Kevätnäytös kukoisti

Samuli Simula
SYSMÄ

Sysmän voimistelijoiden kevätnäytös toi Päijänne Areenan täyteen. Näytöksen teemana oli ”Tarinoita metsäpoluilta”.

Seuran pj. Anne Sireni piti avajaipuheen.

  • Urheiluseuroissa on hyvää kantavaa voimaa. Seurat mahdollistavat säännöllisen liikkumisen ja samalla edistävät sekä fyysistä, että henkistä hyvinvointia, ehkäisevät sairauksia, parantavat mielialaa ja vähentävät stressiä. Urheiluseuratoiminta tuo ihmiset yhteen, luo ystävyyssuhteita, vahvistaa paikallisia yhteisöjä ja mahdollistaa uusia kokemuksia. Seuratoiminta ehkäisee syrjäytymistä. Seuroilla on kulttuurinen ja kansallinen merkitys. Seuroilla on myös kasvatus- ja kehitystehtävä. Urheiluseurat opettavat tärkeitä asioita, mm. yhteistyötä, kurinalaisuutta ja vastuunkantoa. Vapaaehtoisten voima asuu seuroissa. Suurin osa toiminnasta pyörii vapaaehtoisten voimin. Meidän jäsenmäärämme on selkeässä kasvussa koronavuosien jälkeen. Seuramme ohjaajat ovat valtavan ammattitaitoisia, eteenpäin katseensa suuntaavia ja aktiivisia. Seuran hallituksessa on valtavasti suorittavaa positiivista naisenergiaa. Jokainen jäsen tuottaa aktiivisesti merkityksellisiä ideoita. Olen saanut onnellisesti seurata ryhmässä tämän näytöksen pystyyn nousemista.

Anne kiittää yleisöä ja kaikkia yhteistyössä mukana olevia henkilöitä ja tahoja toivottaen nautinnollista näytöstä.

Esitykset herättää yleisön tunteet. Näytöksen nuorimmat esiintyjät, tenavajumpan ”Mörrimöykyt” ja perheliikunnan ”Röllien voimisteluhetki” sulattavat sympaattisella esityksellään katsojien sydämet. Mukana näytöksessä oli kahdeksan SyVo:n ryhmää ja loistavat, persoonalliset ja erilaiset esitykset.

Mainittakoon yksi seuran palkituista. Iina Jokinen saa seuran hopeisen ohjaajalautasen arvokkaasta ohjaustyöstään. Iina on ollut aktiivisesti mukana seuran toiminnassa nuoresta tytöstä saakka.

  • Meillä on monipuolista tarjontaa harrasteryhmistä aina kilpatasolle saakka. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Helpolla pääsee mukaan ryhmään kokeilemaan. Opastusta löytyy tanssista ja muustakin liikunnasta. Harjoituksia on kerran viikossa, tervetuloa! Minun ohjaamani ryhmä SSD Lupine ja esitys ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin” sai kunniamaininnan alueellisissa kilpailuissa, kertoo aktiivi ja ohjaaja Anni Taskinen.

Näytös vei mukanaan ja sai katsojat hyvälle tuulelle.

Kuvassa: Palkittu ryhmä SSD Lupine 13-15 v tyttöjen tanssisarjassa. Kokonainen ehjä teos, positiivinen ote, huumoria unohtamatta.

Särkkärit jaksaa aina vaan

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ

Sysmäläiskokoonpano Särkilahden Sähkösaha ja Mylly Oy:n tarina alkaa jo kaukaa noin 40 vuoden takaa. Yhteistyö Kuurina Teatterin kanssa on Särkkäreiden mukaan taannut bändin toiminnan jatkumisen. Tulevana kesänä he ovat mukana Kuurinan musiikkinäytelmässä, joka perustuu Leevi and the Leavingsin lauluihin.

Musiikkinäytelmän ohjaaja Jukka ”Pukke” Alanko on myös Särkkäreiden syntymisen taustalla. Hän kertoo, että bändi on saanut alkunsa kaveriporukan halusta musisoida yhdessä.
– Ihan alussa ystäväni Timo ”Limppi” Virolaisen kanssa ryhdyttiin duona esiintymään, esimerkiksi häihin pientä ohjelmanumeroa. Pikku hiljaa tuli touhuun muut pojat mukaan, Alanko kertoo.

