Perinteisellä menetelmällä

Helena Mäkinen
HARTOLA

Tarja ja Pentti Wallin toivottivat Taitajien Tuvan väen ja yleisön tervetulleiksi perinnehiihtoon, jonka lähtöpiste oli heidän pihassaan kirkonkylän kupeessa. Wallinit asuvat talvet Tampereella ja toimivat Tampereen Kalevalaisissa. Tästä syystä he halusivat tuoda uuden talvitempauksen Hartolaan, josta Tarja on kotoisin.

Paikalle tulijat olivat pukeutuneet Kalevalan päivän kunniaksi upeisiin perinneasuihin, ja tapahtuma sopi hyvin paikkakunnalle, jossa on toiminut suksitehdas. Leena Olkkosen suksissa luki ”Hartolan Suksi”.

– Minulla on anopin vanhat sukset ja appiukon vanhat monot!

Ritva Laitisen leveät puusukset olivat jonkun itse tekemät, siteinä oli kunnon nahkalenkit.

Toimitsija Juha Mäkikuutti merkitsi hiihtäjien nimet listaan ja kertoi, mistä latu lähtee.

– Lenkkiä voitte kukin kiertää niin monta kertaa kuin haluatte.

Toimitsija valvoi myös, että kaikki palasivat hiihtonsa jälkeen hyvin maaliin.

Tarja Wallin kertoi tapahtuman taustaa.

– Todella kiva, kun teitä on näin paljon. Oikein hyvää Kalevalan päivää ja suomalaisen kulttuurin päivää kaikille! Tämä on kansallispukujen ja perinnepukujen talvituuletushiihto, jonka aloitti pari vuotta sitten Suomen Kalevalaisten Naisten Liitto. Toiveena on, että tapahtumaa vietetään ympäri Suomea. Tämä on alkanut jo Laukaassa ja jossain muuallakin. Kalevalaisten Naisten sivuilla on tapahtumista hauskoja kuvia. Pohjanmaalla tuuletus avattiin v. 2021 ja Juha Mieto oli ladun aukaisijana. Haluamme kannustaa ihmisiä upeaan suomalaiseen talviluontoon, hiihtämisen pariin ja kansallisten perinnevaatteiden arvostamiseen ja käyttämiseen. Soitin tänä aamuna Kalevalaisten Naisten toiminnanjohtajalle Sirpa Huttuselle. Hän oli iloinen kuullessaan, että täällä Hartolassa on tuuletus ja pyysi toivottamaan kaikille hyvää hiihtoa.

Raili Lehto kertoi, että nyt toteutunut tempaus ehti olla vireillä pari vuotta ja toteutui nyt Wallinien ansiosta.

Kari Rannikko lähti edellä tarkistamaan, että latu on selvä. Vauhdikas porukka pyrähti kiertämään lenkkejä. Tuuletushiihdon jälkeen Tarja kutsui vielä kaikki nauttimaan kuumaa mehua ja pullia.

Innokkaista osallistujista päätellen tapahtumaa vietetään tästä lähin Hartolassakin vähintään kerran vuodessa.

Kuvassa: Osallistujat olivat upeissa perinneasuissa ja kaikilla oli hauskaa.

Nyberg voitokkaana Kajaanin moottorikelkkasprintissä

Sanni Nyberg
HARTOLA

Moottorikelkkasprintin toiset ja samalla viimeiset SM-osakilpailut ajettiin 18.-19.2. Kajaanissa. Tahto Works Race edusti koko tiimin voimin. Reitti oli molempina kisapäivinä kaikille sama, n. 6 km, ja ajosuuntaa vaihdettiin toiselle päivälle. Eemil jatkoi Junior 1 luokassa tasaisen varmaa ajoa ja molempina päivinä sijoitukset 10 ja 10, totaali 10.

