UUTISET

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Sysmän 4H -kerholla on parhaillaan käynnissä Leader -rahoitteinen tapahtumatuottajahanke. Hankkeen kestäessä nuoret oppivat suunnittelemaan ja järjestämään erilaisia tapahtumia ihan omin voimin.

Sysmä on millä mittapuulla tahansa mitattuna runsaiden kulttuuri- ja muidenkin tapahtumien paikkakunta ja niiden järjestelyt ovat onnistuneet lähinnä ansiokkaan talkootyövoiman ansiosta. Talkooväki alkaa vain huolestuttavasti ikääntyä. Siksipä tämä 4H:n hanke osuu enemmän kuin oikeaan: nuorta voimaa tarvitaan tapahtumien jatkuvuuden kannalta.

Viikonvaihteessa nuorten hanke järjesti Sysmän leirintäalueella Camping Sysmä Beach Party -tapahtuman. Hankkeen yhtenä aktiivina hääräsi Lauri Toivonen (hän nimesi aktiiviporukkaan kuuluviksi mm. Ella Siltasen, Iiro Mannilan ja Siiri Papinniemen). Toivonen kertoi, että viikonlopun Beach Party oli hankkeen toinen mittava juttu, keväällä järjestetyt lanit kuului saman hankkeen pariin.

–Tämä on ollut mielenkiintoinen ja antelias juttu. Itse olen häärännyt markkinoinnin ja mainonnan parissa sekä ollut mukana rekrytoimassa esiintyjiä. Ja kaikenlaisia yleishommiahan tässä on saanut tehdä.

Leirintäalueen yrittäjä Mia Kärkkäinen kiitteli avoimesti nuorten touhuja leirintäalueella.

–Vaikka pyrin omalta osaltani tekemään Camping Sysmästä rauhallisen ja hiljaisen paikan matkaajille, tällaista nuorten hanketta ei voi sivuuttaa. Näistä aktiiveista kasvaa meille Sysmään jatkossa erinomaisia toimijoita vaikkapa Suvisoiton ja Kirjakyläpäivien tarpeisiin.

Toimittajan pistäytyessä rannalla alkuillasta, olivat tubettajat Mona Ilona ja Daniel Okas kovassa vauhdissa. Yllättävän hyvin paikalla olleet nuoret tunsivat kaksikon musiikkia. Vuoroaan illan mittaan odottivat mm. Game Over, Mansesteri, Adi L Hasla ja kotitekoinen Kody -bändi.

Ja ihan hyvin näyttivät paikalla olleet vanhemmatkin viihtyvän tässä vauhdikkaassa seurassa!

Anna Onali-Ovaska
HARTOLA

Ensin pikaiset kahvit ja päällimmäisten kuulumisten vaihto. Sen jälkeen kumisaappaat jalkaan ja ylle riittävästi vaatetta. Siirtymä ulos, jossa autoon pakataan offia, kyypakkaus ja kävelysauvat. Sitten matkaan, kohti sienimetsää!

Vanhojen työkavereiden ja ystävysten Päivi Halmekosken ja Aune Salosen tapaaminen alkaa tutulla kaavalla. Molemmat ovat innokkaita sienestäjiä ja marjastajia, eivätkä naiset pysy metsästä poissa varsinkaan silloin, kun tapaavat toisensa. Molemmat kuuluvat Hartolan Marttoihin.

Halmekoski ja Salonen tutustuivat työpaikalla. Nyt he ovat eläkkeellä, mutta työn päättyminen ei tarkoittanut ystävyyden päättymistä.

Kun Salonen muutti muutama vuosi sitten takaisin lapsuudenmaisemiinsa Kotkaan, hän alkoi käydä Hartolassa vierailuilla.

Tänään naiset aikovat Ruskealan suunnalle. Siellä pururadan tuntumassa on ainakin edellisvuosina ollut paljon kantarelleja.

Jätämme auton soramontun laidalle ja suuntaamme metsään. Kävelysauvat ovat mukana, koska niillä on kätevä huiskia aluskasvillisuutta syrjään.

