UUTISET

Julkaistu

Ihana kamala sysmäläistyminen

Emma Toiskallio
SYSMÄ

Tämä on toimittajan oma kokemus, mutta se saattaa kertoa myös laajemmasta ilmiöstä. Sysmään muuttaminen voi vaatia kärsivällisyyttä, varallisuutta ja ennen kaikkea verkostoja.

Olen kuullut monia tarinoita siitä, miten sysmäläiseksi päädytään, mm. rakkauden, sattuman tai hetken päähänpiston kautta. Itse en puolestani ollut koskaan kunnassa käynyt, kunnes sain kutsun minulle vieraalta paikalliselta. Sattumus oli kaikin puolin niin omituinen, että tutustumiskäynnille oli lähdettävä. Ja tässä sitä ollaan vuosien päästä ihmettelemässä, kuinka tulla sysmäläiseksi.

Pankit saattavat olla hyvinkin tarkkoja siitä, millaisia taloja lähtevät rahoittamaan. Kenties olen vain onnistunut ihastumaan paikkoihin, jotka ovat tulleet bumerangina takaisin.

  • Emme todellakaan anna lainaa moiseen.

Tietysti pankissa arvioidaan myös hakijan maksukykyä, se on selvä.

Vuokra-asuminen on paikallisesti mahdollista, ja tarjontaakin on kohtuullisesti. Hintataso on niin ikään maltillinen, vaikkei varsinaisesti edullinen. Sysmän kaltaista maaseutukuntaa voikin pitää ennen kaikkea omistusasumisen alueena. Sitten se hankalin kysymys: mistä löytää oma talo, jos raha-asiat ovat kunnossa?

Kokemukseni mukaan vain harva kohde päätyy välittäjälle, ja osa jää hiljaiseen myyntiin ilman näkyvyyttä. Ilman paikallisia kontakteja ulkopaikkakuntalaisen onkin vaikea löytää näitä kohteita.

Tarinani ei mahdu artikkeliin, sen ansiosta kuitenkin pääsin tutustumaan paikallisiin ja luomaan verkostoja. Kun ryhdyin etsimään kotia, laitoin ilmoituksen puskaradioon. Odotukset olivat matalalla, mutta lopputulos löi ällikällä. Sain viestejä, soittoja, kutsuja ja ihmiset juoksivat jopa kadulla kiinni

  • Mulla olisi sulle talo!

Osa oli hieman umpikujassa kotinsa kanssa, oli vaikeaa siirtyä eteenpäin. Oli kuolinpesiä, keskenjääneitä remonttikohteita tai ihan vain rakkautta omaan asuinalueeseen

  • Tule mun kanssa lenkille, niin pääset tutustumaan! Täällä on useampi talo tyhjänä, voin sitten etsiä sulle yhteystiedot, jos joku niistä kiinnostaa!

Ihmisten halu osallistua prosessiin oli häkellyttävä ja suurta kiitollisuutta herättävä. Kuinka lämpimästi toivotettiin tervetulleeksi tutustumaan kohteisiin, vaikkei kauppoja tietysti voinut varmaksi luvata. Hankkeeni on toistaiseksi kesken, mutta se osaltaan vahvisti tunnetta, jonka vuoksi juuri Sysmään halusin.

Sysmään ei noin vain tulla, mutta samalla saattaa päätyä elämänsä seikkailuun.

Kuvassa: Toimittajan tarina Sysmässä alkoi autiotalon hankinnalla. Kuulostaa monimutkaiselle, mutta verkostoitumisen kannalta se toimi loistavasti.

Julkaistu

Ajatuksissa kuningaskunta

Emma Toiskallio
HARTOLA

Artikkeli kuuluu osaksi sarjaa, jossa toimittaja pohtii lukijavinkkeinä tulleita teemoja Hartolasta. Artikkelien tarkoituksena on yrittää ymmärtää näkökantoja ja taustoja.

Miksi niin moni satu alkaa kuningaskunnasta? Miksi tarinoissa toistuvat linnat, kruunut ja prinssit? Kenties kuningaskunta on helposti hahmotettava näyttämö ja samalla kuninkaallisuus tuo arkeen ripauksen taikaa. Hartola lienee Suomen ainoa kunta, joka on ottanut käyttöön kuningaskuntanimityksen. Tämä tapahtui vuonna 1987.