SEMI Pro luokassa Tommi Nyberg piti kovaa vauhti yllä koko viikonlopun ja haastoi hyvin luokan ennakkosuosikkia Juho Jurmua. Lauantailta irtosi voitto (sijat 1 ja 3) ja sunnuntaina ajo riitti kakkoseksi (sijat 2 ja 2). Tiimin toinen SEMI-Pro kuljettaja Juho Tonteri sortui lauantaina ajovirheeseen, joka söi aikaa ja sijoituksia (sijat 13 ja 7, totaali 13). Sunnuntaina nähtiin taas tutumpaa menoa ja lähenneltiin mitalisijoja, lopputuloksena sijat 4 ja 4, totaali 4.

Tiimin harrasteluokan kuljettajista Ville Nieminen nosti sijoituksiaan ja luotto tämän kauden kelkkaan alkoi löytyä. Villen sijoitukset lauantaina 8 ja 10, totaali 8 ja sunnuntaina 9 ja 9, totaali 9. Simo Tonteri kärsi kalustohaasteista edellisviikonlopun treeniajojen jäljiltä. Mekaanikot taituroivat kelkan viikon mittaan kasaan ja viimeisiä osia vaihdettiin vielä lauantaina ennen kilpailun alkua. Simon sijoitukset lauantaina 13 ja 18, totaali 16 ja sunnuntaina 16 ja 15, totaali 14.

Neljän SM-osakilpailun jälkeen tiimiläisten sijoitukset sprintin kokonaispisteissä ovat Junior 1: Eemil 10,

SEMI-Pro: Tommi 2 ja Juho 4, Harraste: Ville 12 ja Simo 13. Tiimin matkassa Hartolan Rakennus- ja LVI-palvelut, MaitoRantala, JTO-Motors, Tmi Pilke, Fixus Joutsa, VTR Workwear, Rakennustoimisto Anttonen, HartControl ja Järvipesula.

Sprintin ja enduron SM-palkinnot jaetaan 25.3. Suomutunturilla järjestettävässä Gaalassa. Lauantaina 25.2. tiimin endurokuskit Juho, Simo ja Ville pääsivät aloittamaan urakkansa Ilomantsissa.

Kuvassa vasemmalta: Juho Tonteri, Ville Nieminen, Tommi Nyberg, Simo Tonteri ja edessä Eemil Nyberg.

Pelicansin tutut JUNNUT

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ

Lahden Pelicansissa pelaa tällä hetkellä useita sysmäläisiä 10 vuoden molemmin puolin olevia juniorikiekkoilijoita. Pelicans on ottanut koko Päijät-Hämeen juniorikiekkoilun siipiensä suojaan. U9-joukkueessa pelaavat Vilho Mäkelä ja Toivo Salonen, U11:ssä Onni Mannila ja Eino Salonen ja U12:ssa Eemeli Kantonen, Martti Peltola ja Vertti Uusi-Kytölä.
Harjoituksia on 2-3 kertaa viikossa ja viikonloppuisin pelejä. Harjoitukset pidetään Vääksyn ja Heinolan jäähalleissa. Vanhemmille tämä tietää melkoista kuljetusrumbaa.

Aivan kaikkiin harjoituksiin ei tietenkään päästä ja Sysmän tekojäälläkin pystyy mainiosti treenaamaan. Pelaajien isät Joni Kantonen ja Mikko Salonen ovat mukana yhdessä harjoittelevien U11- ja U12-joukkueiden valmennustiimissä. He kertovat joukkueiden harjoittelevan yhdessä, mutta kumpikin pelaa oman ikäluokkansa pelejä. U9 treenaa Vääksyssä kahdesti viikossa ja U11 & U12 kolmesti viikossa. Heidän treeninsä kiertävät kahden viikon välein Heinolan ja Vääksyn halleissa. Mikko Salosen mukaan U11-joukkueen Einolla on jo 5. vuosi menossa.
Pelejä on riittänyt ja pelimatkat suuntautuvat usein Tampereen seudulle.

