Avainsana: koulu

Julkaistu

Wanhojen tanssit

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ

Teatteritalolla tanssittiin torstaina 13.2. Wanhojen tanssit. Abit oli potkittu pois ja uusi ikäluokka oli koulun vanhimpia. Tansseissa oli mukava määrä pareja, peräti yhdeksän kappaletta. Yleisöä oli totuttuun tapaan talo täynnä.

Wanhat tanssivat monia perinteisiä tansseja. Lopussa oli Marjut Rantasen ohjaama päätöstanssi. Asut olivat viimeisen päälle ja nuoret olivat harjoitelleet askeleet sujuviksi. Tanssien lopussa kaikki kukitettiin ja yhdessä nostettiin malja uusille koulun vanhimmille. Wanhojen puheen piti Sanna Konnu.

Hän totesi aluksi, että on ollut suuri kunnia päästä jatkamaan kohta satavuotiasta perinnettä. Hän kertaili mennyttä lukioaikaa ja sanoi ensimmäisen vuoden menneen todella nopeasti. Jo tuolloin spekuloitiin kovasti Wanhojen tanssien pareista. Aluksi monikaan ei ollut osallistumassa ja paniikkikin oli puhjeta.

Toisena vuonna asiat alkoivat edetä kohti tanssiaisia. Asutkin lopulta löytyivät kaikille.

-Kaikki voimme kuitenkin olla ylpeitä itsestämme, eikä vain tanssien takia vaan myös oman koulumenestyksemme tähden, Sanna painotti.

Marjut Rantanen muistelee jo vuonna 2003 liikunnanopettajan sijaisena opettaneensa osan Wanhojen tansseista.

-Lukuvuodesta 2012-13 saakka olen vastannut Wanhojen tansseista kokonaisuudessaan, eli nyt on 13. kevät. Yksi koronakevät jäi tanssimatta, mutta yhtenä vuonna olin mukana kaksissa tansseissa, kun tanssitin sekä sysmäläisiä että hartolalaisia wanhoja.

Yhdeksän paria oli Teatteritalon tanssiparketin ennätys. Aiemmin tansseja tanssittiin koululla. Marjut kertoo, että nyt tansseiksi valikoitui ryhmän näköisiä, reippaita ja meneviä tansseja.

-Harjoitukset aloitettiin lokakuussa. Nuoret oppivat tanssit nopeasti ja innostuivat hommasta niin, että tanssivat kuulemma näitä tansseja myös muilla liikunnan valinnaiskursseilla. Lopputulos oli hieno, eikä opettajan tarvinnut lainkaan jännittää tanssijoiden puolesta, Marjut kehaisee.

Voisi kuvitella, että kiireisen lukiovuoden aikana ei riittävään harjoitteluun aina löytyisi tilaa. Viimeisillä viikoillakin on vielä paljon hiottavaa.

-Vuosien varrella olen huomannut, että kun H-hetki lähestyy, asiat alkavat yhtäkkiä sujua.

Ja kokemuksen myötä ohjaaja on oppinut, että kaikkien askelien ei tarvitse sujua täydellisesti.

-Wanhat ovat hurmaavia kauneudessaan ja komeudessaan joka tapauksessa.

Julkaistu

Lukulahja ekaluokkalaisille

Riikka Junttila
SYSMÄ

Sysmän Kirjakyläyhdistys ja kirjasto pääsivät ilahduttamaan ekaluokkalaisten ensimmäistä oppituntia vuoden viimeisenä kokonaisena koulupäivänä. Kyseessä oli jo kolmatta kertaa järjestetty tempaus, jossa ekaluokkalaiset saavat joululahjaksi ikioman kirjan. Kyselimme yhdistyksen varapuheenjohtaja Sanni Honkasen kanssa, miten syksy on sujunut ja ovatko kirjaimet alkaneet tuntua jo tutuilta?

-No kyllä on, mehän osataan jo lukeakin, vastasi ekaluokka reippaasti.