Vuosikymmeniä myöhemmin nimike herättää keskustelua. Ensinnäkin se on kirjattu kunnan strategiaan sanoin:

  • Päivitämme viestintästrategiaa ja matkailustrategiaa säännöllisesti.
  • Viestintää pilke silmäkulmassa.
  • Kuningaskunnan nimikkeistön suunnitelmallinen käyttö.

Kuningaskunnan kansalaisten keskuudessa vastaanotto on jakautunutta. Pääsääntöisesti nimike koetaan hyvänä ja hauskana, toisaalta harhaanjohtavana ja jopa ahdistavana. Eräs kantaaottavin kommentti Facebook-keskustelussa johdattaa nimikkeen alkujäljille.

  • Kunkkuvouhotus tökkii. Miksi maaorjuutta juhlistetaan? Ruotsi nylki köyhiltä suomalaisilta kaiken viimeistä jauhokippoa myöten. En näe aihetta pitää nimeä valtaistuimella. Outoa nöyristelyä.

Tämä artikkeli ei ota kantaa historiallisten väitteiden todenperäisyyteen. Selvää kuitenkin on, että Kustaa III vahvisti Hartolan seurakunnan perustamisen vuonna 1784 ja antoi sille kuninkaalliseen nimeen viittaavan nimen Gustav Adolfs socken i Finland. Kyse ei siis ollut alunperin kuningaskunnasta, vaan itsenäisestä seurakunnasta.

Anne Kalliomäki kirjoittaa teoksessaan Tarinallistaminen – palvelukokemuksen punainen lanka, että tarinan tulisi näkyä, tuntua, haista ja kuulua. Tarinallistaminen onkin laajasti hyödynnetty markkinoinnin keino, mutta vain silloin, kun se toteutetaan riittävän kokonaisvaltaisesti. Puolivillainen toteutus voi jäädä irralliseksi ja jopa hämmentäväksi kokemukseksi.

Mitä siis pian 40 vuotta kuninkaallisuutta on opettanut? Onko siitä todella otettu kaikki irti siten, että sitä voitaisiin kokea kaikilla aisteilla? Millainen kuningaskunta on matkailijan silmin – vauras ja menestyvä – vai sellainen, jossa tuulenpesät pyörivät kaduilla? Tuoko nimike asukkaalle ylevän tunteen? Vai onko kenties niin, ettei monarkia-ajattelu ylipäänsä ole enää tätä päivää?

Kuvassa: Toivoisitko Hartolasta jotain tiettyä aihetta pohdittavaksi? Laita toimitukseen juttuvinkki sähköpostilla toimitus@lahilehti.com. Kuva, A. Wormwood, omakuva prinsessana.

Julkaistu

Musiikin siivin maailmalla – Lahti Big Band Sysmän Teatteritalolla

Jesse Hildén
SYSMÄ

Perjantaina Sysmän teatteritalolla kuultiin musiikin riemujuhlaa, kun Lahti Big Band kuljetti yleisöä maailmalla. Lasten konsertti koko perheelle oli Sysmän kirjakyläyhdistyksen järjestämä tapahtuma, jonne alaikäiset olivat tervetulleita ilmaiseksi. Aikuisiltakaan ei peritty kuin kymppi per turpa, ja siksi heittäytymällä paikan päälle saapuessamme olikin hieman yllättävää, että sali oli vain puolillaan. Kerrankin, kun meille maalaisille olisi tällaista tarjolla, moni vanhempi jättää kulttuurikasvatuksen suorittamatta.

Orkesteri ei tästä kuitenkaan hämääntynyt, vaan toivotti kuuntelijansa sydämellisesti tervetulleeksi kehoittaen yleisöä osallistumaan konserttiin aina tarpeen vaatiessa laulaen tahi tanssien. Konserttiin Big Band oli saanut mukaansa solisteiksi Hannu Lepolan ja Sari Sakkilan, jotka kappaleissa lauloivat Vuohen kohtaamista asioista eri kulttuureissa. Solistit kohtasivat vaativan yleisönsä taitavasti ja saivat lapset sekä aikuiset vangittua monipolvisten kappaleiden pyörteisiin. Orkesteri koostui lukuisista puhaltimista mm, trumpeteista, saksofoneista ja käyrätorvesta. Lisäksi siihen kuului pianon, rumpujen, kitaran ja basson komppiryhmä. Parinkymmenen hengen bändi täytti tehokkaasti sekä teatteritalon lavan, että äänellään korkean salin kaikki kuutiot.