Bändin nimi on laina Särkilahden suunnalla aikoinaan toimineesta sahasta.
– Nimi keksittiin, kun Särkilahden ja sähkösahan kulmillakin pyörittiin.

Nykymiehistöön kuuluvat Alangon lisäksi Eino Aaltonen, Urho Papinniemi ja Tuomo Tarkkanen. Urho Papinniemi kertoo, että häneen otettiin yhteyttä joskus 90-luvun puolivälin paikkeilla ja sillä tiellä ollaan edelleen.
– Ensimmäiset keikat minulla oli jotkut syntymäpäiväjuhlat, ja kun Johannes Virolainen kävi vihkimässä Hyvien ihmisten torin, muistelee Urho Papinniemi.

Synttärikeikkojen ja muiden vastaavien ohella isompi juttu bändille oli Badding-musikaali vuonna 1999.
– Eikka ja Tuomo olivat olleet Kuurinassa jo aiemmin soittelemassa, mutta musikaalissa tultiin sitten ryminällä mukaan Kuurinaan, naurahtaa Alanko.

Bändi on tehnyt myös lasten musiikkia, esimerkiksi Rokkia, räppiä ja räiskäleitä musiikkiteatteria. Se oli ajankohtaista, kun omat lapset olivat pieniä.

Viime aikoina bändiä ovat eniten työllistäneet Kuurina Teatterin musikaalit.
– Muuten meillä saattaa olla joku 4-5 keikkaa vuodessa, toteaa Urho.

Pukke nauraa, että nykyisin ne ovat enemmänkin lastenkonserttien sijaan esiintymisiä senioriväelle, kuten viime kesänä VPK:n lavalla.
– Mutta lapsista eläkeläisiin, kaikkea tarjotaan. Yleisönpalvelijoita ollaan.

Merkittävä jakso bändillä oli Anniina Siltasen mukanaolo viulistina muutaman vuoden ajan.
– Anniina toi ryhtiä ja ammattimaisempaa suhtautumista lisää meihin poikiin, Pukke kehuu.

Tulevan kesän Leavings-musiikkinäytelmässä Gösta Sundqvistin laulujen hahmot seikkailevat mukana. Heinäkuussa siis Teatteritalolla katsomaan ja kuulemaan Kuurina Teatteria.

Monipuolinen kuorojen yhteiskonsertti

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Määrältään runsaan joulukonserttien tarjonnan päätti kahden kamarikuoron yhteiskonsertti 22.12. Sysmän kirkossa. Vaikka ilmojen haltija koetteli yleisöä pääkallokelillä, täytti kirkon mukava määrä kuoromusiikin ystäviä. Konsertti oli siis kahden kuoron yhteinen ponnistus: Asikkalan Kamarikuoro Cantus Aquae ja Sysmän Kamarikuoro yhdistivät voimansa johtajinaan Jaak Luts ja Leena Palm.

Oman lisänsä konsertin tunnelmaan loi Mika Venhovaara ammattitaidolla toteutettujen valoefektien avulla.

Konsertin aloitti perinteisesti Jaak Lutsin urkusoolo (Noël Suisse) ja sitten alttarialueen täyttänyt suurkuoro aloitti O.Merikannon Joulu tullut on -laululla. Arkihuolesi kaikki heitä soi hyvin, miesäänet kutoivat laulun pohjalle hyvän sointimaton ja heleät naisäänet toimivat ikäänkuin solisteina.

Konsertin ensimmäisen osion viimeisissä lauluissa (Hetkeksi hiljene, maa, Jouluhymni, Enkelikello jaValkoiset hiutaleet) paljastui konsertin jonkinlainen uusi luonne; ohjelmisto sisälsi monta kuorolle ja ennenkaikkea yleisölle uutta joululaulua. Enkelikellossa solisteina kuultiin huilisti Elina Seppälää ja laulusolisteina Milja Kungasta sekä Jukka Kärkkäistä.

