja kauppa on käynyt.

– Taloustavaroita, työkaluja, musiikkia eri tallenteina ja kirjojakin. Vaatteet eivät oikein mene kaupaksi, niiden pitäisi varmaan olla tosi vanhoja. Varsinaisia hittitavaroita ovat Arabian ja Iittalan tuotteet ja niitä suuren osan vuotta Sveitsissä asuva Leena tuo myytäväksi sieltä toisesta kotimaastaan.

Kierrätys on tämän päivän asia ja se näkyy myös kirpputorilla. Vanhoja esineitä ja tavaroita ei vähätellä ja moni löytää kirpparilta ehkä kauankin etsimänsä tuotteen.

Kolmikko aikoo pistää Suutarintorpan ovet lukkoon markkinoilta, mutta ensi kesänä he aikovat jatkaa jo lapsena yhdessä aloittamaansa harrastusta. Tavaravalikoiman he lupaavat lisääntyvän seuraavaan sesonkiin mennessä.

Kuvassa: Raija Ritomaa-Järvinen (vas), Eeva Hyvärinen ja Leena Metsänen istahtivat idyllisen Suutarintorpan kynnykselle.