Koko 45 minuuttia kietoutui Vuohen matkoihin ympäri pallon. Matka alkoi Saharasta kameleiden kilpajuoksulla. Sitten siirryttiin Kalaharin autiomaan kautta Afrikan savanneille valokuvaussafarille. Sitten pohdittiin, onko oikein ottaa Eldoradon aarteet itselleen. Tämän jälkeen vietettiin Meksikossa kuolleiden juhlaa. Tässä kappaleessa arvostin sanoja, joissa ei kuolemaa juuri kierrelty vaan siitä puhuttiin lapsille mielestäni sopivan suoraan. Kysymyksiä saattoi joillain lapsilla herätä, mutta niitä vartenhan me kaikkitietävät vanhemmat olemme. Tämän jälkeen lennettiin kepeämpiin tunnelmiin hunajajahtiin Nepaliin ja sieltä lepäämään Ulurulle Australiaan. Seuraavaksi seurasi itselleni konsertin kruunu, kun Stonehengeä ihmettelevässä kappaleessa puhallinsektio loi ajoittain Black Sabbath -henkistä tunnelmaa ja meidän takapenkin poikien päät alkoivat nyökkäämään tempon mukana. Viimeiseksi sambattiin Brasilian Amazonissa ja päättymättömän loppulallatuksen aikana venkoilimme jonossa ympäri salia. Kyllä oli lystiä!

Kuvassa: Hannu Lepola ja Sari Sakkila lauloivat Vuohen matkasta Meksikoon kuolleiden juhlaan.

Julkaistu

Oliko ennen todella kaikki paremmin?

Aina vaan kuulee varsinkin kronologisesti ansioituneimmilta kansalaisilta, että ”ennen oli kaikki paremmin”. Mutta onko ihan todella näin vai muistellaanko ja haaveillaanko tässä vain nuoruutta, jolloin kaikki vain tuntui paremmalta?

Ajatellaanpa vaikka päivittäistavarakauppaa; kaupat olivat auki arkipäivänä ehkä kuuteen, lauantaisin yhteen ja sunnuntaisin kiinni. Ruokaa sai tuplahinnalla ehkä kioskista ja huoltoasemalta. Jouluna, pääsiäisenä ja juhannuksena olivat kassajonot kaupan takaseinään asti. Tavara oli huonoa, kallista ja valikoima oli pieni. Yksityiset kauppiaat hallitsivat markkinaa, ja osasivat hinnoitella niin, että mersu tai audi vaihtui riittävän usein takapihalla.

Pankeissa oli pitkät jonot, kun vanhukset kävivät ”merkkauttamassa” eläkkeet ja kassoilta käytiin nostamassa käteistä. Lainaa ei saanut kuin rukoilemalla ja seisomalla asennossa pankinjohtajan edessä lakkia rypistäen. Vakuuksiksi ei kelvannut oikein mikään. Laskut piti maksaa pankeissa. Jokaisesta laskusta meni palkkio, ja tiskille pääsi vasta sisukkaan jonottamisen jälkeen. Tähän menikin monen kaupunkilaisen ruokatunti 1970-80 -luvuilla.

Sama tilanne oli posteissa. Kopeat postineidit seisottivat asiakkaita odotustilassa, vanhukset jonottivat luukulle katsomaan, että se eläke on varmasti tullut Postipankkiin, ja paketteja sai odottaa viikkokaupalla. Posti oli auki kun sitä huvitti ja yleensä kiinni juuri silloin, kun sen olisi pitänyt olla auki.

Alkot olivat myös kiinni silloin kun tuotteiden tarvetta olisi ollut. Kansalaisia suojellakseen Alkot olivat kiinni esimerkiksi juhlapäivien aattona. Tuotteita sai vain tiskiltä, niihin oli pitkät jonot varsinkin ennen juhlapäiviä, ja kun löysi lyhyen jonon, siellä oli jonon päässä minkkiturkkinen vanharouva kyselemässä väsyneeltä myyjältä eri sherryjen eroja. Tiskiltä ei uskaltanut ostaa muuta kuin Koskenkorvaa, kun ei uskaltanut lausua viinien nimiä väärin.

