UUTISET

Julkaistu

Liikunnan iloa, kädentaitoja, puutarhaunelmia

Helena Mäkinen
HARTOLA



Itä-Hämeen Opistolla 12.-13.4. järjestetyn kansalaisopiston kevätnäyttelyn tapahtumapaikkana oli tällä kertaa Opiston liikuntasali. Anni-Sirkku Askola-Piispasen lavis-tuntien tuloksena nähtiin kansainvälisen senioritanssin rytmikkäitä ja taitoa vaativia pyörähtelyjä mm. Pojovalsen, Punainen Unikko, Tango ja EViva Espanja. Välillä tanssijat hakivat stetsonit päähänsä ja nähtiin rivitanssia ja viimeiseen Maria Merenque-tanssiin pyydettiin yleisö mukaan.

Seinillä oli silmän ilona taidetta, jota oli maalattu Marjo Akkasen Luovuus liikkeelle –taidepajassa ja Piirustus- ja maalausryhmässä.

Nyplättyjä pitsejä ja pellavaliinoja oli syntynyt Outi Junnilan opastuksella Sysmässä, ompelutöitä oli Hartolasta ja Pertunmaalta Katri Loposen käsityöryhmistä.

Kukkakerhon kasvattamia taimia, herneenversoja, samettiruusuja ja pääsiäisasetelmia oli ihailtavina monien upeiden valokuvien ohella erillisessä puutarhamajassa.

Posliininmaalausta esitteli Tiina Saarinen. Hän maalasi mukiin sormikukkia ja kertoi, että Sysmän ryhmässä olisi tilaa maalareille. Nykyisin posliininmaalauksessa käytettävät öljyt ovat ihan tuoksuttomia, toisin kuin takavuosina. Materiaalit ovat vesiliukoisia, eli tuhrut voi pyyhkäistä pois ja aloittaa alusta. Työskentely on muuttunut helpommaksi. Värit saadaan poltossa pysyviksi.

Esillä oli myös värikkäitä villapuseroita ja taidokkaita ikoneita. Ja mitähän kaikkea jäi huomaamatta?

Kuvassa: Arvo Eskolan (97 v.) tuohi- ja visatöistä pieni näyte Outi Junnilan pellavaliinojen päällä.

Inga Huillan ilmeikäs teos.
Kukkapiirin taimet voi kohta istuttaa puutarhaan.
Julkaistu

Särkkärit jaksaa aina vaan

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ

Sysmäläiskokoonpano Särkilahden Sähkösaha ja Mylly Oy:n tarina alkaa jo kaukaa noin 40 vuoden takaa. Yhteistyö Kuurina Teatterin kanssa on Särkkäreiden mukaan taannut bändin toiminnan jatkumisen. Tulevana kesänä he ovat mukana Kuurinan musiikkinäytelmässä, joka perustuu Leevi and the Leavingsin lauluihin.

Musiikkinäytelmän ohjaaja Jukka ”Pukke” Alanko on myös Särkkäreiden syntymisen taustalla. Hän kertoo, että bändi on saanut alkunsa kaveriporukan halusta musisoida yhdessä.
– Ihan alussa ystäväni Timo ”Limppi” Virolaisen kanssa ryhdyttiin duona esiintymään, esimerkiksi häihin pientä ohjelmanumeroa. Pikku hiljaa tuli touhuun muut pojat mukaan, Alanko kertoo.

Bändin nimi on laina Särkilahden suunnalla aikoinaan toimineesta sahasta.
– Nimi keksittiin, kun Särkilahden ja sähkösahan kulmillakin pyörittiin.

Nykymiehistöön kuuluvat Alangon lisäksi Eino Aaltonen, Urho Papinniemi ja Tuomo Tarkkanen. Urho Papinniemi kertoo, että häneen otettiin yhteyttä joskus 90-luvun puolivälin paikkeilla ja sillä tiellä ollaan edelleen.
– Ensimmäiset keikat minulla oli jotkut syntymäpäiväjuhlat, ja kun Johannes Virolainen kävi vihkimässä Hyvien ihmisten torin, muistelee Urho Papinniemi.