Ella Nurminen etupenkistä vahvisti, että opituilla kirjaimilla osataan myös jo kirjoittaa. Lukulahjat menivät siis juuri oikeaan kohteeseen, sillä kirjaston ja kirjakyläyhdistyksen lahjoittaman kirjan on tarkoitus palkita ekaluokkalaisia uutterasta lukemaan oppimisesta ja kannustaa lukuharrastuksen pariin myös kouluajan ulkopuolella.

Tuoreelle opettajalle Nelli Salmiolle tämä luokka oli ensimmäinen, jolle hän on saanut antaa oman lukulahjan eli lukemisen taidon. Salmion mukaan lapset olivat vierailusta ja kirjasta innoissaan. Keväällä olisi tarkoitus alkaa käydä kirjastossa, jotta vielä eritasoisille lukijoille löytyisi juuri omaan osaamistasoon sopivaa ja mieleistä luettavaa.

Lopuksi luokassa sovittiin yhdessä, että kirjalahjapaketti avataan vasta koulun jälkeen, jotta yllätys säilyy heille, jotka aikovat säästää paketin avaamisen jouluaattoon. Tämän jutun lukijoille voimme kuitenkin paljastaa jo, että pakettiin oli tänä vuonna valittu Juhani Känkäsen kirjoittama ja kuvittama lastenkirja Apo Apponen – ekaluokan kellokkaat (Teos 2023). Teos valikoitui lahjakirjaksi hyvän huumorin, houkuttelevien kuvien ja kotimaisuuden takia. Testilukijat pitivät myös kirjan tunnistettavasta arjen kuvauksesta, karkailevasta koirasta ja opettaja Pena Liitu-Harpista, joka kollegoineen on joutunut ottamaan käyttöön opettajille suunnatun Wilma-sovelluksen, jonne rehtorin toimesta alkaa ilmestyä runsaasti merkintöjä.

Sysmän kirjakyläyhdistys ja kirjasto toivottavat Lähilehden lukijoille kirjarikasta joulua ja kaikille ekaluokkalaisille hauskoja lukuhetkiä uuden kirjan parissa.

Kuvassa: Kirjastonjohtaja Junttila ojentaa iloisena opettaja Nelli Salmiolle omaa kirjalahjakappaletta.

Julkaistu

Retkeillen Lapissa

Ilkka Hörkkö
HARTOLA

Viime torstaina Hartolan Yhtenäiskoululla kuultiin mielenkiintoisia kertomuksia Lapin päiväretkikohteista. Luontokuvaaja ja tietokirjailija Harri Ahonen Tampereelta kertoi kirjansa

Lapin retkeilyreitit pohjalta lukuisista retkikohteista ympäri Lappia. Ahonen on kirjoittanut useita vaellusoppaita, joita on käännetty myös saksaksi.

Ahosen kiinnostus retkeilyyn ja vaellukseen on lähtöisin Pohjois-Norjasta.

-Olen kotoisin Tampereen länsilähiöstä, eikä retkeilykokemuksia lapsuudesta juuri ole. Olen kuitenkin hiihtänyt kilpaa. Yli 20 vuotta sitten olin Norjan Tromssassa vaihto-oppilaana. Siellähän ainakin joka toinen retkeilee ja hienot kohteet ovat lähellä. Siitä se alkoi.

Pohjois-Norja ja Skandinavia laajemminkin ovat tulleet Ahoselle sen jälkeen tutuiksi. Kokemukset sieltä hän on kirjoittanut vaellusoppaiksi. Lapin kohteista kertovan kirjan lisäksi hän on kirjoittanut Pyhän Olavin retkeilyreitit -oppaan. Reitti kulkee halki Etelä-Suomen Savonlinnasta maan lounaisosiin poiketen myös Hartolaan ja Sysmään.

Uusin kirja Lapin retkeilyreitit keskittyy päiväretkikohteisiin, joissa normaalikuntoinen retkeilijä voi piipahtaa yhden päivän aikana. Se esittelee 225 retkikohdetta Ranuan, Posion ja Meri-Lapin kohteista aina pohjoisimman Suomen Nuorgamiin ja Kilpisjärvelle saakka.

