Hiehon ja lehmän ero

Sysmän Yhtenäiskoulun neljäsluokkalaiset tietävät nyt tarkalleen hiehon ja lehmän eron, sillä Roos-Lantun emäntä-isäntä Maija Sinisalo sen heille seikkaperäisesti selosti; hiehosta tulee lehmä ensimmäisen poikimisen jälkeen.

Koululaisten vierailu hiehoja kasvattavan Maija Sinisalon tilalle sisältyy YL:n (ympäristö ja luonnontieto) oppijaksoon.

–Me käymme syksyn mittaan läpi mm. maatalouteen liittyviä asioita. Eri viljalajit on jo opeteltu ja nyt on vuorossa tuotantoeläimet. Ajallaan tulevat vuoroon mm. siat ja kanat, lampaat ja jopa porot, kertoo luokan opettaja Hannu Outinen.

Maija Sinisalo kertoi koululaisille hoitamansa karjan tarinan. Vasikat tulevan Maijan hoteisiin puolivuotiaina ja lähtevät siemennettyinä poikimaan lähistöstöllä sijaitsevaan Kivelän navettaan ja aloittavat siellä ”lehmän työt” elikkä maidontuotannon. Uteliaina lapset kuuntelivat myös selostusta hiehojen elintavoista, monimutkaisesta ruoansulatuksesta lähtien.

Eero Sippola tuli muiden mukana tutkimaan Maijan hiehoja. Hänelle koko reissu oli tuttua juttua, sillä kotitilalla kasvatetaan lihakarjaa.  Tottuneesti hän selosti toimittajalle, että kotona on alkamassa myös poikimiskausi. Eero piti mukavana asiana päästä välillä koulusta pienille retkille ja kehui samassa yhteydessä uutta koulua. Varsinkin välituntiolosuhteet ovat hänen mukaansa paljon entistä mielenkiintoisemmat. Karjankasvattajan ammattia tulevaisuudessa hän sanoi vielä harkitsevansa.

Maija Sinisalo kertoi ”hieho-oppitunnin” välissä tehneensä jo tilan syksyn puinnit. Kaikki meni hyvin ja sato oli runsas. Parissa päivässä puitu vilja menee rehuksi naapurikylän sonnitilalle.

Yksitoistapäisen nelosluokan oppilasryhmän retken valvojina ja vetäjinä toimivat luokan opettaja Hannu Outinen ja luokka-avustaja Satu Kalliosaari.  KP

Motocross harrastuksena

Parasta motocrossissa on vauhti, sanoo sysmäläinen Sampo Rainio istuessaan 65-kuutioisen moottoripyöränsä satulaan. Tällä pyörällä hän voitti muutama viikko sitten ylivoimaiseen tyyliin Suomen liigamestaruuden 7-11-vuotiaiden sarjassa.

11-vuotiaan Rainion äänessä ei ole haikeutta, vaikka hän tietää että kisat ja harjoituskilometrit tällä mestaruuspyörällä on ajettu. Seuraaviin kilpailuihin hän lähtee jo isommalla, 85-kuutioisella pyörällä.

-Siinä on isommat renkaat, eikä se siksi jää jumiin joka mutkaan. Ja tietenkin iso pyörä kulkee kovempaa, Rainio tuumaa.

-Moni lapsi itkee pienen pyörän perään, mutta ei Sampo, toteaa isä Atte Rainio.

Rainiot ovat todellinen motocross-perhe. Atte Rainio ajoi kilpaa 1980-luvulla. Perheen äiti Virpi Rainio ei itse aja, mutta on henkeen ja vereen mukana touhussa. Kun lapset ajavat, äidit ja isät tapaavat tuttuja varikolla. Pyörän huolto ja korjaaminen pitävät isän kiireisenä, eikä tylsiä hetkiä ehdi tulla.

Sampo Rainio sai ensimmäisen moponsa 4-vuotiaana ja aloitti kilpailemisen 7-vuotiaana.

-Sain mopon joululahjaksi. Se löytyi aamulla olohuoneesta. Menin heti kokeilemaan sitä, Sampo Rainio muistelee.