Synttärikeikkojen ja muiden vastaavien ohella isompi juttu bändille oli Badding-musikaali vuonna 1999.
– Eikka ja Tuomo olivat olleet Kuurinassa jo aiemmin soittelemassa, mutta musikaalissa tultiin sitten ryminällä mukaan Kuurinaan, naurahtaa Alanko.

Bändi on tehnyt myös lasten musiikkia, esimerkiksi Rokkia, räppiä ja räiskäleitä musiikkiteatteria. Se oli ajankohtaista, kun omat lapset olivat pieniä.

Viime aikoina bändiä ovat eniten työllistäneet Kuurina Teatterin musikaalit.
– Muuten meillä saattaa olla joku 4-5 keikkaa vuodessa, toteaa Urho.

Pukke nauraa, että nykyisin ne ovat enemmänkin lastenkonserttien sijaan esiintymisiä senioriväelle, kuten viime kesänä VPK:n lavalla.
– Mutta lapsista eläkeläisiin, kaikkea tarjotaan. Yleisönpalvelijoita ollaan.

Merkittävä jakso bändillä oli Anniina Siltasen mukanaolo viulistina muutaman vuoden ajan.
– Anniina toi ryhtiä ja ammattimaisempaa suhtautumista lisää meihin poikiin, Pukke kehuu.

Tulevan kesän Leavings-musiikkinäytelmässä Gösta Sundqvistin laulujen hahmot seikkailevat mukana. Heinäkuussa siis Teatteritalolla katsomaan ja kuulemaan Kuurina Teatteria.

Julkaistu

Ilolan Vanha kartanoalue karavaanareille

Samuli Simula
SYSMÄ

Sysmän kunta ja Matkaparkki Oy aloittavat yhteistyön. Vanhan Ilolan kartanon alueella maisemointi on jo käynnissä ja tontille on merkitty 11 matkailuautopaikkaa. Matkaparkki on operaattori, joka välittää ja vuokraa paikkoja komissiota vastaan.
– Me ollaan matkaparkkien välittäjä. Meidän kautta hoidetaan maksu-, varausliikenne ja asiakaspalvelu. Yrittäjä eli tässä tapauksessa Sysmän kunta hoitaa alueen kunnossapidon ja siivouksen. Paikka toimii itsepalvelu-periaatteella, matkaparkkiyrittäjä Elias Poukkula.

Saako teiltä apua 24/7 ongelmatilanteissa?
– Meillä on chat ja asiakaspalvelunumero käytössä. Yleisin ongelma on, ettei asiakas löydä alueelle. Mikäli vessanpönttö menee tukkoon keskellä yötä niin harvoinpa niitä keskellä yötä avataan, pohtii Elias.
– Kunta tekee muutenkin jo hoitavaa ylläpitoa alueella alueen venesataman vuoksi. Saunarakennus kunnostetaan, mutta miten se tulee palvelemaan asiakkaita ei ole vielä päätetty. Vuokrattaville paikoille vedetään valovirtasähköpistokkeet. Tarkoitus on, että Ilolan alue herätettäisiin henkiin ja useampi ihminen pysähtyisi Sysmässä, kertoo kunnan tekninen johtaja Timo Lauri.

Viime kesänä Suopellon satama-alueelle tuli jäähileautomaatti. Tänä kesällä paikalle tulee kokeiluun pakettiautomaatti ja hybridiauton vuokraus. Toinen auto tulee keskustaan lii- kuntakeskuksen parkkipaikalle.
– Ilolan alueen kehittämisestä vastaa elinvoimakoordinaattori Tarja Kirmula. Alueen kehittämiseen on varattu jo kahden vuoden ajan 20 000 euroa, kertoo Timo.