-Kantarelleja kannattaa etsiä sekametsistä, joissa ei kasva korkeaa heinää. Sieniä voi löytää myös sellaisista metsistä, joissa on ajanut metsäkone. Ajourien reunoilta löytää kantarellien lisäksi keväisin korvasieniä, Halmekoski kertoo.

Kirkonkylän laidat ovat hänelle tuttuja sienimaita, koska hän asuu taajamassa. Monet sienipaikat ovat löytyneet sattumalta, kun Halmekoski on lenkkeillyt pitkin metsiä koiransa kanssa.

-Varsinkin edellisen koiran kanssa lenkkeilin paljon. Silloin oli aina pussi mukana sieniä varten, Halmekoski sanoo.

Ennen Kotisalon rakentamista sieniä löytyi paljon varsinkin terveyskeskuksenmäeltä. Rakentamisen jälkeen ne ovat kadonneet – on pakko suunnata muualle.

Salosen apajat sijaitsevat kauempana: Harassa ja Vuorenkylässä. Otolliset paikat ovat löytyneet tuttavilta saatujen vihjeiden ansiosta.

Sen molemmat myöntävät, että hyvän sienipaikan löytäminen on tuurista kiinni. Mutta siitä sienestys on kiitollinen taiteenlaji, että sienet kasvavat usein jopa monta vuotta täsmälleen samassa paikassa. Kun kerran löytää hyvän paikan, on siinä paikkaa moneksi vuodeksi eteenpäin.

Metsässä Halmekoski ja Salonen hajaantuvat nopeasti eri teille. Katse viistää mättäitä pitkin.

-Silmän täytyy harjaantua näkemään sienet, Halmekoski sanoo ja kumartuu maahan. Aivan kaatuneen kelopuun vieressä kasvaa kauniin keltaisia kantarelleja, metsän kultaa.

Tänä vuonna marja- ja sienikuumeesta kärsivien on täytynyt olla todella valppaana. Vadelmat ja mustikat kypsyivät ennätysaikaisin, lähes yhtä aikaa mansikan kanssa. Ja nyt yhtä aikaa sienten kanssa mättäillä punertuvat jo ensimmäiset puolukat. Samaan aikaan pitäisi kerätä vielä viinimarjat puutarhasta.

-Tämä on ollut ihan älytön vuosi, kun kaikki on kypsynyt melkein yhtä aikaa, naiset huokaavat.

Vaikka marjastuksesta ja sienestyksestä kokisi luonnon aikataulujen takia pientä stressiä, jää luonnossa liikkuja silti saamapuolelle.

-Kyllä tämä metsässä liikkuminen on parasta hermolepoa. Jos alkaa kiristää, niin täytyy päästä metsään, Halmekoski tuumaa.

Marttojen toiminnasta Halmekoskella ja Salosella on pelkkää hyvää sanottavaa – tosin yhdistykseen toivotaan lisää nuoria jäseniä. Halmekoski olisi myös valmis luopumaan puheenjohtajuudesta, jos uusi puheenjohtaja löytyisi.

Millä keinoilla yhdistys voisi saada uusia jäseniä?

Hartolan Martoilla on yksi kova valtti: paksu pankkitili. Yhdistys pyöritti pitkään Hartolan keskustassa sijaitsevaa Perintöprinssi-ravintolaa. Kun ravintola kuutisen vuotta sitten myytiin, yhdistys sai kaupoista tuntuvan summan rahaa.

-Olemme vakavarainen yhdistys ja pystymme tukemaan jäseniämme. Meillä on esimerkiksi ilmainen uintivuoro kerran viikossa, Halmekoski sanoo.

Retkillekin pääsee sopurahalla, koska yhdistys maksaa osan matkoista. Retkeilty on esimerkiksi Mustilan arboretumiin ja Waltteri Torikan keikalle Lahteen.

P.S. Saalis on aina sattumaa. Joskus sieniä on paljon, joskus ei. Lähtiessä Halmekoski arveli, että kova tuuli on voinut kuivattaa maan niin, että sieniä ei välttämättä ole niin paljon. Retken päätteeksi odotukset ylittyivät, sillä saalista kertyi ämpärillisen verran.

