Lukijan kynästä: José Castro Hartolassa

Brasilialainen José Castro cart-pyörällä on matkalla NordKappista Lissaboniin 7780km, ja tarkoituksena Lions Clubien mahdollistamien sosiaalisten kohtaamisten kautta kerätä varoja lapsuusiässä syöpään sairastuneiden ukrainalaisten ja muun maailman lasten hyväksi.

Josen matka on alkanut 10. toukokuuta ja tarkoitus päättyä 25.12.2026 Portugalin Lissaboniin. Jose on kohta 69-vuotias ja hän on ollut brasilialaisen clubin jäsen 23 vuoden ajan. Tämä on hänen 14. kampanjamatka maailmalla hyvän asian puolesta. Tämänkertaisen matkan sysäyksen antoi Puolasta Poznán kaupungin Lions Club.

Samanlaisella 90 kg painavalla cart-pyörällä (polkuauto tyyppinen pyörä ja peräkärry) hän teki ensimmäisen matkan v. 2008 Pariisista Etelä-Afrikan Johannesburgiin, silloin lasten silmäsairauksien ja sokeutumisen puolesta.

Ensivuonna Josen 70-vuotislahja on kampanjapyöräily Australiassa aivohalvaukseen sairastuneiden hyväksi.

Hartolan Lions Clubista Pres Juha-Matti Marttila ja VP1 Risto Tikka olivat Joséa vastassa 17.6.2026 klo 13 Liikenneasema Jari-Pekan pihassa. Keski-Suomen alueen clubeista Hartola osoittaa Joselle vieraanvaraisuutta yhteistyökumppaneittensa avustuksella. Jari-Pekan lisäksi hänen ravitsemisestaan ja yöpymisestään huolehtivat Gasthaus Camping Koskenniemi ja Kuninkaanportti kahvila-ravintola.

Lions toimintaan kuuluu myös kansainväliset avustusprojektit ja Hartola on viime vuosina ollut mukana tukemassa Ukrainaan toteutettujen kamiina-, aggregaatti- ja ambulanssikeräyksiä.

Josén vauhti on noin 5 km/h hyvissä olosuhteissa. Hänellä on mukana peräkärryssä teltta, retkivarusteita ja vaihtovaatteita. Välillä tarjottu mökki-, gasthaus tai hotelliyöpyminen on aika juhlaa, kun hänen oma matkabudjetti on todella pieni alle 2000 eur – sen hän jo todennut liian pieneksi.

Matkaa taittui ensin Norjassa 280km Nordkappista Karigasniemelle ja sen jälkeen matka on kulkenut Kaamasen Ivalon kautta kohti etelää.

Hartolasta matka kulkee Heinola-Lahti-Mäntsälä-Järvenpää-Kerava-Helsinki. Sitten Viro-Latvia-Liettua-Puola-käynti Ukrainassa ja takaisin Puolaan-Saksa- Alankomaat-Ranska-Espanja- Portugalin Lissaboniin Josen kampanjamatka päättyy jouluna.

Juha-Matti Marttila

Näkötornin korjauksen viivästyminen huolestuttaa 

Lehdistötiedote 17.6.2026

Päijätsalon Osuuskunta ryhtyy toimiin


Päijätsalon Osuuskunta valmistautuu tukemaan Päijätsalon näkötornin ja alueella sijaitsevien muiden rakenteiden kunnostusta. Osuuskunta on huolissaan korjausten viivästymisestä ja vetoaa alueen tulevaisuuden turvaamiseksi yhteiseen vastuuseen.  Syksyllä avataan keräys, johon Osuuskunta sitoutuu lahjoittamaan 10 000 euroa. Osuuskunta katsoo, että alueen rakenteiden kunnossapidosta huolehtiminen on investointi sekä luontoperintöön että Sysmän vetovoimaan.