Kilpauran alussa ajaminen oli erilaista kuin nykyään. 7-vuotiaana pyörän kaatuminen kesken kilpailun johti keskeyttämiseen, koska pieni poika ei saanut omin avuin pyörää takaisin pystyyn. Nykyään hän jaksaa jo punnertaa 50-kiloisen pyörän ylös maasta.

Motocross on todella fyysinen laji, joka vaatii vankkaa kuntoa ja lihasvoimaa. Sampon ikäiset eivät kuitenkaan treenaa vielä kuntosalilla tai toteuta oheisharjoittelua tiukan ohjelman mukaan.

-Käymme yhdessä hiihtämässä, lenkillä ja uimahallissa. Oheisharjoittelua tehdään sen mukaan, mitä ehditään. Emme ota paineita harjoittelusta, Atte Rainio kertoo.

Laji vaatii myös taloudellisia panoksia. Rainiot ovat rakentaneet kotipihaan oman harjoitteluradan ja ostaneet ison auton, jossa on pyörien kuljetustilan lisäksi nukkumatilaa ja pieni keittiö.

Virossa perheellä on kakkosasunto, joka sijaitsee hyvien harjoitteluratojen äärellä. Sampo Rainio onkin ajanut tänä vuonna myös Viron sarjaa, jossa hän sijoittui toiseksi. Virossa motocross on todella suosittu laji, ja kisoissa yleisöä on parhaimmillaan paikalla jopa 10 000 henkeä.

Tulevaisuudessa tähtäimessä on EM- ja MM-sarja. Sinne pääsemiseksi tarvitaan lujaa harjoittelua, menestystä ja taloudellisia tukijoita.

-Sampo on todella kilpailuhenkinen ja kunnianhimoinen. Hän ei luovuta, ennen kuin oppii asian. Tukijoita on tässä lajissa vaikea saada. Mutta toki kärjen nopeat kuskit huomataan paremmin kuin hitaammat, Atte Rainio pohtii. AO-O

”Sysmä laajentaa”

”Mies voi lähteä Sysmästä, mutta Sysmä ei lähde miehestä.” (kuva)

Teemu Nikki on sysmäläissyntyinen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja, joka on tehnyt useita elokuvia ja lukuisia televisiosarjoja. Jälkimmäisistä mainittakoon mm. lasten- ja nuorten sarja Lovemilla, mikä on palkittu Kultaisella Venlalla vuosina 2013 ja 2014.

Teemu on ollut ideoimassa ja toteuttamassa mainiota Facebook – ryhmää ”Sysmä laajentaa”. Yhteisössä on jo nyt satakunta jäsentä ja tykkäyksiä on kertynyt muutaman kuukauden aikana liki 800.

Ideansa sivusta Teemu kiteyttää seuraavasti:

–Olen joutunut työni puolesta matkustelemaan ja usein on vastaani tullut henkilö nahkaisissa liiveissä Sysmä -vaakuna selässään. Hän on kertonut minulle tarinoita seikkailuistaan, mutta ei koskaan nimeään. Kutsun häntä Sysmäläiseksi ja kirjoitan hänen nimensä aina isolla alkukirjaimella – aivan kuin Mustanaamio kirjoitetaan.

Sysmäläinen suostui kuvattavaksi, jos hänen kasvojaan ei koskaan näytetä. Teemu lupasi asian ja näin Sysmäläinen saa laajentaa Sysmää tuntemattomana. Hän lähettää terveisiä Jorma Ohtolalle, joka on liivien suunnittelija.

Teemun mukaan kuvat muistuttavat häntä itseään nuoruudesta, menneestä ajasta ja paikasta, mistä hän on kotoisin.

–Sysmäläisessä on vielä sellainen viattomuus, minkä toivoisin vielä itsestänikin löytyvän. Hän on kuin iso lapsi, joka tykkää sahdista.

FB:ssa olevia kuvia ei ole manipuloitu, Sysmäläinen on laajentanut Sysmää oikeasti kuvien paikkoihin. Teemu toivoo kommentteja sivusta ja kuvista. Sysmäläinen itse ei tosin ole FB:ssa, mutta Teemu välittää viestit hänelle.