Kantarellikastike

1,5 l kantarelleja
pari isohkoa sipulia
kevätsipulia
50 g voita
3 rkl vehnäjauhoja
3 dl maitoa + 2dl kermaa
ripaus valko-/mustapippuria
1/2 kasvisliemikuutio tai 1/2 tl suolaa
Makua saat vaihdeltua lisäämällä erilaisia tuorejuustoja noin 100g
Myös rapeaksi paistettu pekoni sopii hyvin kastikkeeseen.
Pinnalle silputtuna sipulinvarsia, persiljaa

Keitä puhdistetut kantarellit aluksi omassa liemessään, kunnes neste haihtuu. Lisää sipulisilppu ja voi, hauduta jonkin aikaa. Lisää vehnäjauhot, kääntele seosta ja lisää neste ja mausteet. Hauduta seosta pannulla tai uunissa välillä sekoittaen. Tarjoa uusien perunoiden tai pastan kanssa, sopii myös pihvin päälle ja lohen seuraksi.

Kantarellipiirakka

Pohja
100 g pehmeää voita
1,5 dl perunamuusijauhetta
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
vajaa 1 dl kylmää vettä

Täytteenä voit käyttää paksuhkoa kantarellikastiketta, päälle noin 100g juustoraastetta. Paista irtopohjavuoassa 200 asteessa noin 25 min.

Mehevä kantarellirulla

3 munaa, keltuaiset ja valkuaiset eriteltyinä
6 dl maitoa
3 dl vehnäjauhoa
1/4 tl valkopippuria
1tl suolaa
Sekoita keltuaisiin maito, jauhot, mausteet ja vaahdoksi vatkatut valkuaiset. Levitä reunalliselle uunipellille leivinpaperi ja kaada taikina siihen. Paista 215 asteessa 20-25 min.

Täyte
Noin litra puhdistettuja ja paloiteltuja kantarelleja keitetään paistokasarissa, omassa liemessä noin 10 min.
Lisää paloiteltu pekoni (1pkt), pari sipulia ja nokare voita, ruskista. Lisää 1 rkl vehnäjauhoja, hauduta hetki.
Lisää 2dl ranskankermaa, 1 tl suolaa, ripaus mustapippuria, 1/2 tl oreganoa, valkosipulinkynsi.
Anna hautua, tarkista maku. Voit lisätä tuoreita yrttejä makusi mukaan.
Kumoa kypsä munakaslevy leivinpaperin päälle ja levitä sienitäyte levylle, kääri rullalle kuten kääretorttu. Tarjolle laitettaessa lisää 2 dl juustoraastetta rullan päälle ja laita uuniin, kunnes juusto on sulanut ja saanut vähän väriä.

Anna Onali-Ovaska

Marttaliitto on toiminut jo kolmella vuosisadalla: sillä on ikää 116 vuotta. Alun perin järjestö perustettiin, koska kansaa haluttiin sivistää naisten avulla.
Perinteikkään järjestön ja meneillään olevan satokauden kunniaksi Lähilehti kokosi marjojen säilömisvinkkejä. Vinkit on poimittu kirjasta nimeltä Martan ruokatalousoppi. Kirja on julkaistu vuonna 1947 ja sen ovat kirjoittaneet Kerttu Olsonen ja Ella Kitunen.
Vinkkejä kommentoi Pirkanmaan Marttojen toiminnanjohtaja Marja Kuuteri-Kallio.

Martan ruokatalousoppi: Puolukat, karpalot ja raparperi sekä raakoina kerätyt karviaiset ja lakat säilyvät vedessä sellaisinaan.
Puhtaat, terveet marjat pannaan pulloihin; raitista, kylmää lähdevettä tai keitettyä, jäähdytettyä vettä kaadetaan päälle niin paljon, että marjat peittyvät. Pullot suljetaan.”
Marja Kuuteri-Kallio: Kyllä, marjat säilyvät tällä menetelmällä.

