Emma Toiskallio
HARTOLA
Aurinkoinen helmikuun päivä valikoitui osin vahingossa ajankohdaksi kerätä gallup -vastauksia artikkelia varten. Allekirjoittaneen toimittajan elämässä sellaisia ilahduttavia vahinkoja sattuu aika ajoin, kuten esimerkiksi viime syksynä. Tuolloin tupsahdin Sysmään. Muutamaa ennalta sovittua artikkelikohdetta lukuun ottamatta on Hartola toistaiseksi jäänyt hieman vieraaksi, mutta tämähän oli oikein loistava päivä ensitutustumiselle!
Päätin lähestyä ihmisiä kysymyksellä, millainen päivä sinulla on tänään? Hartolan keskusta-alue yllätti vilkkaudellaan, en ollut hoksannut pääkaupunkiseudun talviloma-aikaa.
Aloitin kyselykierroksen ihastuttavalta 4H-kirppikseltä.
– Töitä on ollut reippaasti, melkein ehdin jopa syömään, kommentoi eräs kirpparilla pyörähtänyt iloisesti.
– Tähän päivään kuuluu ukkojumppaa, kirjastoa ja kevään odotusta.
– Olen haukkaamassa happea. Huolta aiheuttaneet asiat ovat juuri lähteneet raukeamaan ja elämä alkaa jälleen näyttää valoisalta.
Aurinko olikin vahvasti vastauksissa läsnä, eikä suotta. Gallup -kysymys itsessään ilmeni hieman haastavaksi, mutta sehän tietysti selittyy suomalaisella luonteella. Emme me harrasta small talkia, kuten ulkomailla tekevät. Hyviä vastauksia kertyi silti.
– Olen talvilomareissulla, lapsuudenmaisemiin on mukavaa palata.
– Hartolassa palvelut pelaa ja kaikki on hyvin. Ei mitään valittamista.
Tässä vaiheessa joku tuli vinkkaamaan, että muistaahan toimittaja piipahtaa myös Kotikahvilassa, siellä käyvät kuulemma kaikki. Vinkki oli tietenkin tarkistettava ja maistuvan juustovoileivän ohella kertyikin runsaasti myös vastauksia.
– Hyvää kuuluu, ylämäkiä ja alamäkiä.
– Pitämättömiä pekkasia tässä pitelen.
– Mitäs eläkeläiselle kuuluu, tässä minä istun välillä aamu -ja välillä päiväkahvilla, kuuntelemassa kylän uutiset.
Arkipäivänä puolisen jälkeen olivat työasiat pinnalla, kuten myös ajankohtainen veroilmoituksen teko.
– Varsinainen metsänomistajan savotta.
– Poikaa autoin tuossa veroilmoituksen kanssa kolmatta tuntia.
Eräs vastaaja kokosi osuvasti päivän tunnelmia.
– Kevät alkaa tulla, ja ihmiset lähtevät liikkeelle. Tapaamme taas toisiamme, se on hyvin tärkeää. On mukavaa, että kaikki ovat tuttuja.
Oli oikeutetusti huomattavissa, ettei toimittaja ollut kyläläisille ennalta tuttu. Pienen keskustan iloista huisketta oli silti varsin hauska seurata.

