Avainsana: Hartola

Julkaistu

Tulevaisuusajattelu, mitä se on?

Emma Toiskallio
SYSMÄ, HARTOLA

Kuvitellaan, että sinulla on viisivuotias lapsi. Katselet hänen temmellystään kotipihalla ja yllättäen oivallat, kuinka kymmenen vuotta on oikeastaan aika lyhyt ajanjakso. Tuolloin samainen piltti viettää jo rippijuhlia ja pihamaalle kokoontuu sekalainen joukko sukulaisia ja ystäviä. Tänään pihasi on kuitenkin vielä rakennustöiden jäljiltä tylsä ja harmaa, ja muistuttaa näyteikkunaa uuden asuinalueen keskellä. Haaveilet varjostavista puista, näkymää rajaavista aidoista ja pehmeästä pihanurmesta. Juhlateltoista ja kauniista puheista.

Päiväuniaikaan kirjaat paperin vasempaan laitaan nykyhetken ja oikeaan juhla-ajankohdan. Ääripäiden väliin tulee laatikot jokaiselle kasvukaudelle. Puut vaativat aikaa eniten, joten ne on istutettava ensimmäisenä. Toisaalta rahaa pihatöihin ensimmäisinä vuosina ei ole vielä paljoa. Kirjaat ylös tarvittavia asioita, kuten maa-aineksia, ja huomioit myös uhkia, jotka saattavat tarvita korjausliikkeitä. Kasvukausilaatikko – laatikolta pääset juhlavuoteen, eli skenaarioosi. Kauniiseen puutarhaan, jossa järjestää tärkeä päivä.

Tässä on kuvaus henkilökohtaisesta tulevaisuusajattelusta, mutta samaa rakennetta voidaan hyödyntää yhteiskunnallisiin ja jopa globaaleihin kysymyksiin. On kuitenkin muistettava, että skenaario on skenaario, eikä se aina pidä paikkaansa. Entä jos lapsi ilmoittaakin, ettei aio osallistua koko rippikouluun? Skenaario on siis ikään kuin luonnos odotettavissa olevasta tapahtumakulusta.

Miksi sitten luoda skenaarioita ja aikajanaa? Toki se voi olla suuntaa antava muistio, jonka myötä oivallat viiden vuoden kuluttua olevan angervojen hankinta-aika. Tulevaisuusajattelun idea piilee edellä kuvatuissa kasvulaatikoissa, joiden tulisi antaa versoa vapaasti. Argumentit, kuten rahan tai pörriäisten puute, eivät saa olla este ideoinnille. Päinvastoin syntyy kysymys: entä jos?

Entä jos koko kortteli sitoutuisi olemaan puutarha-alue kymmenen vuoden kuluttua?

Entä jos meillä olisi puutarhayhdistys?

Entä jos yhdistys saisi tukea sadeveden keräysjärjestelmälle, joka automatisoisi alueen kastelutarpeen?

Alkuperäisen skenaarion pääkysymys voi olla varsin arkipäiväinen. Pohtimalla välivaiheen kasvulaatikoita on kuitenkin mahdollisuus päätyä entistä merkittävämpiin kysymyksiin ja oivalluksiin – jopa sellaisiin, jotka antavat elämälle tyystin uuden suunnan.

Kunhan malttaa antaa ajattelulle vapauden versoa.

Kuvassa: Myös Sysmän lukio on huomioinut tulevaisuustaitojen tärkeyden ja opettaa niitä uudella Päijänne-linjalla.

Julkaistu

Kaipuu luontoon ja maaseudulle

Samuli Simula
SYSMÄ-HARTOLA

  • Pienessä kunnassa nuoruuden viettäneenä olen aina jollain tasolla haaveillut paluusta maalle. 13 vuoden aikana Helsingistä on ehtinyt tulla koti. Siellä on osa perhettä, ystävät, harrastukset ja työ. Voisiko tämän kaiken yhdistää? Ottaa paikoista parhaat puolet käyttöön. Maaseudun puhdas kaunis luonto ja neljä selkeää vuodenaikaa houkuttelee puoleensa. Kaupungissa on hyvät ja monipuoliset palvelut. Aina on tekemistä, mutta nykyään lähes kaikki tekeminen vaatii rahaa. Kevät tulee aikaisemmin kaupunkiin. Välillä tuntuu kuitenkin, että loskakausi ei lopu koskaan, sillä Helsingissä ei ole kunnon talvea, avaa Sonja Koivuoja kertomustaan, matkalla maaseudulle.