Martan ruokatalousoppi: Viinimarjoista, puolukoista ja karpaloista saa erinomaista tuoresosetta ja hyytelöä. Hyytelöä tehdessä osan marjoista pitää olla puoliraakoja.
Marjat survotaan ja puserretaan siivilän läpi. Jos halutaan kirkasta hyytelöä, on sose valutettava. Sokeria käytetään 700 grammaa sose- tai mehukilolle. Ainekset (marjasose ja sokeri) yhdistetään ja sokerin annetaan sulaa kylmässä paikassa. Välillä sekoitetaan varovasti, jottei ilmakuplia muodostuisi. Kun sokeri on sulanut eikä vaahtoa enää muodostu, kaadetaan säilyke purnukoihin, jotka suljetaan hyvin.
Mansikoista, mustikoista, vatuista ja karviaismarjoista saa myös täten hyvää tuoresosetta, mutta se ei säily hyvin pitkää aikaa ilman säilyteainetta, ellei sokeria käytetä samaa määrää kuin marjoja.
Mustikat säilötään useimmiten keittämällä ne mehuksi tai soseeksi ilman sokeria, sillä sokeroidut mustikkasäilykkeet alkavat helposti käydä. Mustikkasose säilyy erikoisen hyvin, jos siihen lisää ruokalusikallisen suolaa kolmea marjalitraa kohden. Myös etikan lisääminen edistää säilymistä.
Marja Kuuteri-Kallio: En menisi kokeilemaan mustikan säilömistä tuolla menetelmällä. Etikan ja suolan lisääminen ei poista käymisprosessia. Mustikat säilyvät näin muutamia viikkoja, mutta eivät missään tapauksessa pitempiä aikoja.

Martan ruokatalousoppi: Kaikkia marjoja voi kuivata.
Marjat levitetään kuivauskehyksille tai paperoiduille pelleille ja kuivataan auringossa tai miedossa uunissa tahi esim. raittiilla ullakolla, missä on hyvä ilmanvaihto. Marjat on aina kuivattaessa pantava ensin miedompaan, sitten kovempaan lämpöön. Tällöin niistä ei mehu pursu pois. Kuivatut mustikat ovat erinomaista ripulinlääkettä, vatuista taas saa erinomaista teetä, joka on hyvää vilustumistauteja vastaan.
Marja Kuuteri-Kallio: Raittiin ullakon voi kyllä unohtaa, sellaisia ei nykytaloissa ole. Marjat jäävät kuivatessa helposti nahkeiksi. Kaupoissa myytävät marjakuivurit ovat käteviä, mutta jos sellaista ei ole, voi marjoja kuivata lattialämmityksen päällä. Kuivuminen onnistuu, kun lämmityksen säätää hieman normaalia kuumemmalle. Leivinuunin päällys on myös hyvä paikka kuivaukseen, samoin jääkaapin päällys jos sieltä tulee poistolämpöä. Saunaa en suosittele kuivaukseen, sillä varsinkin jälkilämpö on usein liian kosteaa. Uunissa lämpötilan tulee olla alle 50 astetta, muuten marjat alkavat kypsyä.
Mansikan suosittelen kuivaamaan soseena. Sose levitetään ohueksi matoksi pellille. Kuiva sose kannattaa jauhaa. Ylipäänsä jauhaminen on hyvä konsti. Esimerkiksi mustikat pelkiltään ovat kuivina melko kovia. Marjajauhetta voi käyttää esimerkiksi jugurtin tai myslin lisukkeena.
En tekisi teetä vadelmasta, vaan kuivatuista vadelman lehdistä. Lehdet pitäisi kerätä alkukesästä. Ensin tuoreet lehdet rypistetään ja laitetaan lasipurkkiin auringonvaloon. Sen jälkeen ne kuivataan.

Martan ruokatalousoppi: Mesimarjaa pidetään maailman hienoimpana marjana. Se on verratonta mehuna ja hillona, mutta niin kallista ja harvinaista, että sitä harvoin käytetään yksinään, vaan enemmän toisten hillojen ja mehujen mausteena.
Marja Kuuteri-Kallio: Onnea vaan niille, jotka löytävät mesimarjoja! (nauraa). Mesimarjoja kasvaa Pohjanmaan rannikolla. Kasvia löytää laidunmailta, joten kasvupaikat ovat nykyään harvinaistuneet. Kasvien löytäminen ei vielä takaa sitä, että pääsee marjastamaan. Mesimarja on nimittäin kaksineuvoinen kasvi, eli kasvupaikalla pitää olla sekä poika- että tyttöpuolisia kasveja jotta kasvit marjovat.
Olen itse syönyt mesimarjoja lapsena, enoni keräsivät niitä. Marja on totta tosiaan hyvin herkullinen. Aromi on mielettömän hyvä, vähän kuin metsävadelmassa mutta vielä makeampi.

