UUTISET

Julkaistu

Pieneläinhoitola Tassula

Pertunmaalainen Lenita Pitkälä toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja perusti kotitilalleen pieneläinhoitola Tassulan. Eläinten hoitaminen on hänestä voimauttavaa. Arkeen kuuluvat erikoissairaanhoitajan työ Hartolassa ja perhe.

Perustit pieneläinhoitolan tänä syksynä. Miten päädyit ratkaisuun?
-Olen aina tykännyt eläimistä. Tällä hetkellä meillä on lemmikkeinä kolme koiraa, kolme kissaa, kani ja marsu. Kotona olisi tyhjää ilman eläimiä. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä, löytöeläinpuolella.
-Oma pieneläinhoitola on ollut unelmani jo pitkään. Unelman toteutuminen on mieheni Teijon ansiota. Hän rakensi tarvittavat tilat: rakennuksen ja ulkotarhat. Olen hänelle hyvin kiitollinen avusta.

Millainen hoitola on kyseessä?
-Meillä on viisi koirapaikkaa ja viisi kissapaikkaa. Halusin hoitolasta pienen, koska haluan että minulla on aikaa rapsutella hoitoon tulevia eläimiä. Tämä on tämmöinen kodinomainen hoitopaikka, jossa eläinten kanssa seurustellaan.
-Ajatuksena on myös, että jos joku tarvitsee lemmikilleen äkillisesti hoitoa, voisimme hakea eläimen asiakkaan kotoa. Tämä toteutuu toivottavasti joskus tulevaisuudessa.

Miten eläimet jäävät vieraaseen paikkaan?
-Yleensä eläimet sopeutuvat muutamassa tunnissa. Koirilla jääminen riippuu hieman myös rodusta. Aluksi eläimet voivat olla epäluuloisia, mutta aika nopeasti ne huomaavat että ei täällä ole mitään hätää. Tutustun eläimiin istuskelemalla lattialla. Siinä katsellaan ja kuunnellaan, kunnes todetaan että kaikki on hyvin.
-Jos lemmikin tuo hoitoon, omistajan kannattaa ottaa mukaan tuttu kantokoppa tai peti.

Olet kotoisin Pohjan kunnasta, nykyisestä Raaseporista. Miten olet viihtynyt Pertunmaalla?
-Loistavasti, olen kotiutunut tänne enkä lähtisi pois. Olen aina tykännyt asua maalla. Opiskeluaikana asuin puolisen vuotta Lohjalla, mutta se riitti kaupunkielämästä. Maalla on tilaa olla ulkona ja pitää eläimiä.
-Meillä on mökki saaressa Hirvensalmella. Siellä vietämme kesäisin aikaa perheen kanssa kalastaen, uiden ja saunoen.

Mitkä ovat ensimmäiset muistosi eläimistä?
-Kun olin 4-vuotias, meille otettiin sekarotuinen koira nimeltä Emma. Sen jälkeen meille tuli myös karjalankarhukoira Kimi. Muistan, että Kimi karkasi usein hirven perään ja etsimme sitä välillä itku silmässä. Se oli aina iloinen hetki, kun Kimi löytyi metsästä etsintöjen jälkeen.

Teillä kissat, koirat, kani ja marsu liikkuvat irrallaan ja pärjäävät keskenään mainiosti. Miten tähän tilanteeseen pääsee?
-Eläimelle pitää näyttää jo pentuna, että ihmiseen voi luottaa. Kun meille on tullut uusi pentu, olen pitänyt sen aina mukana. Se on saanut rauhassa tutustua ihmisiin ja muihin eläimiin.
-Eläinten kanssa tarvitaan läsnäoloa ja rapsutuksia, mutta myös topakkuutta. Koiran ei pidä antaa mennä valloillaan pitkin poikin. AO-O

Julkaistu

100-vuotias Nikkaroisten NS

Nikkaroisten nuorisoseuran kelpasi juhlia satavuotiasta historiaansa peruskorjatussa seurojentalossaan Papulassa. Juhlapuhuja Jouko Hannu Suomen Kotiseutuliitosta muistutti, että Nikkaroisten nuorisoseuralle myönnettiin vuonna 2014 Kotiseutuliiton Hyvän korjauksen tunnustuspalkinto. Perusteina oli esimerkiksi talon varustetaso, talkooväen aktiivisuus ja tunnelmallinen lopputulos.