Puhelut soitettiin joko lankapuhelimella kotoa tai puhelinkopeista kadunkulmista. Kun meni puhelinkoppiin, siellä yleensä haisi virtsa, puhelin oli rikottu, ja puhelinluettelosta oli revitty vähintäänkin kartat. Tänä päivänä, kun keskinäistä viestintää miettii, niin oli ylipäänsä ihme, että nuoriso löysi toisensa kaupungilla niillä eväillä!

Politiikassa oli vain yksi totuus. Kekkonen oli presidentti eikä Neuvostoliittoa ei saanut arvostella. Televisiosta tuli mahtavia ohjelmia kuten ”Näin naapurissa” tai Suomi-Eesti tietokilpailu, jossa Hardi Tiitus ja Esko Kivikoski taistelivat. Uutisissa näytettiin leikkuupuimurien rivistöä Ukrainan aroilla ja Paavo Väyrynen Ylen toimittajana kertoi että ”Neuvostoliiton talous tulee lähivuosina ohittamaan Länsi-Euroopan tason.”

Että näitäkö me sitten tosiaan kaipaamme?

Kysyy
Keskiäkäinen mies

Julkaistu

Rautaliigaa Päijänne Areenalla

Jesse Hildén
SYSMÄ

Bandy Boys 88:n miesten kakkosjoukkueen 5 divisioona kausi on ollut sarjataulukon peränpitoa aivan kauden alusta asti. Joukkue ei ollut saavuttanut ennen sunnuntaita voiton voittoa. Yleisöä oli kertynyt pyhänä Päijänne Areenalle reilusti jo heti aamusta ja odotukset kauden ensimmäisen voiton suhteen olivat toiveikkaat.

Päivän ensimmäisessä pelissä vastaan asettui sarjan suvereeni johtaja SBT (Hollola). Vaikutti hieman siltä, että kotijoukkue oli jo eilispäivänä luovuttanut kamppailun suhteen. Huhujen mukaan saunailtakin oli vietetty jo ennakkoon ja kotijoukkue ”BrandyBoys” oli aivan vastaantulija hoikkien poikien pallotellessa miten huvitti. Maaleja sateli miltei joka laukauksella ja ottelun katkaisuun vaadittava 12 maalin ero alkoi uhkaavasti lähestyä. Harvakseltaan BB:n saadessa palloa omilleen saivat he hyökättyä vastustajankin päätyyn. Suurta riemua sai aikaan hienosti rakennettu Joonas Stålhammar:n kavennus 1-10:een. Maali oli kuitenkin enemmän vain kauneus virhe SBT:n ylivoimaisen voiton tilastoissa. Peli päättyi 1-13 jo toisen erän puolella.

Toiseen peliin varovaiset toiveet pisteiden saannista olivat ensimmäisen suorituksen jälkeen melko himmeät. Vastassa oli myöskin sarjan kärkikastissa oleva Hatsina II (Mikkeli). Ottelu alkoikin kaoottisesti vieraiden paukutellessa kolme maalia ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin. Näytti jälleen siltä, että peli päättyy ennen aikojaan. Mitä vielä! Seuraavasta neljästä maalista vastasi kotijoukkue Bandy Boys. Johtoon BB meni, kun Oliver Stjernvall karvasi pallon vastustajan pakeilta ja laukoi sydämensä kyllyydestä pallon maalin ylisille. Kyseessä oli komea yksilösuoritus nuorelta pojalta. Tässä vaiheessa kaikki näytti hyvältä ja BB vyörytti hyviä hyökkäyksiä vastustajan päätyyn. Ikävästi mikkeliläiset tulivat kuitenkin tasoihin ja saivat vielä lahjaksi johdon BB:n oman maalin takia. Kolmannessa erässä Hatsinan hankittua taas kahden maalin johdon alkoi Bandy Boysilla hurja takaa-ajo. Kolmatta peräkkäistä päivää salibandyä pelannut seuraikoni Mikko Salonen viimeisteli hattutempun ja toi kotijoukkueen maalin päähän. Hatsina oli viimeiset minuutit puristuksissa ja BB:n tasoitus oli pienestä kiinni. Tappion karvas kalkki oli kuitenkin jälleen sysmäläisten osa, häviö luvuin 5-6. Joukkue sai kuitenkin kaipaamansa hyvän ja tiukan pelin. Yleisö antoi kannustavat aplodit ja kuuleman mukaan ensi kaudella voitto jo tuleekin.