Hän on tulossa ainakin kesäksi maistelemaan, millaista elämä on Hartolassa ja Sysmässä.

  • Jätän päivätyön ja ryhdyn päätoimiseksi yrittäjäksi. Irtisanon nykyisen ihanan asunnon Helsingin alppilassa. Ei kannata jättää unelmia taakse asunnon ja työn takia, pohtii Sonja.

Hän on kerran käynyt pikavisiitillä tutustumassa paikkakuntiin.

  • Minulle jäi lämpimästi mieleen, että ihmisillä on aidosti aikaa toisilleen. Aikaa pysähtyä jutulle. Kaupungissa kaikilla on kiire ja elämä on liian tarkasti aikataulutettu.
  • Odotan jo kesäistä Hartolaa ja luontoa. Eniten odotan Pohjolan Kartanon myymälän ja kahvilan toiminnan kehittämistä yhdessä Sanna Kaisan kanssa. Tilan omat tuotteet ovat parasta laatua. Saan istuttaa kartanolle kukkia, yrttejä ja vihanneksia. Huhtikuusta syyskuuhun pyöritän heidän toista kartanoaan bed and breakfast tyyliin. Tilauksesta järjestetään tapahtumia ja juhlia ja savusaunakin löytyy. Olen haaveillut omasta majatalosta. Voisin valmistaa herkullisia aamiaisia vieraille ja vaihtaa tarinoita heidän kanssaan. Tykkään houstata juhlia ja illallisia ystävilleni. Nyt yhdistän kaiken, mistä pidän.

Kesän jälkeen tapaamme Sonjan uudelleen ja kuulemme, miten kaikki lopulta meni.

  • Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus. Olisi hullua jättää se käyttämättä. Samalla haluan rohkaista kaikkia, että paikallaan olemisen sijaan voi rohkeasti astua kohti uusia kokemuksia. Vaikka Hartolasta ja Sysmästä ei tulisi loppuelämän kotipaikkaa, niin varmasti minun sydämeni jää seudulle osittain kesän jälkeen, miettii Sonja liikuttuneena.

Mitä kesä tuo tullessaan?

-Aivan varmasti ainakin ihania kohtaamisia.

Kuvassa: Sonjalla kokemusta ravintola-alalta, myyntityöstä, rekrytointi ja kanditutkinto Lahden muotoiluinstituutista. Aira on kokenut luiden kätkijä.

Julkaistu

Mitä kuuluu Hartolasta?

Emma Toiskallio
HARTOLA

Aurinkoinen helmikuun päivä valikoitui osin vahingossa ajankohdaksi kerätä gallup -vastauksia artikkelia varten. Allekirjoittaneen toimittajan elämässä sellaisia ilahduttavia vahinkoja sattuu aika ajoin, kuten esimerkiksi viime syksynä. Tuolloin tupsahdin Sysmään. Muutamaa ennalta sovittua artikkelikohdetta lukuun ottamatta on Hartola toistaiseksi jäänyt hieman vieraaksi, mutta tämähän oli oikein loistava päivä ensitutustumiselle!

Päätin lähestyä ihmisiä kysymyksellä, millainen päivä sinulla on tänään? Hartolan keskusta-alue yllätti vilkkaudellaan, en ollut hoksannut pääkaupunkiseudun talviloma-aikaa.

Aloitin kyselykierroksen ihastuttavalta 4H-kirppikseltä.
– Töitä on ollut reippaasti, melkein ehdin jopa syömään, kommentoi eräs kirpparilla pyörähtänyt iloisesti.
– Tähän päivään kuuluu ukkojumppaa, kirjastoa ja kevään odotusta.
– Olen haukkaamassa happea. Huolta aiheuttaneet asiat ovat juuri lähteneet raukeamaan ja elämä alkaa jälleen näyttää valoisalta.

Aurinko olikin vahvasti vastauksissa läsnä, eikä suotta. Gallup -kysymys itsessään ilmeni hieman haastavaksi, mutta sehän tietysti selittyy suomalaisella luonteella. Emme me harrasta small talkia, kuten ulkomailla tekevät. Hyviä vastauksia kertyi silti.
– Olen talvilomareissulla, lapsuudenmaisemiin on mukavaa palata.
– Hartolassa palvelut pelaa ja kaikki on hyvin. Ei mitään valittamista.