Päijätsalo on yksi Päijänteen kansallispuiston tunnetuimmista ja Etelä-Suomen suosituimmista luontokohteista. Alueen maamerkkinä tunnettu näkötorni on ollut suljettuna turvallisuussyistä, eikä korjauksen aikataulusta ole vielä varmuutta.

Päijätsalon Osuuskunta vastasi Päijätsalon näkötornin, luontopolkujen ja virkistysrakenteiden ylläpidosta vuoteen 2001 saakka, jolloin alue siirtyi osaksi Päijänteen kansallispuistoa Metsähallituksen hoidettavaksi. Vaikka Osuuskunta ei enää vastaa alueen ylläpidosta, se kokee edelleen vahvaa vastuuta yli sadan vuoden ajan vaalimansa virkistys- ja luontokohteen tulevaisuudesta.

– Päijätsalo on tärkeä osa Sysmän luontoa, matkailua ja paikallista identiteettiä. Alueen rakenteiden kunnosta on huolehdittava niin, että tulevatkin sukupolvet voivat nauttia siitä turvallisesti, osuuskunnan hallituksesta todetaan.

Keräys näkötornin ja laiturin kunnostamiseksi

Päijätsalon Osuuskunnan osuuskuntakokous valtuutti hallituksen perustamaan keräystilin Päijätsalon näkötornin korjaamista ja Pyydysniemen laiturin uusimista varten. Osuuskunta päätti samalla lahjoittaa hankkeeseen 10 000 euroa.

Keräystili avataan, kun Metsähallituksen tarkempi kustannusarvio näkötornin korjauksesta valmistuu syksyllä 2026. Osuuskunta tiedottaa keräyksen käynnistymisestä erikseen.

Osuuskunta kannustaa Sysmän kuntaa, alueen yrityksiä, mökkiläisiä, yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä osallistumaan yhteiseen ponnistukseen Päijätsalon rakenteiden säilyttämiseksi.

115 vuotta yhteistä työtä Päijätsalon hyväksi

Vuosi 2027 on Päijätsalon Osuuskunnan 115. toimintavuosi. Vuonna 1912 perustettu osuuskunta on koko historiansa ajan vaalinut Päijätsalon luonto-, virkistys- ja kulttuuriarvoja sekä edistänyt alueen käyttöä kaikkien yhteiseksi hyödyksi. Osuuskunnan toiminta-ajatus on säilynyt vuosikymmenten ajan samana: huolehtia Päijätsalon ainutlaatuisen luontoympäristön säilymisestä sekä tukea alueen yhteisöllisyyttä, virkistyskäyttöä ja elinvoimaa.

– Päijätsalo on ollut Osuuskunnan toiminnan ytimessä jo yli sadan vuoden ajan. Haluamme omalta osaltamme varmistaa, että alue säilyy elinvoimaisena myös tuleville sukupolville.

Hallitukseen uusia voimia

Lauantaina 13.6. pidetyssä Osuuskuntakokouksessa valittiin osuuskunnalle uusi hallitus toimintakaudelle 2026–2027. Puheenjohtajana jatkaa Risto Harju ja hallituksessa jatkavat Riitta Koivunen, Marjukka Laurola ja Oskar Leistén. Uutena jäsenenä hallitukseen valittiin Juha Rantanen. 

Samalla osuuskunta esittää lämpimät kiitokset pitkäaikaiselle hallituksen jäsenelle Annakaisa Virintielle hänen merkittävästä panoksestaan Osuuskunnan toiminnan kehittämisessä ja Päijätsalon hyväksi tehdystä työstä.

Tukea nuorten musiikkiharrastukselle

Osuuskunta jatkaa myös paikallisten nuorten tukemista. Hallitus päätti mahdollistaa kolmen sysmäläisen nuoren osallistumisen Sysmän Suvisoiton musiikkileirille myös tänä vuonna.

