Reetta Keisalmi
SYSMÄ
Reilu vuosi Sysmässä on ehtinyt kerryttää, jos jonkinlaisia havaintoja paikasta ja sen ihmisistä. Kaupunkilaistyttö päätyi Sysmään puolivahingossa elämän käänteiden kautta, mutta vuodessa on jo ehtinyt oppia yllättävän paljon sysmäläisestä arjesta
Sysmähän on kuntana pieni mutta yllättävän eläväinen. Muutin tänne lokakuun lopulla, eli ehkä ankeimpaan mahdolliseen aikaan, juuri silloin kun viimeiset kesäasukkaat olivat paenneet kaupunkeihin. Iltaisin kylä oli välillä niin hiljainen, että tunnelma oli kuin kauhuelokuvassa – tosin sillä erolla, että ainoa uhka oli aikaisin sulkeutuva kauppa. Onneksi jouluvalot pelastivat tilanteen ja toivat edes jonkinlaista valoa pimeyteen.
Sysmäläiset tuntuvat olevan ylpeitä kunnastaan – eikä suotta. Täällä on hyvä tekemisen meininki: aktiivisia yhdistyksiä, urheiluseuroja ja yrityksiä, jotka osaavat tuoda itseään esiin. Kesäasukkaat tuovat mukanaan eloa ja euroja, ja siinä olisi varmasti vielä hyödyntämätöntäkin potentiaalia. Viime kesänä sahtielokuva nosti Sysmän esiin vähän laajemminkin, ja kyllähän se kylällä huomattiin. Vaikka täytyy myöntää, että oma suhteeni sahtiin on edelleen… varauksellinen.
Arjessa Sysmässä korostuu maanläheisyys ja rauhallisuus. Elämä ei ole kiireistä, eikä tarvitsekaan olla. Tilaa on, luonto on lähellä ja välillä hiljaisuus on niin täydellistä, että omat ajatuksetkin kuuluvat turhan kovaa. Samalla Sysmä on kuitenkin yllättävän hyvällä sijainnilla – isompiin kaupunkeihin pääsee tarvittaessa nopeasti. Tänne asettuminen ei kuitenkaan tapahtunut itsestään. Pieneen kuntaan ei vain “sulauduta”, vaan mukaan pitää myös itse pyrkiä. Onneksi vaihtoehtoja on paljon: yhdistyksiä, harrastusporukoita ja tapahtumia riittää, kunhan uskaltaa lähteä mukaan. Ja kun lähtee, huomaa kyllä nopeasti, että porukkaan pääsee.
Vuoden aikana olen huomannut, että Sysmä elää vahvasti vuodenaikojen mukaan. Talvella on hiljaista ja rauhallista, kesällä taas aivan toisenlainen meininki. Puolen vuoden hiljaisuuden jälkeen kesä tulee melkein shokkina, kun yhtäkkiä kaupassa pitää jonottaa ja parkkipaikat ovat täynnä.
Vaikka en vielä kutsu itseäni täysin sysmäläiseksi, olen selvästi matkalla siihen suuntaan. Ainakin olen oppinut arvostamaan sitä, että elämä ei ole koko ajan kiireistä ja että hiljaisuus ei ole puute, vaan joskus jopa luksusta.
Mutta nyt kiinnostaisi kuulla muiden tarinoita – mikä sai sinut muuttamaan Sysmään tai Hartolaan? Oli syy sitten rakkaus tai eläkkeelle jääminen, osallistu kyselyyn Lähilehden facebookissa ja jaa oma tarinasi. Koostetta luvassa Lähilehdessä!
Kuva: Kotiutumista Sysmään auttoi myös rakkaat lemmikit ja harrastukset.