-U12-joukkueella taisi olla marraskuussa yksi vapaa viikonloppu ja pelejä on joskus niin lauantaina kuin sunnuntaina. Tampereen suunnan lohkossa pelataan mm. Ilvestä, KooVeeta ja LeKiä vastaan. Muita pelipaikkoja Tampereen suunnalla on ollut ainakin Urjala, Ruovesi, Pirkkala ja Kangasala, kertoo Joni Kantonen.

Pojat pelaavat Pelicans pohjoisen joukkueessa, jossa muut pelaajat tulevat lähinnä Heinolasta ja Vääksystä. Lahdessa Pelicansilla on joukkueet Itä ja Länsi.
Peleissä ikäluokka U9 pelaa puolikkaalla kentällä pitkittäin 4 vastaan 4 peliä. Vanhemmissa ikäluokissa pelataan osittain pienpelejä, mutta U12 pelaa jo 70-prosenttisesti normaalia ison kentän peliä.

-Meillä on neljä vetäjää joukkueissa. Vastuuvalmentaja on Vääksystä. Lisäksi Pelicansin taitovalmentaja ja maalivahtivalmentaja käyvät toisinaan treeneissä. Ohjeet harjoitusten vetämiseen tulevat seurasta sähköpostilla, kertovat harjoituksia omalta osaltaan myös vetävät Kantonen ja Salonen.

He toivovat, että Pelicans toisi esimerkiksi jonkun treenipelin Sysmän tekojäällekin.
-Pelit on sujuneet hyvin. Ei ole U11:ssä juuri hävitty pienpelejä. Viimeksi kaatui Tappara, kehaisee Salonen.

Kuvassa: Pelicans-junnuista Sysmän tekojäällä vasemmalta Onni Mannila, Eino Salonen, Martti Peltola, Toivo Salonen ja Vilho Mäkelä.

Hartolassa kuntopesiksen turnaus

Teksti Pelinjohtaja J-M Marttila
Kuvat Marjut Virlander

Hartolan Pallo (NMKY) isännöi su 24.7. ensimmäistä Keski-Suomen alueen kuntopesisturnausta. Samaan turnaussarjaan kuuluu Jyväskylän Valopalo ja alun perin oli sarjaan ilmoittautunut toinenkin Jyväskylän joukkue, mutta se ei nyt saanut joukkueita kasaan. Sysmän Sisu saatiin mukaan turnaukseen vierasjoukkueena, mikä oli kaikille pelikokemusten kannalta ehdottoman hyvä juttu.

HaPa oli asettanut omaksi tavoitteekseen onnistua joukkueena ja saada onnistumisia ilon kautta eri pelitilanteissa. Paikalle tullut yleisö haluttiin myös saada viihtymään pitkästä aikaa pesiksen parissa.

Turnauksessa pelattiin sovelletuilla tenavapesissäännöillä, naisten pallolla ja naisten kentän mitoilla. Joukkue sai nimetä 9+3 pelaajaa ja jokaisessa sisävuorossa kaikki saivat käydä lyömässä, vaikka kolme paloa olisi jo ehtinyt syntyä. Lisäksi vielä etulaittoman raja oli kotipesäalueen suora viiva, mikä helpotti lyönnin onnistumista verrattuna etukaaren käyttämiseen rajana, kuten normaalisti.
Joukkueessa täytyi olla kentällä vähintään kolme naispelaajaa ja vain maakuntasarjatason aktiivipelaajia sai olla enintään kaksi.

HaPa-SySi 5 – 14
Alkulämmittelyvaiheessa oli jo nähtävissä, että SySi:llä on pelikokemusta omaava, miesvoittoinen porukka ja muutamilla HaPassa alkoi jo hieman etukäteisjännitys nousta. Ulkokentällä hieman sähellettiin ja lyönnit poimi SySin ulkokenttä tehokkaasti. SySi voitti HaPan juoksuin 5-14. Hapan juoksuista yksi tuli lyötynä, muut vapaataival- tai harhaheittojuoksuina. SySi löi tasaisesti joka vuorossa ja ottelun tehokkaimmat mailan varressa olivat Tomi Jokinen ja Timo Salonen.