Tuki on osa osuuskunnan pitkäjänteistä työtä paikallisen yhteisön, nuorten harrastusmahdollisuuksien ja kulttuurielämän vahvistamiseksi.

Lisätiedot:
Risto Harju, hallituksen puheenjohtaja, puh. 0400 624 888
Päijätsalon Osuuskunta
www.paijatsalonosuuskunta.fi

Mopot Meijerillä

Lauri Hildén
SYSMÄ

Viimeistään kesäkuun alkupuoli on sitä aikaa, kun harrasteajoneuvot kaivetaan talvisäilöstä takaisin ajoon. Sysmässä vanhat kulkupelit pääsivät esille vanhan osuusmeijerin pihalle, kun Janne Lehtinen organisoi toista vuotta putkeen vanhoille mopoille ja muille menopeleille suunnatun näyttelyn. Tarjolla oli kahvia juotavaksi ja kiiltäviksi puleerattuja ajopelejä ihailtaviksi.

Paikalle saapui parisenkymmentä mopoa ja mopon omistajaa, ja sopivasti sunnuntaille poutaantunut sää houkutteli paikalle runsaasti kiinnostunutta yleisöä. Osallistujia oli niin Sysmästä kuin naapurikunnistakin, esimerkiksi Hartolasta oli saapunut paikalle kaksi innokasta alan harrastajaa.

-Jääsjärven ympäriajoa ollaan jokunen kerta harrastettu, nyt vaan matka piteni, kun joutuu Pertunmaan sijaan koukkaamaan Mäntyharjun kautta, veistelivät herrasmiehet viitaten edellä mainittujen kuntien yhdistymiseen.

Hartolan miehet olivat tuoneet näytille vuodelta 1977 olevan Tunturi Super Sportin ja 1960-lukulaisen Soliferin. Jälkimmäisen perään oli tehty tyylikäs kuljetuskärry, ja tarakalta löytyi puinen “haitarilaatikko”. Laatikolla tavoiteltiin samanlaista tunnelmaa kuin tv-sarjassa “Mooseksen perintö”, jossa vannoutunut mopomies kanttori Piiparinen ajelee samanlainen laatikko mopon perässä.

Ajoneuvoharrastajien merkkiuskollisuudesta puhutaan usein, mutta ainakin Sysmässä harrastajien talliin mahtuu monenlaisia menopelejä. Tunturi-harrastajalla saattaa hyvinkin olla omistuksessaan jokunen Solifer ja päinvastoin. Nämä kaksi olivatkin tapahtuman yleisimmät merkit, mikä ei toisaalta ole yllätys, ovathan molemmat kotimaisia tuotteita. Tuontitavaraa ei meijerin pihalla tällä kertaa juuri näkynytkään, vaikka monelle ulkomaalaiselle merkillekin löytyy Suomesta oma harrastajakuntansa.

Mopojen ikähaarukka ulottui 1950-luvun puolelta ainakin 1980-luvun taitteeseen. Miljöö sopi erinomaisesti ikääntyneille menopeleille – on helppo kuvitella, että juuri samanlaisilla pappatuntureilla tai solifereilla on kurvattu töihin ja muille asioille meijerille sen loiston päivinä.

“Kyllä meilläkin tuollainen aikanaan oli…” oli yleinen kommentti yleisön keskuudesta. Vanhat ajoneuvot ovat osa kulttuuria ja kulttuurihistoriaa siinä missä parempikin taide, harva asia vie ajatukset yhtä tehokkaasti vuosikymmenten taakse.