Anna Onali-Ovaska
PERTUNMAA

Kun ihminen ajautuu hankaluuksiin tai menettää elämänhallintansa, se tietää ongelmia myös hänen lemmikeilleen. Tämän tietää eläinsuojeluneuvoja Margit Nevala.

Nevala on Hartolan seudun eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja ja Pertunmaalla sijaitsevan eläintalon johtaja.

-Valtaosa eläimistä tulee meille sosiaalitoimen ja viranomaisten eli poliisin tai valvontaeläinlääkärin kautta. Eläin voidaan sijoittaa meille esimerkiksi silloin, kun vanhus ei enää jaksa pitää huolta lemmikistä. Joskus lemmikin omistaja on kuollut tai joutunut sairaalaan, Nevala sanoo.

Vain hyvin pieni osa Pertunmaan eläintaloon päätyvistä eläimistä on siis perinteisiä löytöeläimiä. Niissä tapauksissa, joissa viranomainen on puuttunut asiaan, eläimiä ei ole varsinaisesti hylätty. Niiden omistaja asuu usein samassa talossa ja pihapiirissä niiden kanssa, mutta elinolot voivat olla hyvin karut.

Eläinsuojeluneuvojat puhuvat populaatioista. Maalaistaloon voi muodostua kissapopulaatio muutamassa vuodessa. Yhdessä pihapiirissä voi tällöin vaeltaa jopa sata yksilöä.

-Ihmisillä ei välttämättä alun perin ole lemmikkejä ollenkaan. Ensin on alettu ruokkia yhtä kulkukissaa ja lopulta niitä on alkanut tulla muualta. Kissat lisääntyvät nopeasti ja pian ollaan pulassa, Nevala kuvailee.

Tänne Pertunmaalle tuotiin viime vuonna 352 kissaa ja 40 koiraa. Tänä vuonna kissoja on ollut 82 ja koiria 34. Nevala avaa aikuisten kissojen tarhan portin. Nämä kissat ovat uteliaita, touhukkaita ja hyvin herttaisia: moni niistä tulee jalkoihin puskemaan.

Kesykissojen lisäksi talossa on muutama tiine emokissa sekä tämän kesän pentuja, joista yksi sähisee pahvilaatikossa. Pennut on pyydystetty loukulla erään talon pihapiiristä. Niiden ennuste kesyyntyä ja saada omat kodit on hyvä, koska ne on saatu pyydystettyä pieninä.

Margit Nevalaa kuunnellessa käy selväksi, että eläinsuojeluneuvojan täytyy eläinten lisäksi pitää myös ihmisistä. Määräily ja päteminen eivät käy, kun mennään tarkastamaan eläinten oloja ihmisten kotiin tai hakemaan eläimiä viranomaisten määräyksestä pois.

Nevalan mukaan parhaaseen tulokseen pääsee ihmistä kuuntelemalla. Harva pitää eläimiä huonosti pahuuttaan. Kun puhevälit säilyvät, on eläinsuojeluneuvojalla parhaat mahdollisuudet ennaltaehkäistä esimerkiksi uusien kissapopulaatioiden syntyä.

Pertunmaan eläintalo ja eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorin toimivat vanhan Latvasen kaupan tiloissa. Kauppa on Nevalan ja hänen miehensä omistuksessa ja yhdistyksen käytössä nimellisellä vuokralla.

Nevala on talolla oikeastaan joka päivä. Apuna on kolme työvoimatoimiston kautta palkattua työntekijää sekä joukko vapaaehtoisia.