Valopalo-SySi 8 – 9
Joukkueiden peli oli tasainen viimeisen tasoittavan vuoroon asti ja lopulta Sysi punnersi voittoon tarvittavan juoksun ja kolmen vuoroparin ottelu päättyi. Pientä kuittailua yritettiin saada tuomareiden Kari Asikainen (PT) – Kari Pesonen (ST) suuntaan, mutta se kuuluu tiukan ottelun henkeen. Tässä ottelussa Valopalon tehokkaimmat olivat Kimmo Harju, Ida Meriläinen ja Mika Laulainen lyöntivuoroissa. SySin onnistujia lyönneissä olivat jokereina pelanneet Mika Saarinen ja Tuomas Salonen.

Valopalo-HaPa 13 – 6
HaPa pysyi vielä ekan vuoron kyydissä, mutta toisessa ja kolmannessa tasoittavassa vuorossa Jyväskylän porukan etumatkaa ei saatu kurottua kiinni. HaPan lyönneissä Jani Pesonen oli tehokkain ja myös Miikka Kähönen sekä Tuomas Kilpinen onnistuivat. Tuodut jakautuivat sitten ykköskärjen kiituri Igorille, vaihtaja Ansulle, Jani Tonterille, Kimi Elfengrenille, Santtu Tervalalle ja Satu K. Mäyrälle. Valopalon tehokkaimmat olivat Kimmo Harju, Jaakko Pynnönen ja Suvi Hölttä.

HaPasta turnauksen pelaajina palkittiin lukkari/vaihtaja Ansu Harjula ja kärki/koppari Igor Estafeev. HaPan pelinjohtaja J-M Marttila on tyytyväinen joukkueen rohkeuteen, osaamiseen ja intoon pelata pesäpalloa ja saada Hartolaankin pelejä vanhojen perinteiden nostattamiseksi.

Paljon on menty eteenpäin viime keväästä, jolloin aloitettiin perusasioista. Talvella KunkkuAreenallakin treenattiin 1-2krt/kk ja kyllä se näkyy.

-On aivan mahtavaa kun joukkueen lisenssipelaajien määrä on 16 pelaajaa (9N+7M), ikäjakauma 16-vuotiaista yli 60-kymppisiin, yhdessä hauskaa lajin parissa, missä onnistumiset vaativat paljon toistoja ja erilaisille fyysisille ominaisuuksille on käyttöä.

-Jatkamme Soriksen kentällä treenejä keskiviikko- ja sunnuntai-iltaisin, nyt taas tiedämme, mitä pitää harjoitella ja turnauspelit jatkuvat ensi lauantaina 30.7. Jyväskylässä. Kiitos yleisö, kioski, vastustajat, toimitsijat, tuomarit ja ottelusponsori KuninkaanPortti Hartola!

Kuvissa: Sinipaitaiset HaPa, keltapaitaiset Sysmän Sisu (SySi) ja punapaitaiset Valopalo Jyväskylä.

Maaleja liukuhihnalta

BB-88:n pelaaja Mikko Salonen on armoitettu maalintekijä. Kymmenen kauden  aikana mies on nakuttanut 354 maalia ja tämän kauden viidessä pelissä (15.11. mennessä) vastustajan maaliverkko on heilunut kymmenen kertaa.
Pelimies on siviilissä aviomies (vaimo Elina) ja kolmen lapsen (Eino 3 v, Ida 1v 8kk ja vielä nimetön poika) isä, jolle miehen omien sanojen mukaan lajiharjoittelun viime aikoina on pitkälle korvannut telmiminen lasten kanssa.