Paikallisjournalismin tulevaisuus on turvattava

Paikallislehtien itsenäisten kustantajien yhteinen kannanotto

Lähilehti on tässä ja nyt. Lähilehteä kannattaa lukea, koska Lähilehti tiedottaa, kirjoittaa asioista ja ilmiöistä, haastattelee henkilöitä, kysyy kunnan päättäjiltä, mitä muut eivät kysele, raportoi tapahtumista ja kertoo monista, monista muista asioista, mutta kuinka kauan?
Itsenäisten lehtien, kuten Lähilehdenkin kannanotossa on karua kieltä paikallislehtien kurimuksesta, mutta se ei ole millään tapaa liioiteltua, vaan se on totisinta totta.
Kun kunnat, yritykset ja yhdistykset ilmoittavat Lähilehdessä, on se kaikkien sysmäläisten, hartolalaisten ja vapaa-ajan asukkaiden etu. Lähilehti on olemassa ja sitä on syytä käyttää aktiivisesti. Ei kannata odottaa siihen saakka, että älähdetään vasta sitten, kun Lähilehti lakkaa ilmestymästä.

Marttiina Lallukka, päätoimittaja, Lähilehti

Paikallislehdet ovat suomalaisen lähidemokratian ja arjen tiedonvälityksen kivijalka. Jokaisen kunnan alueella tarvitaan riippumaton media, joka seuraa päätöksentekoa, valvoo vallankäyttöä sekä uutisoi paikalliset asiat ja kertoo paikallisyhteisön tarinat. Viime vuosien kehitys on johtanut tilanteeseen, jossa paikallislehtien toimintaedellytykset ovat heikentyneet nopeasti – erityisesti jakelukustannuksien rajujen korotusten vuoksi.

Postin hinnoittelun muutokset ovat nostaneet jakelun kustannuksia kohtuuttomasti. Korotukset ovat olleet moninkertaisia yleiseen kustannuskehitykseen verrattuna, ja ne ovat kohdistuneet erityisen raskaasti 1-2 kertaa viikossa ilmestyviin paikallislehtiin. Vaikka paikallismedioilla on toimivia digitaalisia jakelukanavia, painetun lehden jakelu on edelleen tärkeä ja tavoittavuutta merkittävästi täydentävä kanava. Digitaalinen jakelu ei siis poista tarvetta kohtuuhintaiselle fyysiselle jakelulle.
Ehdotamme, että valtio perustaa uuden määräaikaisen jakelutuen tai muuttaa nykyisiä tukimuotoja niin, että se huomioi paremmin paikallislehdet.

  • Tuki kompensoisi Postin viime vuosien kohtuuttomat hinnankorotukset, jotka ovat heikentäneet erityisesti harvaan asuttujen alueiden lehtien toimintaedellytyksiä.
  • Tuki olisi määräaikainen, ja sen aikana tulee varmistaa pysyvä ratkaisu kohtuuhintaisen ja -ehtoisen 1-2 kertaa viikossa tapahtuvan jakelun turvaamiseksi kaikkialla Suomessa.
    Pysyvänä ratkaisuna esitämme kohdennetun mediatukijärjestelmän perustamisen paikallisjournalismille.
    Ehdotamme pysyvää, kohdennettua mediatukea, jonka tavoitteena on varmistaa, että jokaisen kunnan alueella päätöksentekoa seuraa vähintään yksi riippumaton paikallismedia.
  • Kaikilla alueilla ei ole enää kaupallisia edellytyksiä paikallismedian toiminnalle. Väestön keskittyminen, mainostulojen siirtyminen globaaleille alustoille ja jakelukustannusten nousu ovat murentaneet paikallisen uutistoiminnan taloudellista pohjaa.
  • Ilman tukea Suomeen syntyy uutiserämaita, alueita, joilla ei ole lainkaan journalistista seurantaa.
  • Paikallisjournalismi on osa demokratian infrastruktuuria. Ilman sitä päätöksenteko etääntyy asukkaista, avoimuus heikkenee ja kuntien elinvoima kärsii.
  • Kohdennettu tuki on esimerkiksi muissa pohjoismaissa käytetty ja toimivaksi todettu ratkaisu. Useissa Euroopan maissa on jo käytössä paikallismediaa vahvistavia tukimalleja, jotka turvaavat alueellisen uutisoinnin jatkuvuuden.