Tässä vaiheessa joku tuli vinkkaamaan, että muistaahan toimittaja piipahtaa myös Kotikahvilassa, siellä käyvät kuulemma kaikki. Vinkki oli tietenkin tarkistettava ja maistuvan juustovoileivän ohella kertyikin runsaasti myös vastauksia.
– Hyvää kuuluu, ylämäkiä ja alamäkiä.
– Pitämättömiä pekkasia tässä pitelen.
– Mitäs eläkeläiselle kuuluu, tässä minä istun välillä aamu -ja välillä päiväkahvilla, kuuntelemassa kylän uutiset.

Arkipäivänä puolisen jälkeen olivat työasiat pinnalla, kuten myös ajankohtainen veroilmoituksen teko.
– Varsinainen metsänomistajan savotta.
– Poikaa autoin tuossa veroilmoituksen kanssa kolmatta tuntia.

Eräs vastaaja kokosi osuvasti päivän tunnelmia.
– Kevät alkaa tulla, ja ihmiset lähtevät liikkeelle. Tapaamme taas toisiamme, se on hyvin tärkeää. On mukavaa, että kaikki ovat tuttuja.

Oli oikeutetusti huomattavissa, ettei toimittaja ollut kyläläisille ennalta tuttu. Pienen keskustan iloista huisketta oli silti varsin hauska seurata.

Julkaistu

Kohti uutta SOTE-kulttuuria

Viikon Henkilö Mikko Nenonen

Kyösti Piippo
HARTOLA

Hartolalainen lääkäri Mikko Nenonen on kirjoittanut yhdessä Olli Nylanderin ja Kauko Koivuniemen kanssa kirjan SOTE 3.0, jossa kolmikko esittää aivan uuden toimintamallin maamme sosiaali- ja terveydenhuollon ongelmien ratkaisuiksi.
Kirja tulee painosta myyntiin tammikuun loppupuolella.
Kirjassa kolmikko tekee perusteellisen historian ja nykytilan analyysin sekä esittää yksityiskohtaisen tiekartan toimintamalliksi, jossa tärkeimpänä asiana on kansalaisten pärjääminen.

Mikko Nenonen, muutama sana tekijäkolmikosta?

  • Minä olen valmistunut lääkäriksi vuonna 1978 ja kaksijakoinen työurani jakautuu suurinpiirtein puoliksi sairaaloissa ja terveyskeskuksissa työskentelyn ja työn terveydenhoitopolitiikan parissa. Vanhusten laitoshoito on aina ollut se omin alue. Yksittäisistä työpaikoista voisin mainita Stakesin (mm. terveydenhoidon kansainvälinen tilastoyhteistyön ja terveydenhuollon kustannusten ja rahoituksen laskentamallin kehittäminen). Olin muokkaamassa Lääkäriliiton terveyspoliittisena asiantuntijana ministeri Risikon toimeksiannosta Chronic Care Modelista terveyshyötymallin suomalaiseen käyttöön. Pertunmaalla toimin terveyskeskuslääkärinä vuodet 2013 – 2017 ja vielä nyt eläkkeellä ollessani teen muutaman päivän kuukaudessa konsultaatioita hoivakodeissa.
  • Olli Nylanderin tausta on yhteiskuntatieteissä ja sosiaalipolitiikassa, soten suunnittelutoiminnoissa Pirkanmaalla ja valtakunnallisesti Stakesissa, THL:ssä ja Valvirassa.
  • Kauko Koivuniemen kiinnostus terveyden ja pärjäämisen käsitteitä ja niitä ylläpitäviä järjestelmiä kohtaan on vanhaa perua. Hän on useita terveysalan kirjoja julkaissut yrittäjä, jonka asiakaspiiriin kuuluvat erilaiset palvelualan yritykset, organisaatiot ja yhteisöt.

Teitte yhdessä kirjan, jossa ehdotatte ihan uutta SOTE -mallia Suomeen. Nykyinen sote ei siis toimi?

  • Nykyinen sote potee luottamuksen puutetta, resurssi- ja johtamisongelmia ja palvelujen epätasa -arvoisuutta. On rakennettava kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan perustuva sote, jossa kansalaisten pärjääminen on keskiössä. Mallin on vastattava tulevaisuuden haasteisiin ja tuettava kansalaisten pärjäämistä.

Yksilöitkö hiukan ehdotetun SOTE 3.0 mallin sisältöä?

  • Käytän tässä yhteydessä ”hissipuhe” -nimitystä. Sen voi siis selittää ulkopuoliselle yhden hissimatkan aikana. Sote 3.0:n palvelulupaus on yksilölle syntyvä pärjäämislisä. Nopea palveluihin pääsy ja prosessien sujuva läpimeno ovat välttämättömiä. Pärjäämislisä kootuu taidoista, joilla haasteet kohdataan ja joiden avulla ihmiset ohjaavat oman elämänsä kulkua. Työvälineinä ovat pärjäämishyötymalli ja henkilöstön uudet kompetenssit.