Konsertin toiseen osioon siirryttiin Elina Seppälän (huilu) ja Jaak Lutsin (piano) soittaman J.S.Bachin huilulle ja pianolle säveltämän Sonaatti Es-duurin kautta. Kaunis sonaatti toimi erinomaisena siirtymänä kuoron toiseen osioon. Lauluosuudet aloitti duo Lore Luts ja Helmi Seppälä monelle kuulijalle uudella laululla Mary did you know? Laulajien puhtaat äänet sointuivat erinomaisesti yhteen. Uusien laulujen sarja jatkui Sibeliuksen Jouluvirren jälkeen (Keskitalvi synkkä), missä Kyösti Neva lauloi solistiosuuden pehmeällä äänellään. Konsta Jylhän Joululaulu sai uusia, mielenkiintoisia sävyjä Jaak Lutsin sovittamana ja M. Helan rytmiikaltaan vaikea Hiljainen joululaulu onnistui kuorolta hyvin. A. Sonnisen Jouluhymni ja Gruberin Jouluyö, juhlayö päätti ohjelmistoltaan mielenkiintoisen konsertin.

Konserttivieraiden kanssa yhdessä lauletun Maa on niin kaunis -laulun jälkeen oli kaikkien mieli siirtynyt lähemmäksi parin päivän päästä alkavaa jouluista juhlaa.

Kuvassa: Jaak Luts innosti kuoronsa erinomaiseen vireeseen.

Marjaranta & Ahvenlahti Hartolan kirkossa

Ilkka Hörkkö
HARTOLA

Jore Marjaranta ja Olli Ahvenlahti ovat yhdessä tehneet jouluisen konserttikokonaisuuden. Joulun tuoksu -joulukonserteissa he esittävät tunnelmallisia ja koskettavia joululauluja. Tämän talven kiertueen he aloittivat 28.11. Hartolan kirkossa. Ahvenlahti on tuttu virtuoosi monista konserteista Hartolassa ja Leningrad Cowboysin tunnetuksi tekemälle Jore

Marjarannallekin paikkakunta on tuttu muun muassa kesäisistä joogaohjauksista.

Kirkon keskikäytävän penkit täyttyivät lähes ääriään myöten. Pro Hartolan Jouko Paananen toivotti vieraat virittäytymään joulun tunnelmaan. Samalla hän kiitti Kotikahvilaa lipunmyynnistä sekä seurakuntaa tilan antamisesta.

Marraskuun ilta oli pimeä mutta esiintyjät toivoivat joulun valon kirkastavan harmaudessa. Flyygelin ääreen istahti lähes kaikkien tuntema kotimaisen musiikkiviihteen grand old man Olli Ahvenlahti. Kirkon etuosassa olleiden kosketinsoittimien lisäksi hän käväisi kahteen otteeseen urkuparvella soittamassa urkuja. Näissä tutuissa joululauluissa yleisökin sai osallistua.

Tenori Jore Marjaranta avasi konsertin ”Nyt riemuiten tänne” joululaululla. Marjaranta käytti niin alkuperäiskieltä latinaa kuin suomennostakin.

Avausnumeron jälkeen Marjaranta esitteli lyhyesti kiertuetta.

-Tämä on minun ja Ollin kahdeksan joulukonsertin kiertueen ensimmäinen keikka. Kiva olla Hartolassa, tänne on paljon yhteyksiä, Olli on kesähartolalainen.

Marjaranta mainitsi myös Opiston kesäiset joogaleirit todeten, että joku leiriltä tuttukin yleisössä näkyi.

Seuraavat esitykset ”Joulun Kellot” sekä ”Varpunen jouluaamuna” toivat hienosti esille Marjarannan kauniin tenoriäänen. Ja ovathan ne myös niitä kaikkein rakastetuimpia joululauluja suomalaisille.

Niiden jälkeen Ahvenlahti muisteli lapsuuden joulujen tiivistä tunnelmaa. Hän kertoi olevansa helsinkiläinen jo monessa polvessa ja lapsuuden jouluista on jäänyt mieleen esimerkiksi jo toimintansa lopettanut Winterin lelukauppa.