Lisätiedot
Jukka Huikko, toimitusjohtaja (Ylä-Satakunnan Sanomalehti Oy), päätoimittaja (Ylä-Satakunta)
029 1706 681
jukka.huikko@ylasatakunta.fi

ALLEKIRJOITTAJAT

Jussi Äärynen, toimitusjohtaja-päätoimittaja Ilmajoki-lehti Oy (Ilmajoki-lehti)
Tuomo Seppänen, päätoimittaja-toimitusjohtaja Kustannus Oy Puolangan DTP (Puolanka-lehti)
Johannes Ujainen, toimitusjohtaja-päätoimittaja Kurikka-lehti Oy (Kurikka-lehti)
Pohjankyrön Media Oy (Pohjankyrö, Kyrönmaa, Tejuka) Jalasjärvi Oy (JP Kunnallissanomat)
Tuomas Koivuniemi Kauhajoen Kunnallislehti Oy (Kauhajoki-lehti)
Sanna Makkonen, toimitusjohtaja Ruoveden Sanomalehti Oy (Ruovesi-lehti / Teisko-Aitolahti-lehti)
Hanna Kankaanpää, päätoimittaja Kotiseudun Sanomat
Juha Aro, päätoimittaja, toimitusjohtaja Punkalaitumen Sanomat Oy (Punkalaitumen Sanomat)
Marttiina Lallukka, toimitusjohtaja/päätoimittaja Sysmän Sanomat Oy (Lähilehti)
Veli-Pekka Kelloniemi, päätoimittaja Iitinseutu
Sari Sirkkiä, päätoimittaja-toiminnanjohtaja Juuka-seura ry (Vaarojen Sanomat)
Marko Torni, toimitusjohtaja-päätoimittaja Keski-Karjalan Paikallislehti Oy (Koti-Karjala)
Marko Nikkanen, päätoimittaja-toimitusjohtaja Joutsan Seutu Oy (Joutsan Seutu)
Pasi Salo, toimitusjohtaja-päätoimittaja Urjalan Sanomat Oy (Urjalan Sanomat)
Heikki Koskinen Padasjoen Sanomat Oy (Padasjoen Sanomat)
Kuhmoisten Sanomat Oy (Kuhmoisten Sanomat)
Jaana Tanner Padasjoen Sanomat
Matti Kuoppala, päätoimittaja Pohjanmaan Viitosmedia Oy (SeutuMajakka)
Mari Tuohiniemi, päätoimittaja-toimitusjohtaja Kangasalan Sanomat Oy (Kangasalan Sanomat)
Susanna Landor, päätoimittaja, toimitusjohtaja ÅU Media Ab (Åbo Underrättelser ja Pargas Kungörelser/Paraisten Kuulutukset)
Elina Jyrinki, päätoimittaja-toimitusjohtaja Tervareitti Oy (Tervareitti)
Anna Hakama, päätoimittaja Pitäjäsanomat Oy (Orimattilan Sanomat)
Pekka Keväjärvi, päätoimittaja-toimitusjohtaja Paikallislehti Rantapohja
Tiina Judén, päätoimittaja Puumala-lehti
Katri Linnikko, päätoimittaja-toimitusjohtaja Präntti Oy (UutisOiva)
Milla Sirén, toimitusjohtaja Pirmediat Oy
Timo Kuukasjärvi. toimitusjohtaja Turun Seutu Oy (Turun Tienoo)
Jarno Keskinen, toimitusjohtaja Pyhäjärviseudun Paikallislehti Oy (Alasatakunta)
Pauliina Vilenius, päätoimittaja Lauttakylä-lehti
Juha Saastamoinen, toimitusjohtaja Kiuruvesi Lehti oy (Kiuruvesi)
Jari Kallio, päätoimittaja Sulkava-lehti
Tapio Romppainen, päätoimittaja Kotiseutulehti Sieviläinen
Jukka Huikko, toimitusjohtaja-päätoimittaja Ylä-Satakunnan Sanomalehti Oy (Ylä-Satakunta)

Kuvassa: Paikallisjournalismi on osa demokratian infrastruktuuria. Ilman sitä päätöksenteko etääntyy asukkaista, avoimuus heikkenee ja kuntien elinvoima kärsii. Sekä toive, että tilaisit paikallisen Lähilehden.