Mikko, kerrotko hiukka taustoja tähän asti eletystä?
–Sysmässä olen syntynyt ja minulla on ikää 34 vuotta. Olen ammatiltani kirvesmies ja olen ollut viimeksi Allun hommissa kolmen vuoden ajan. Sitä ennen oli poissa Sysmästä työn takia; aluksi työskentelin yhdessä setäni Raimon kanssa ja myöhemmin tein 7 vuoden jakson alan töitä Jerodos Oy:n leivissä. Rakensimme mm. Kamppia Hesassa ja Kärkkäistä sekä Karismaa Lahdessa.

Milloin sait ensikosketuksen salibandyyn?
–Siinä 7 – 8 vuoden ikäisenä aloin käydä veljien mukana ala-asteen salissa harkoissa ja pelailemassa.  Ensimmäiseen joukkueeseen pääsin mukaan 12 -vuotiaana. Salibandyn ohella pelasin jääkiekkoa ja jalkapalloa. Jääkiekon osalta sain jo muutamia kyselyjä Heinolan suunnalta, mutta salibandy nousi lopulta ykköslajiksi.

Mikä siinä salibandyssä sinua viehättää?
–Ensiksi – pidän joukkuelajeista, minua ei ole koskaan kiinnostanut yksilölajit. Bandy on nopeatempoinen peli ja se maalinteko on vain niin mukavaa. Ja tietty joukkuekaverit ovat tärkeitä – muutamien kanssa on kuljettu yhdessä jo monia vuosia.

Millainen joukkue BB-88 mielestäsi on?
–Joukkueessamme on hyvä henki ja siinä on sopiva sekoitus nuoruutta ja kokemusta. BB:ssä on kasvamassa monta nuorta, joista voi tulla tosi kovia pelaajia. Pelitempo ja pelisilmä kehittyvät kokemuksen myötä. Täytyy vain toivoa, että he pysyvät Sysmässä mahdollisimman pitkään. Tosiasia kuitenkin on, että opiskelu- ja työpaikat ovat muualla ja hyvät palaajat napataan kaupunkiseuroihin.

Tuliko sinulla koskaan mieleen vaihtaa seuraa?
–Ei ole tullut, eikä ole liiemmin kyseltykään. Olihan se aika vauhdikasta aikaa, kun Vantaalta ajelin tänne peleihin ja parhaaseen aikaan kahden lajin merkeissä kun Broilers oli mukana jääkiekkosarjassa.
–Salibandyn ensimmäisellä sarjakaudella  tein 45 maalia ja silloin kuulemma oli joku isompi seura osoittanut kiinnostusta pelaamiseeni, mutta siihen se onneksi jäi.

Mikä sinusta tekee hyvän maalintekijän?
–On pari tärkeää asiaa. Vapaan paikan hakeminen, siis maalintekotilanteisiin hakeutuminen on tärkeää. Nykyään se on entistä vaikeampaa, koska minua pidetään monissa tapuksissa kiinni kahdella miehellä. Toinen tärkeä tekijä on Teemu Vettenranta! Olemme pelanneet yhdessä niin kauan, että tunnemme toisemme ja liikkumisemme pelikentällä hyvin. Teemun syötöt tulevat aina oikeaan osoitteeseen. Maalit teen yleensä ylänurkkiin.

Miten kauan heiluttelet vielä jatkossa vastustajien maaliverkkoja?
–Niin kauan kun paikat ja kunto kestää. Ikä ei ole tässä lajissa rasite, toki vanhan kropan venyttelyyn ja lämmittelyyn pitää koko ajan kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ja Sysmässä aion pysyä edelleenkin, täällähän on perhe ja työ.

Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle pelaajalle?
–Tietysti kovaa harjoittelua ja harkoissa pitää olla sama tempo kuin peleissä. On tärkeää harrastaa myös muita joukkelajeja, sillä se kehittää pelisilmää. Mailan ja pallon kanssa on vietettävä paljon aikaa, laukausharjoituksia ei tule koskaan liikaa.
–Itse seuraan TV-peleissä usein jonkun tietyn pelaajan liikkumista kentällä, siitä oppi paljon. Tietokoneella pelaaminen sen sijaan ei oikein palvele kehittymistä salibandyssä.  KP