Nikkaroisten nuorisoseura Sarastus perustettiin 21.11.1915 ja jo ennen saman vuoden loppua seuraan oli liittynyt 76 jäsentä. Seurojentalo valmistui syyskuussa 1927 kauppias Kännälän lahjoittamalle tontille ja sai nimekseen Papula. Kesällä 1941 Lapinjärven kasvatuslaitos evakuoitiin Papulaan muutamaksi kuukaudeksi ja teinipojat osallistuivat heinätöihin alueen taloissa.

Seurassa harrastettiin aina 1970-luvulle saakka perinteistä kulttuuria ja urheilua, tanhuja ja kesäjuhlia. Näytelmistä on erityisesti jäänyt aikalaisten mieleen vuonna 1959 esitetty, Topeliuksen satuun perustuva Suojelusenkeli-näytelmä. Inkeri Pihamaan ohjaamassa näytelmässä mukana olleet henkilöt muistivat pitkät pätkät vuorosanoja ulkoa vielä vuosikymmenten jälkeen.

Seuran Soittokunta pääsi toden teolla vauhtiin, kun opettaja Kai Katajisto ryhtyi vetäjäksi vuonna 1953. Kesäjuhlien kaava säilyi vuosikaudet samana: päivällä pidettiin kolmen lajin urheilukisat ja illalla navettatöiden jälkeen tanssittiin. Aivan viime vuosina kyläläiset ovat koostaneet kyläkirjan ”Tarinoita Etelä-Sysmästä”. Koko 600 kappaleen painos myytiin loppuun vuonna 2013.

Nuorisoseuran nykyinen puheenjohtaja, syntyperäinen nikkaroislainen Sinikka Pihamaa kertasi juhlassa viimeisen viiden vuosikymmenen historiaa kuvin ja kertomuksin edeltäjänsä Seija Katajiston kanssa. Puheiden välissä nautittiin nuorisokuoron ja Lutsin perheen taitavasta musisoinnista.

Juhlan lopuksi laulettiin yhdessä Maamme-laulu, jonka loppumetreillä katkesivat sähköt. Tunnelma ei siitä kärsinyt, vaan laulu, kahvittelu ja puheensorina jatkuivat kynttilänvalon valaistessa hirsiseiniä. RP

Julkaistu

Luova Kulma avautuu

Kun kolme luovaa naista lyö hynttyyt yhteen, syntyy porukasta luonnollisesti luova kokonaisuus. Tämä ryhmä on perustanut Luovan Kulman, uuden liikkeen, joka avautuu kaikkien käyttöön ensi lauantaina Markkalan kiinteistön pohjoispäätyyn. Yrittäjäkolmikon muodostavat valokuvaaja Silvi Kaarakainen, kuva-artesaani Jenna Sunell ja pukuompelija Tuija Palm. Kolmikolla on käytettävissään Markkalassa avarat ja valoisat tilat, joita käytetään sopuisasti yhdessä ja erikseen. Uuden liikkeen tilat on remontoitu ja tuunattu hyvään kuntoon ja tämä työ on ollut pääosin Jennan vanhempien vastuulla.

Jenna Sunell maalaa akvarelleja ja piirtää lyijykynäpiirroksia, jatkossa syntyy öljyväritöitäkin.  Luonto on Jennan maalausten ja piirrosten loputon aarreaitta, myös muotokuvia syntyy tarvittaessa. Hänen töitään on nähtävillä Kulman tiloissa avajaispäivänä.

Tuija siirtää työhuoneensa kotoaan Luovaan Kulmaan. Tuijan käsissä syntyy naisten- ja lasten vaatteita mittatilaustyönä ja myös vaatteiden korjaustyöt onnistuvat hänen ompelimossaan. Tuijan miehelle Pekka Palmille tarkoitettuja tietokonetöitä voi myös jättää liikkeeseen.