Lampaat hoitavat luontoa ja maisemaa tehokkaasti

Reetta Keisalmi
HARTOLA

Heinolalaisen Parikan tilan sadat lampaat eivät tuota pelkästään villaa, karitsoita ja lihaa. Kesäisin ne tekevät arvokasta luonnonhoitotyötä eri puolilla Heinolaa sekä Hartolaa.

Parikan tilalla on noin 300 uuhta, ja se toimii valkoisen suomenlampaan jalostuslampolana. Lisäksi tilalla kasvatetaan Findorset-risteytysuuhia lihantuotantoon. Peltoa on käytössä noin 300 hehtaaria, josta merkittävä osa on luonnonlaitumia.

Kesäisin lampaat hajaantuvat noin 20 eri laidunkohteelle. Hartolassa laidunalueita sijaitsee muun muassa Ruskosalossa, Vehkasalossa ja Selänkylässä. Suurin osa tilan laiduntavista uuhista on tiineitä.

Luonnonlaidunnuksen merkitys ulottuu kuitenkin paljon laajemmalle.

– Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta laidunnus on erittäin tärkeää. Jos alueella on vielä siemenpankkia jäljellä, harvinaisempia niittykasveja voi alkaa nousta näkyviin jo vuoden tai parin kuluessa laidunnuksen aloittamisesta, Parikan tilan emäntä Pia Parikka kertoo.

Suomessa luonnonlaitumet ovat yksi uhanalaisimmista luontotyypeistä. Moni perinteinen niitty- ja laidunympäristö on kasvanut umpeen, kun laidunnus on vähentynyt. Lampaat pitävät kasvillisuutta kurissa ja auttavat säilyttämään avoimia ympäristöjä, joissa monet niittykasvi- ja hyönteislajit viihtyvät.

– Keskimäärin samalla kohteella laidunnetaan noin kymmenen vuotta. Osa alueista vaihtuu vuosien mittaan, kun joistakin kohteista luovutaan ja uusia tulee mukaan.

Valtaosa laidunalueista sijaitsee Metsähallituksen mailla ja kuuluu erilaisiin ympäristösopimuksiin. Mukana on kuitenkin myös yksityisten maanomistajien alueita. Parikan mukaan kiinnostus niin sanottuun vuokralammastoimintaan on kasvussa.

– Yhä useampi maanomistaja haluaa lampaita mailleen maisemanhoitajiksi. Eläimet voivat auttaa pitämään alueita avoimina ilman koneellista raivausta, ja samalla ne edistävät luonnon monimuotoisuutta. Laidunnuksen tavoitteena on köyhdyttää maaperää. Kun ravinteita on vähemmän, niittykasvillisuus menestyy paremmin ja monimuotoisuus lisääntyy. Lampaat soveltuvatkin tehtävään hyvin, Parikka toteaa.

Parhaimmillaan laidunnuksen vaikutukset näkyvät nopeasti. Pitkän laidunnushistorian omaavilla alueilla kasvillisuus alkaa vähitellen palautua kohti alkuperäistä tilaansa, ja samalla myös monet perinteisten maatalousympäristöjen lajit saavat uuden mahdollisuuden.

– Laidunnuksen myötä kohteet palaavat vähitellen luonnolliseen loistoonsa, Parikka toteaa.

Kuvassa: Lampaat hoitavat luonnonlaitumia tehokkaasti. Työn ohella on hyvä pitää välillä lepotaukoja.