Tarja on lomalla. En tavoittanut häntä.

Pääsääntöisesti matkaparkin saama palaute on positiivista. Netin negatiiviset kommentit koskevat yöllistä metelöintiä, vandalismia ja voroja. Kokonaan valvomaton toiminta tuo alueelle omat riskinsä.

Parkit ovat yleensä ohiajoväylien läheisyydessä. Ilolan Vanhan kartanon alue Päijänteen ranta-alue on kaunis. Se houkuttelee varmasti vieraita pidempiaikaiseen majoittumiseen.
– Olen vähän yllätetty. Olisin kyllä toivonut avointa kilpailutusta ja ylipäätään avoimuutta jo asian suunnitteluvaiheessa, ihmettelee Mia Tommola Camping Sysmän yrittäjä.

Kunnan edustajat ovat olleet yhdessä Sysmän yrittäjien kanssa useissa tilaisuuksissa ja suunnitelleet Sysmän matkailua ja palveluita.

Julkaistu

Tulevaisuusajattelu, mitä se on?

Emma Toiskallio
SYSMÄ, HARTOLA

Kuvitellaan, että sinulla on viisivuotias lapsi. Katselet hänen temmellystään kotipihalla ja yllättäen oivallat, kuinka kymmenen vuotta on oikeastaan aika lyhyt ajanjakso. Tuolloin samainen piltti viettää jo rippijuhlia ja pihamaalle kokoontuu sekalainen joukko sukulaisia ja ystäviä. Tänään pihasi on kuitenkin vielä rakennustöiden jäljiltä tylsä ja harmaa, ja muistuttaa näyteikkunaa uuden asuinalueen keskellä. Haaveilet varjostavista puista, näkymää rajaavista aidoista ja pehmeästä pihanurmesta. Juhlateltoista ja kauniista puheista.

Päiväuniaikaan kirjaat paperin vasempaan laitaan nykyhetken ja oikeaan juhla-ajankohdan. Ääripäiden väliin tulee laatikot jokaiselle kasvukaudelle. Puut vaativat aikaa eniten, joten ne on istutettava ensimmäisenä. Toisaalta rahaa pihatöihin ensimmäisinä vuosina ei ole vielä paljoa. Kirjaat ylös tarvittavia asioita, kuten maa-aineksia, ja huomioit myös uhkia, jotka saattavat tarvita korjausliikkeitä. Kasvukausilaatikko – laatikolta pääset juhlavuoteen, eli skenaarioosi. Kauniiseen puutarhaan, jossa järjestää tärkeä päivä.

Tässä on kuvaus henkilökohtaisesta tulevaisuusajattelusta, mutta samaa rakennetta voidaan hyödyntää yhteiskunnallisiin ja jopa globaaleihin kysymyksiin. On kuitenkin muistettava, että skenaario on skenaario, eikä se aina pidä paikkaansa. Entä jos lapsi ilmoittaakin, ettei aio osallistua koko rippikouluun? Skenaario on siis ikään kuin luonnos odotettavissa olevasta tapahtumakulusta.

Miksi sitten luoda skenaarioita ja aikajanaa? Toki se voi olla suuntaa antava muistio, jonka myötä oivallat viiden vuoden kuluttua olevan angervojen hankinta-aika. Tulevaisuusajattelun idea piilee edellä kuvatuissa kasvulaatikoissa, joiden tulisi antaa versoa vapaasti. Argumentit, kuten rahan tai pörriäisten puute, eivät saa olla este ideoinnille. Päinvastoin syntyy kysymys: entä jos?

Entä jos koko kortteli sitoutuisi olemaan puutarha-alue kymmenen vuoden kuluttua?

Entä jos meillä olisi puutarhayhdistys?

Entä jos yhdistys saisi tukea sadeveden keräysjärjestelmälle, joka automatisoisi alueen kastelutarpeen?

