Emma Toiskallio
SYSMÄ, HARTOLA
Kuvitellaan, että sinulla on viisivuotias lapsi. Katselet hänen temmellystään kotipihalla ja yllättäen oivallat, kuinka kymmenen vuotta on oikeastaan aika lyhyt ajanjakso. Tuolloin samainen piltti viettää jo rippijuhlia ja pihamaalle kokoontuu sekalainen joukko sukulaisia ja ystäviä. Tänään pihasi on kuitenkin vielä rakennustöiden jäljiltä tylsä ja harmaa, ja muistuttaa näyteikkunaa uuden asuinalueen keskellä. Haaveilet varjostavista puista, näkymää rajaavista aidoista ja pehmeästä pihanurmesta. Juhlateltoista ja kauniista puheista.
Päiväuniaikaan kirjaat paperin vasempaan laitaan nykyhetken ja oikeaan juhla-ajankohdan. Ääripäiden väliin tulee laatikot jokaiselle kasvukaudelle. Puut vaativat aikaa eniten, joten ne on istutettava ensimmäisenä. Toisaalta rahaa pihatöihin ensimmäisinä vuosina ei ole vielä paljoa. Kirjaat ylös tarvittavia asioita, kuten maa-aineksia, ja huomioit myös uhkia, jotka saattavat tarvita korjausliikkeitä. Kasvukausilaatikko – laatikolta pääset juhlavuoteen, eli skenaarioosi. Kauniiseen puutarhaan, jossa järjestää tärkeä päivä.
Tässä on kuvaus henkilökohtaisesta tulevaisuusajattelusta, mutta samaa rakennetta voidaan hyödyntää yhteiskunnallisiin ja jopa globaaleihin kysymyksiin. On kuitenkin muistettava, että skenaario on skenaario, eikä se aina pidä paikkaansa. Entä jos lapsi ilmoittaakin, ettei aio osallistua koko rippikouluun? Skenaario on siis ikään kuin luonnos odotettavissa olevasta tapahtumakulusta.
Miksi sitten luoda skenaarioita ja aikajanaa? Toki se voi olla suuntaa antava muistio, jonka myötä oivallat viiden vuoden kuluttua olevan angervojen hankinta-aika. Tulevaisuusajattelun idea piilee edellä kuvatuissa kasvulaatikoissa, joiden tulisi antaa versoa vapaasti. Argumentit, kuten rahan tai pörriäisten puute, eivät saa olla este ideoinnille. Päinvastoin syntyy kysymys: entä jos?
Entä jos koko kortteli sitoutuisi olemaan puutarha-alue kymmenen vuoden kuluttua?
Entä jos meillä olisi puutarhayhdistys?
Entä jos yhdistys saisi tukea sadeveden keräysjärjestelmälle, joka automatisoisi alueen kastelutarpeen?
Alkuperäisen skenaarion pääkysymys voi olla varsin arkipäiväinen. Pohtimalla välivaiheen kasvulaatikoita on kuitenkin mahdollisuus päätyä entistä merkittävämpiin kysymyksiin ja oivalluksiin – jopa sellaisiin, jotka antavat elämälle tyystin uuden suunnan.
Kunhan malttaa antaa ajattelulle vapauden versoa.
Kuvassa: Myös Sysmän lukio on huomioinut tulevaisuustaitojen tärkeyden ja opettaa niitä uudella Päijänne-linjalla.