Valokuvaaja Silvi Kaarakainen perustaa studion Kulmaan, uuden studion lisäksi hänelle jää entiset tilat myös Otamoon. Silvin kameran vahvaa aluetta ovat lapsi- ja muotokuvat. Hän uskoo uusien asioiden innostavan kaikkia kolmea entistä intensiivisempään työhön.

–Luovan Kulman vanha, puhutteleva studiomiljöö ja kolme samanhenkistä ihmistä yhteisissä tiloissa antavat varmaan uutta potkua meidän kaikkien tekemisiin. Saamme uusia ideoita toinen toisiltamme, visioi Silvi jo etukäteen tulevaisuutta. KP

Julkaistu

Hartolan lääkäritilanne

Hartolassa kerätään nimiä kansalaisaloitteeseen, jossa vaaditaan lääkärinviran perustamista paikkakunnalle vuoden 2017 alusta alkaen. Kyse on SDP:n valtuustoryhmän aloitteesta. Nimilistoja on allekirjoitettavina yhdeksässä paikassa, muun muassa Pullapajassa, Kaijan Kotikahvilassa ja Koitin kuppilassa.

-Tämä on ehkä uhkarohkea yritys, mutta mitään ei saa ellei uskalla yrittää. Jos lääkäri olisi kunnan palkkalistoilla, kunnan päättäjät voisivat vaikuttaa asioihin enemmän kuin nyt, toteaa SDP:n valtuustoryhmän jäsen Matti Tanskanen.

Tällä hetkellä Hartolassa työskentelevä lääkäri on Attendon palkkalistoilla. Palvelun tuottamisesta vastaa peruspalvelukeskus Aava. Tanskasen mukaan potilaat hyötyisivät, jos paikkakunnalla työskentelisi yksi, kunnan palkkalistoilla oleva lääkäri. Nyt lääkäri voi vaihtua nopeastikin.

Aikaa kansalaisaloitteen allekirjoittamiseen on vielä muutamia viikkoja. Tanskasen mukaan tarkoituksena on, että SDP:n valtuustoryhmä luovuttaisi nimilistat kunnanjohtajalle joulukuun valtuustossa.

SDP:n valtuustoryhmän mukaan lääkärinviran perustaminen kuntaan tulee ajankohtaiseksi, koska peruspalvelukeskus Aava supistuu seuraavan reilun vuoden aikana huomattavasti. Ensi vuoden alussa Nastola siirtyy pois Aavasta, koska silloin astuu voimaan Nastolan ja Lahden välinen kuntaliitos. Sysmä eroaa Aavasta vuoden 2017 alusta, jolloin se alkaa ostaa kaikki hoivapalvelut Attendolta.

Hartolan ja Aavan välinen sopimus terveyspalvelujen tuottamisesta on voimassa huhtikuun loppuun 2017 asti. AO-O

Lääkäripalvelu siirtyy Sysmään joulukuussa
Hartolassa lääkäri pitää vastaanottoa terveyskeskuksessa remontista huolimatta. Maanantaisin terveyskeskuksessa on päivystys, johon voi mennä ilman ajanvarausta. Tiistaista torstaihin lääkäriin pääsee vain, jos on varannut ajan ennakkoon.
23. joulukuuta kaikki lääkäripalvelut siirtyvät Hartolasta Sysmään. Hartolan vastaanotto on kiinni aina 18. tammikuuta asti, jolloin se avataan uusituissa tiloissa Kuninkaankartanossa.  AO-O

Julkaistu

Maaleja liukuhihnalta

BB-88:n pelaaja Mikko Salonen on armoitettu maalintekijä. Kymmenen kauden  aikana mies on nakuttanut 354 maalia ja tämän kauden viidessä pelissä (15.11. mennessä) vastustajan maaliverkko on heilunut kymmenen kertaa.
Pelimies on siviilissä aviomies (vaimo Elina) ja kolmen lapsen (Eino 3 v, Ida 1v 8kk ja vielä nimetön poika) isä, jolle miehen omien sanojen mukaan lajiharjoittelun viime aikoina on pitkälle korvannut telmiminen lasten kanssa.