Alkuperäisen skenaarion pääkysymys voi olla varsin arkipäiväinen. Pohtimalla välivaiheen kasvulaatikoita on kuitenkin mahdollisuus päätyä entistä merkittävämpiin kysymyksiin ja oivalluksiin – jopa sellaisiin, jotka antavat elämälle tyystin uuden suunnan.

Kunhan malttaa antaa ajattelulle vapauden versoa.

Kuvassa: Myös Sysmän lukio on huomioinut tulevaisuustaitojen tärkeyden ja opettaa niitä uudella Päijänne-linjalla.

Julkaistu

Kaverikuvassa Tepu ja Hupi

Emma Toiskallio
SYSMÄ

Kaverikuvassa esittäytyy tänään Tepu Dreever ja Hupi Labradori, mainiot koirakaverukset. Toimittajan koiran kielen taito on vielä hieman ruosteessa, joten omistaja Maarit toimii tulkkina juttua varten.

Esittäytyisittekö ensin lukijoille?

  • Hupi on viisivuotias ja Tepu yhdeksän. Ammattina molemmilla on metsästys ja harrastuksena rakastettuna ja rapsutettavana olo, vastaa hieman jännittynyt kaksikko.

Jos olisitte ihmisiä, niin millainen parivaljakko olisitte?
Tähän Hupilla on nopea vastaus.

  • Tepun olisi pitänyt syntyä nartuksi, joten se olisi äiti ja minä sitten varmaan teini, jonka mielestä kaikki äidin tekemä on noloa. Tepulla on nimittäin ihan hirveä hoivavietti ja toisaalta se osaa olla oikea puurokorva. Annas olla, jos minulla on hieman korvantauskarvat vinossa, niin jo on Tepu ne nuolemassa suoraksi. Toisaalta, jos minä haluaisin kuunnella annettuja ohjeita, hössöttää Tepu jotain aivan muuta – se on niin noloa.
  • Itse sotket helposti metsässä jäljen, toppuuttelee Tepu ja molempia naurattaa.

Milloin tapasitte ensimmäisen kerran?

  • Se oli varmasti aika tyypillinen vanhan koiran ja uuden pennun kohtaaminen, kertoo Tepu. Tulin taloon jo edellisen vanhan koiraherran aikaan. Hän opetti minut tavoille, ja kun aika sitten hänestä jätti, tuli perheeseen Hupi. Pennut ovat niin onnettomia pötkylöitä, kyllä siinä jokainen kunnon koira varmasti katsoo asiakseen moisesta hieman huolen pitää.

Onko teillä jokin mieluisin yhteinen lempipuuha? Entä mikä on hurjin muisto?

  • Meistä on ihanaa riehua yhdessä, vaikkapa aukealla jäällä. Metsässä liikkuminen on myös parasta, joskin meillä on vähän erilaiset vietit. Tepu jäljestää jäniksiä ja kettuja, Hupi lintuja.
  • Hurjin muisto liittyy televisioon. Isäntäväki oli saunassa ja telkkari oli päällä. Olimme aivan rauhassa sohvalla, jossa myös kaukosäädin lepäsi. Meillä on yhteensä kahdeksan jalkaa, joten on vaikea sanoa, mikä tassu se oli, mutta yksi sellainen osui kuitenkin volume -nappulan päälle. Television ääni meni täysille ja se oli hirveää!

Mitä teille merkitsee ystävyys?

  • Se on sellaista kihelmöintiä. Vaikkapa reissuun lähdöstä tulee paljon hauskempaa, kun sen voi jakaa toisen kanssa. Odottaa oikein innolla! Eikä mikään maistu paremmalle kuin yhdessä syödyt koirankeksit.

Kuvassa: Kaverusten yhteisiä lempipuuhia on jäällä riehuminen. Tepu on kuitenkin pidettävä kiinni, sillä jos jälki sattuu kohdalle, niin silloin mennään! Kuva Maarit Manninen