Kaikkein tutuimmista joululauluista kuultiin myös esimerkiksi ”Arkihuolesi kaikki heitä”, ”En etsi valtaa loistoa” sekä uudempi, jo klassikko ”Sydämeeni joulun teen”.

Maailman ehkä tunnetuimmassa joululaulussa ”White Christmas” Ahvenlahti sooloili mukavan jatsahtavasti. Tuttujen laulujen lisäksi kuultiin myös pari Marjarannan omaa, ei niin tunnettua joululaulua.

Kuvassa: Marjaranta & Ahvenlahti vetivät kirkkoon runsaasti väkeä.

”Nimeni on Dingo”

Samuli Simula
SYSMÄ

  • Oli Superilta. Oikeastaan koko viikonloppu. Kruununa Dingo. Ihania asiakkaita. Tuli niin paljon kiitosta, kun järjestetään juhlia. Kaikki sujui hyvin. Vau mikä Sysmä, vau mitä muusikoita, vau mitä vieraita meillä, Mia Tommola.

Mia vastaa lähettämääni viestiin keikan jälkeisen aamun tunnelmia. Dingon vierailu on kyllä Octoberjuhlien päätapahtuma. Keikkaa on odotettu – toiset viikkoja ja toiset paljon paljon pitempään… 

Ennen illan pääesiintyjän astumista lavalle yleisöä lämmittää Maitobaarin puolella The Vilen´s. Bändi nostaa heti alkuillasta tunnelman kattoon. Tutut hitit saavat porukan villiintymään. ”Ooooo, Via Dolorosa” joku huutolaulaa suoraan korvaani ja siellä se helisee seuraavana aamunakin. 

Teltan päälavan edessä reilu tuntia ennen keikkaa on joukko ”Dingo-faneja” pitämässä eturivin paikkoja.  Tiinaliina Lehtinen on odottanut tätä iltaa vuosikymmeniä. 

  • Olen fanittanut Dingoa siitä asti, kun olin kolmetoista. Silloin kun Dingo oli pinnalla olin niin nuori, etten päässyt keikalle. Tänään olen riittävän vanha ja nyt kun vihdoin pääsin, niin varmasti ollaan eturivissä, kertoo iloisesti Tiinaliina.

Sysmässä nuoruutensa asunut Lepa on Campingin kanta-asiakas. Illan keikkaa ei voi missata missään nimessä.

  • Tutut ehkä nauraa, mutta kyllä mä olin sellainen ”semi-Dingo-fani”. Biisit osaan ulkoa. Tämä on nyt seitsemäs kerta tälle kesälle Sysmässä ja joo, on minulle todella rakas kylä ja kyläläiset.

Illan yleisön ikä vaihtelee kahdestakymmenestä reiluun kuuteenkymmeneen. Pari nuorta naista haluaa pysyä nimettöminä. 

  • Kiva, että kausi jatkuu ja täällä on näin paljon ihmisiä. Kylän ikäjakaumaa jos ajattelee, niin hyvä bändivalinta. Oltais me tultu paikalle, vaikka esiintyjä olisi ollut joku muukin, koska tällaisia tapahtumia ei saa jättää väliin.

Kun keikka lopulta alkaa, niin teltta räjähtää. ”Nipa” Neumann on aidon liikuttunut Sysmässä täysillä mukana bailaavasta yleisöstä. Tutut hitit ja yhteislaulut eivät jätä ketään kylmäksi. Keikka ylittää kaikkien odotukset.

”Ilta pimenee ja ihmiset lähtee pois…”, yleisö laulaa yhdessä illan päätöksen.

  • Tunnelma oli kuin lapsena karkkikaupassa lauantaina. Ihana keikka, tutut sävelet ja sanat veivät suoraa nuoruuteen. Neumann otti ystäväni kameran ja otti meistä kuvan. Keikan jälkeen saatiin nimmarit käsivarteen Nipalta ja Jontulta, myhäili Tiinaliina keikan jälkeen.

Kuvassa: Vasemmalla Tiinaliina Lehtinen ja keskellä Ruovedeltä varta vasten Dingon keikalle tullut Tea Mäkipere. Kuvaaja Nipa Neumann Tean kameralla.

Oli kyllä The Keikka, missä yleisö oli yhtä bändin kanssa.