-Lapissa kiersin kohteita alkukesällä noin kuukauden ajan. Pahimman hyttysajan pidin taukoa, mutta noin heinäkuun puolivälistä syyskuun loppuun vietin siellä. Reitit kävin läpi vähintään kerran. Päiväretkikirjan tekemiseen menee kaikkiaan noin kaksi vuotta. Olen ajatellut, että teen vielä kaksi kirjaa ja sitten lopetan retkeilykirjojen tekemisen, Ahonen mietti.
Hartolassa Ahonen kertoi niin tunnetuista kuin tuntemattomammista Lapin helmistä. Hän ei kirjoissaan kerro pelkästään luontokohteista, vaikka ne tärkeässä roolissa ovatkin.

-Minulla on aina tapana ottaa myös kulttuurihistoriallinen ulottuvuus mukaan, jos reitti vain sen mahdollistaa.

Tunnetuimmista kohteista Pallastunturin aluetta ei voi Ahosen mukaan ohittaa. Myös kaukaista Utsjokea saamelaiskulttuureineen ja Norjan rajoineen hän pitää hyvin viehättävänä paikkana.

Vähemmän tunnetuista kohteista Ahonen hehkutti muun muassa Nuvvus-Dalvadas -reittiä Utsjoella, Pielpajärven erämaakirkkoa Inarissa, jonne pääsee ainoastaan kävellen sekä Pöyrisjärven erämaa-aluetta Enontekiöllä.

Kuvassa: Harri Ahonen kertoi Lappi-tarinoita Hartolan Yhtenäiskoululla.

Nuvvus-Dalvadas -reitin maisemia. Kuva Harri Ahonen.
Julkaistu

Taikuuden tiistai innostaa lapsia

Samuli Simula
SYSMÄ

Taikuri Karille kaksitoista vuotinen ura on opettanut, että elämän taika asuu erityisesti lapsissa. Vapaan spontaani, vaativa ja armottoman rehellinen yleisö.

  • Onko olemassa esiintyjälle palkitsevampaa katsomoa, kuin naurusta kiemurteleva lapsijoukko, Kari pohtii. 

Taikuuden tiistain päiväkodissa mahdollistaa Sysmän kunta ja Lastenkulttuurikeskus Efekti. Sysmän Yhteiskoulun vastaava apulaisjohtaja Mari Salminen:

  • Kuluvalle vuodelle me saimme yhteensä neljä esitystä kouluun ja päiväkotiin Efektin kautta. Mari painottaa taikurin esityksestä.

Karilla pääosassa ei ole pelkkä taikuus, vaan tämä on samalla päiväkotilaisten ystävällisyyden oppitunti.

Efektin kautta Kari on periksi antamatta hakenut keikkoja kuusi vuotta. – Viimein tärppäsi ja pieni kiertue on nyt alussa, taikuri toteaa tyytyväisenä.

  • Lähetän päiväkoteihin jälkeenpäin materiaalia, jonka avulla esityksen oppeja voidaan vielä käydä lasten kanssa jälkikäteen läpi ja muistella mitä se taikuri sanoi. Kiusaamisesta esityksessä ei puhuta sanallakaan, vaikka se on vahvasti mukana käsikirjoituksessa, avaa Kari.

Kari on piilottanut opetukset lorun muodossa taikashow sisään.

  • Opi tuntemaan muut ja leikitään yhdessä leikki uus. Leiki sääntöjen mukaan ja mieltä ei pahoita kukaan. Jos leikkiä tahtoo, niin kaikki mukaan mahtuu. 

Itse esitys on menestys. Tarinoiden monipuolisuus tempaisee mukaan niin lapset, kuin aikuisetkin. Sali räjähtää riemusta, kun Väinö-pupu loikkaa hatusta esiin. Käsinukke herää oikeasti eloon Karin taikasormissa. Väinö on ihanan ilkikurinen hahmo. Pupu popsii salaa aina yhden taikaliinan, kun taikuri Karin huomio kääntyy Väinöstä yleisöön. Lapsille tämä on jo liiankin hauskaa ja he eivätkä malta enää istua paikoillaan. Tottakai Väinö palauttaa taikurin liinat. Eihän Väinö niitä oikeasti syönyt vaikka hetken jo luulin niin käyneen. 