Vapaaehtoisten tärkeisiin tehtäviin kuuluvat esimerkiksi siivous, eläinten ruokinta ja koirien lenkitys. Siivous lohkaisee päivästä suuren ajan: lattiat luututaan päivittäin.

-Täällä on tinkimätön asenne. Kaikki tehdään viimeisen päälle ja täällä on aina todella siistiä. Parasta on, kun kaikki on saatu valmiiksi ja näkee kuinka tyytyväisiä kissat ovat, sanoo vapaaehtoisesti työskentelevä Terhi Hartonen.

Helena Mäkinen
SYSMÄ

Sysmän Paloasemalla on hiljainen päivä. Paikalla ollut Asko Nurminen kertoo, että hälytyksiä on kuluvana vuonna ollut hieman normaalivuotta vähemmän.

– Vuoden kuluessa keikkoja kertyy yleensä 150-170; tähän mennessä on lähdetty liikkeelle 91 kertaa, niistä pelastuspuolen hälytyksiä on ollut 55 ja loput ensivastekeikkoja. Näyttää siltä, että vuosi on normaalia rauhallisempi – mutta koskaan ei tiedä, mitä loppuvuosi tuo tullessaan. Maastopaloja on Nurmisen mukaan ollut ilahduttavan vähän tänä kesänä.

Aseman kalustoon kuuluu sekä säiliö- että sammutusautoja. Lahdesta on vastikään saatu niinsanottu hyökkäysauto (vm. 2008), jonka tekniikka on uudempi kuin aseman muissa autoissa.

– Sammutusautot kuluvat nopeammin, ne kestävät Sysmän oloissa 10-12 vuotta, säiliöauton käyttöikä on noin 15 vuotta, kertoo Nurminen. Sysmän yksikkö kuuluu Päijät-Hämeen Pelastuslaitoksen alaisuuteen. Tosin vapaaehtoistyöstä vastaava Jorma Sainio kertoo, että kahden vuoden kuluttua on todennäköisesti tiedossa organisaatiomuutos, jossa alueita yhdistetään ja pääpaikaksi tulee Tampere nykyisen Lahden sijaan.

– Organisaatiomuutos ei muuta meidän toimintaamme. Meillä säilyy hyvä lähtövalmius jatkossakin, kertoo Sainio.

– Suuremmilla paikkakunnilla on useita palokuntia ja tukipalokunnat voivat erikoistua, mutta Sysmän toimipiste on niinsanottu ensimmäisen lähdön yksikkö, joka hoitaa kaikki eteen tulevat tehtävät. Hälytysosaston nykyinen vahvuus on 40, nuoriso-osastossa on 28 nuorta (sekä poikia että tyttöjä), naisosaston vahvuus on noin 20 ja veteraaneja 15-20. Sainio iloitsee, että nuoria on tullut tasaisesti mukaan ilman erityisiä rekrytointitilaisuuksia.

– Tilanteemme on jopa valtakunnallisella tasolla hyvä. Hälytysosasto harjoittelee vähintään kerran viikossa. Uutta kalustoa opetellaan käyttämään ja tietyt rutiinit ja menetelmät pitää jokaisen hallita. On hienoa, että osaston vapaaehtoisissa on jopa useita ensihoidon  ja palo- sekä pelastusalan ammattilaisia. Heiltä saamme jatkuvasti ajankohtaista tietoa koulutuksissamme.

Nykytekniikka auttaa kohteiden löytämisessä. Siitä huolimatta on tärkeää, että hälytyksen tekijä ilmoittaa heti oikean osoitteen – ja että teiden numerot ja talojen numerot on selkeästi merkitty.

Kymmenen pisteen vihjeenä paloaseman miehet suosittelevat, että jokainen älykännykän omistava lataa mobiiliinsa ilmaisen 112 Suomi -sovelluksen. Kun se on ladattu, ruudulla on valmiina 112 ja siihen soitettaessa se ilmoittaa aina soittajan tarkan sijainnin. Se helpottaa ja nopeuttaa kohteen löytymistä. Eiköhän auteta näitä arvokasta vapaaehtoistyötä tekeviä ja helpoteta heidän työskentelyään toimimalla suosituksen mukaan!