Miten nykyiset hyvinvointialueet istuvat tässä mallissa?

  • Hyvinvointialueet lakkautetaan ja Suomi on yksi hyvinvointialue. Ehdotamme koko maan kattavan kuluttajaosuuskunnan perustamista järjestämään ja tuottamaan sote -palvelut ja tukemaan ihmisten pärjäämistä. Koko alueelle suunnataan valtionvarainministeriön kanssa sovittu budjetti ja hyvinvointipoliittiset tavoitteet. Osuuskunnalla on omat vaaleilla valittavat rakenteeet (valtuusto ja senaatti). Muutos ravistelee koko sotea, koska koulutuskin joudutaan uudistamaan perusteitaan myöten.

Painotatte kirjan tekstissä pärjäämis -sanaa. Avaatko termiä tarkemmin?

  • Pärjääminen on meillä ihan keskiössä. Pärjäämiskäsitteellä päivitetty uusi malli kattaa koko sote -kentän. Se soveltuu asiakastyöhön motivoimaan ja tukemaan ihmisiä oman elämän hallinnasssa. Sote-ammattilaisten koulutuksessa sitä käytetään hyväksi huomioimalla uudet kompetenssit, kyvykkyydet.
Kauko Koivuniemi (vas.), Olli Nylander ja Mikko Nenonen haluavat uusia Sote -palvelut Suomessa. Kuva Mikko Nenonen.

Julkaistu

Jouluista ostettavaa

Helena Mäkinen
HARTOLA

Kolmantena adventtina oli Hartolan seurakuntatalolla perinteiset järjestöjen joulumyyjäiset. Kirkkoherra Jeremias Sankari kertoi Lahden, Hollolan, Heinolan ja Tainionvirran seurakuntien julkaiseman Kirkonseutu –lehden muutoksista. Aiemmin lehti on tullut joka kotiin, mutta ensi vuoden alusta lähtien sen jako muuttuu.

  • Meillä on täällä listoja, joihin voitte kirjoittaa osoitetietonne, jos haluatte tämän ilmaisen lehden tammikuusta lähtien kotiosoitteeseenne. Lehteä on myös jaossa seurakunnan tiloissa.

Joulumyyjäisten tarjonta oli tuttua: kaikenlaisia jouluherkkuja pöydät täynnä, joulukoristeita ja valtavasti lämpimiä sukkia ja lapasia. Arvat menivät kuin kuumille kiville ja Eläkeliiton emännät olivat laittaneet kahvipöydän koreaksi.

Eläkeliiton pöydän takana on tuttuun tapaan Aili Hakokivi, jolta kysyn, miten kauan hän on leiponut kakkuja erilaisiin tilaisuuksiin ja järjestötoiminnan tueksi.

  • Varmaankin 25 vuotta. Sinä aikana on tullut tosiaan pyöräytetyksi muutama kakku, tänä vuonna olen leiponut jo noin 100 kakkua. Aina ne ovat menneet kaupaksi!

Homma taitaa olla sinulla verissä?

  • Niin se on, toiset juoksevat ja minä teen kakkuja. Minä virkistyn aina, kun pääsen leipomaan.

Vaatiiko homma sitä ”tule hyvä kakku, älä tule paha kakku!” -lorua? Onnistuvatko ne aina?

  • Joskus sattuu niinkin, ettei onnistu. Vaihdoin juuri uunia, ja homma on vähän hakusessa, mutta kyllä se siitä taas paranee. Vähintään viidentoista vuoden välein pitää uuni uusia. Minä käytän Strömbergin vanhoja uuneja, en mitään nykyaikaisia.

Aili kertoo vielä, että tuli Eläkeliiton kokoukseen eikä yhtään arvannut, mitä oli tulossa. Hänet pyydettiin framille ja kakkumestarista leivottiin järjestön kunniajäsen! Kakuista saadut tulot on noteerattu. Ailin puoliso Kalevi on ollut apupoikana kaikki vuodet. Hänellä oli aamulla herätys jo neljältä.

– Lumityöt piti tehdä, että ehdittiin varmasti ajoissa myyjäisiin.

Kuvassa: Kahvi maistuu ostosten lomassa.


Kakut ovat taas käyneet kaupaksi. Kuvassa Aili Hakokivi.