Esityksen lopussa taikuri vielä kyselee lapsilta:

  • Mikä on hyvä valinta. Onko hyvä valita se, että jättää roskia ulos?
  • Ei, huutaa yleisö.
  • Onko hyvä valinta, että kerää roskia?
  • Joo, lapset yhteen ääneen.

Helppoa fiksuille lapsille.

  • Onko hyvä valinta se, että syö paljon hedelmiä ja kasviksia joka päivä vai se, että syö jäätelöä joka päivä?
  • Jäätelöä, jäätelöä!

Lasten riemu täyttää salin. Ihan kaikkeen ei edes taikuri pysty.

Julkaistu

Tomas sanoi Stop väkivallalle

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Tomas Jouhilampi hiljensi Sysmän Yhteiskoulun oppilaat esiintymisellään viime viikolla. Hän on henkilökohtaisesti kokenut pahimmat mahdolliset seuraukset väkivallan uhrina ja kertoi tarinansa avoimesti ja rehellisesti.

Tomaksella oli raju lapsuus. Koti oli riitaisa ja isäpuoli oli ankara kasvattaja, väkivalta oli miltei jokapäiväistä. Tomas aloitti päihteiden käytön, koska isäpuolen mukaan hän teki kaikki väärin.

– Olin jo eskarissa epäsosiaalinen ja alaluokilla olin jo väkivaltainen muita oppilaita kohtaan. Hain joka päivä aihetta tappeluihin.

Tomas siirrettiin esityiskouluun, mutta häiriökäyttäytyminen jatkui, eikä koulu kiinnostunut pätkääkään. Päihteet tulivat mukaan kuvaan jo 4. luokalla, eikä muutto toiselle paikkakunnalle helpottanut tilannetta.

– Kuudennella luokalla dokasin jo joka päivä ja häiritsin luokkaa koko ajan. Äitikin sai tarpeekseen ja potki minut pois kotoa.

Vuonna 2012 Tomaksen ystävät pitivät kotibileet ja sinne tuli vierasta porukkaa. Juhla päättyi kovaan tappeluun ja Tomas lyötiin lattiaan ja kaatuessaan hän löi päänsä oksaleikkuriin. Hänet toimitettiin monen mutkan kautta sairalaan, missä Tomaksella todettiin massiivinen aivoverenvuoto. Hän oli koomassa kuukauden päivät ja ”vihannekseksi” jääminen oli lähellä. Pikkuhiljaa hän osasi muodostaa muutamia sanoja ja vuoden kuluttua tapauksesta hän otti ensimmäiset askeleet.

Tomaksen paha olo sai hänen kirjoittamaan TikTok -sivustolle aiheesta ”Sano Stop väkivallalle” hiukan tekstiä ja vastaanotto oli netissä hyvä.

– Luulin, ettei väkivalta kiinnosta nuoria, mutta yht´äkkiä minulla oli 50 000 seuraajaa.

Tomas kiertää nyt kouluja puhumassa oppilaille väkivallan mielettömyydestä. Hänen mukaansa väkivalta on muuttunut entistä raaemmaksi kun mukaan ovat tulleet myös aseet.

– Ei tässä ole mitään järkeä. Jokaisen pitää tietää, että yksi lyönti voi tappaa. Henkinen väkivalta voi myös jättää monelle kiusatulle elinikäiset vammat.

Tomas Jouhilampi sanoo pyytäneensä kiusaamiltaan henkilöitä anteeksi, eikä halua enää nähdä eikä kuulla nuorten tekemistä väkivallanteoista.

– Harkitkaa ystäväseuranne, älkää jääkö toimettomiksi vaan harrastakaa vaikkapa urheilua ja ilmoittakaa opettajille ja vanhemmillenne kaikista väkivaltaan ja kiusaamiseen liittyvistä tapauksista.

Vierailun mahdollistivat: Sysmän Lions Club, Sysmän Rotary Club, Sysmän vanhempainyhdistys, Sysmän Yhteiskoulu/Lukio, MLL:n Sysmän yhdistys, SPR:n Sysmän osasto, Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyö ja Sysmän kunnan Nuorisotoimi.

Kuvassa: Tomas Jouhilampi ja hänen Sysmä -vierailuaan järjestänyt Kia Alanne.