Mikko, kerrotko hiukka taustoja tähän asti eletystä?
–Sysmässä olen syntynyt ja minulla on ikää 34 vuotta. Olen ammatiltani kirvesmies ja olen ollut viimeksi Allun hommissa kolmen vuoden ajan. Sitä ennen oli poissa Sysmästä työn takia; aluksi työskentelin yhdessä setäni Raimon kanssa ja myöhemmin tein 7 vuoden jakson alan töitä Jerodos Oy:n leivissä. Rakensimme mm. Kamppia Hesassa ja Kärkkäistä sekä Karismaa Lahdessa.

Milloin sait ensikosketuksen salibandyyn?
–Siinä 7 – 8 vuoden ikäisenä aloin käydä veljien mukana ala-asteen salissa harkoissa ja pelailemassa.  Ensimmäiseen joukkueeseen pääsin mukaan 12 -vuotiaana. Salibandyn ohella pelasin jääkiekkoa ja jalkapalloa. Jääkiekon osalta sain jo muutamia kyselyjä Heinolan suunnalta, mutta salibandy nousi lopulta ykköslajiksi.

Mikä siinä salibandyssä sinua viehättää?
–Ensiksi – pidän joukkuelajeista, minua ei ole koskaan kiinnostanut yksilölajit. Bandy on nopeatempoinen peli ja se maalinteko on vain niin mukavaa. Ja tietty joukkuekaverit ovat tärkeitä – muutamien kanssa on kuljettu yhdessä jo monia vuosia.

Millainen joukkue BB-88 mielestäsi on?
–Joukkueessamme on hyvä henki ja siinä on sopiva sekoitus nuoruutta ja kokemusta. BB:ssä on kasvamassa monta nuorta, joista voi tulla tosi kovia pelaajia. Pelitempo ja pelisilmä kehittyvät kokemuksen myötä. Täytyy vain toivoa, että he pysyvät Sysmässä mahdollisimman pitkään. Tosiasia kuitenkin on, että opiskelu- ja työpaikat ovat muualla ja hyvät palaajat napataan kaupunkiseuroihin.

Tuliko sinulla koskaan mieleen vaihtaa seuraa?
–Ei ole tullut, eikä ole liiemmin kyseltykään. Olihan se aika vauhdikasta aikaa, kun Vantaalta ajelin tänne peleihin ja parhaaseen aikaan kahden lajin merkeissä kun Broilers oli mukana jääkiekkosarjassa.
–Salibandyn ensimmäisellä sarjakaudella  tein 45 maalia ja silloin kuulemma oli joku isompi seura osoittanut kiinnostusta pelaamiseeni, mutta siihen se onneksi jäi.

Mikä sinusta tekee hyvän maalintekijän?
–On pari tärkeää asiaa. Vapaan paikan hakeminen, siis maalintekotilanteisiin hakeutuminen on tärkeää. Nykyään se on entistä vaikeampaa, koska minua pidetään monissa tapuksissa kiinni kahdella miehellä. Toinen tärkeä tekijä on Teemu Vettenranta! Olemme pelanneet yhdessä niin kauan, että tunnemme toisemme ja liikkumisemme pelikentällä hyvin. Teemun syötöt tulevat aina oikeaan osoitteeseen. Maalit teen yleensä ylänurkkiin.

Miten kauan heiluttelet vielä jatkossa vastustajien maaliverkkoja?
–Niin kauan kun paikat ja kunto kestää. Ikä ei ole tässä lajissa rasite, toki vanhan kropan venyttelyyn ja lämmittelyyn pitää koko ajan kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ja Sysmässä aion pysyä edelleenkin, täällähän on perhe ja työ.

Mitä neuvoja antaisit aloittelevalle pelaajalle?
–Tietysti kovaa harjoittelua ja harkoissa pitää olla sama tempo kuin peleissä. On tärkeää harrastaa myös muita joukkelajeja, sillä se kehittää pelisilmää. Mailan ja pallon kanssa on vietettävä paljon aikaa, laukausharjoituksia ei tule koskaan liikaa.
–Itse seuraan TV-peleissä usein jonkun tietyn pelaajan liikkumista kentällä, siitä oppi paljon. Tietokoneella pelaaminen sen sijaan ei oikein palvele kehittymistä salibandyssä.  KP