Teemu Nikki on hautonut ajatusta, että jossain vaiheessa Sysmäläisen seikkailut voisi laajentaa myös eläviin kuviin. Teemu on tulossa Sysmään muiden kuvausten merkeissä  viikolla 41. Hän filmaa lyhytelokuvaa Fantasia; elokuva kertoo Teemun itsensä epäonnisesta mopomatkasta.

–Yritin kuljettaa pizzan Nappulasta Lahdenpohjaan. KP

(Kurkatkaapa FB:iin Sysmä laajentaa).

Kutkuttava puheenaihe – PÄÄTÄIT

Koulun alku näkyy selkeänä piikkinä päätäiden esiintymisessä ja perheiden onkin syytä olla tarkkana, mikäli koululaisen päänahkaa tuntuu kutisevan ja on syytä epäillä kutinan aiheuttajaksi täitä.

Oireet
Päätäi (Pediculus humanus var capitis) on tuskin silmällä nähtävä, ihmisen loisena elävä hyönteinen. Täi on vikkeläliikkeinen ja asuu ihmisen hiuksissa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa. Vastoin vanhoja luuloja, täiden esiintyminen ei kerro huonosta hygieniasta, vaan ne viihtyvät puhtaassa tukassa jopa rasvaista kuontaloa paremmin. Täinaaras munii hiusten tyveen lukuisia munia eli saivareita, jotka kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua. Saivareet voi erottaa paljain silmin ja ne ovat tiukasti kiinni hiuksissa, toisin kuin hilse. Koska niitä on kuitenkin vaikea havaita, tartunnan toteamiseksi otetaan avuksi tiheäpiikkinen ns. täikampa, jolla hiukset kammataan valkoisen paperin päällä. Paperilta täit on helpompi huomata. Myös saivareiden näkeminen päänahan lähellä riittää diagnoosiin. Proviisori Heta Salo Sysmän apteekista muistuttaa:

– Täiden aiheuttamaa kutinaa ei tule kaikille, joten mikäli koulu tai päiväkoti tiedottaa täihavainnoista, on ne syytä ottaa aina vakavasti ja tehdä perheelle täitarkastus.

Hoito
Päätäit hoidetaan täishampoolla, joita löytyy apteekin valikoimista useita, vaikuttavina aineina joko hyönteisten torjunta-ainetta tai silikoniyhdisteitä. Valikoimista löytyy myös esim. allergisille lapsille sopiva tuote sekä ennaltaehkäiseviä tuotteita. Täishampoota pidetään hiuksissa pakkauksen ohjeen mukaan, 10 – 15 min ja yleensä kertapesu tuottaa toivotun tuloksen. Täishampoon käytön jälkeen täikamman käyttöä jatketaan päivittäin viikosta kahteen, kunnes kaikki saivareet on saatu pois hiuksista. Toinen oleellinen osa hoitoa on pään kanssa kosketuksissa olleiden tekstiilien pesu. Petivaatteet ja muut tekstiilit, jotka kestävät kuumaa, pestään normaalisti 60-asteisessa vedessä. Pipot, kaulaliinat ja esim. takin kaulukset ovat täille otollisia piileskelypaikkoja ja ne käsitellään mahdollisuuksien mukaan joko pakastamalla, saunottamalla tai sulkemalla tiiviisti muovipussiin kahdeksi viikoksi.

– Mitään supersiivousta kotona ei täitartunnan sattuessa tarvitse ryhtyä tekemään, rauhoittelee proviisori Salo.

– Edellämainittujen tekstiilien lisäksi kannattaa käydä läpi esim. usein käytettävät pehmolelut. Aikuinen täi ei elä ilman isännästä saatavaa ravintoa kuin muutaman päivän.

Ennaltaehkäisy
Apteekin henkilökunta tietää kokemuksesta, että täiepidemia toistuu vuodesta toiseen juuri koulun alussa ja toisen kerran talvella. Tartuntojen hillitsemiseksi päähineet ja kaulaliinat kannattaa säilyttää oman takin hihassa. Proviisori Heta Salo tähdentää vielä kahta asiaa:

– Jos koulusta tulee viestiä mahdollisista täistä, on tärkeää tarkistaa koko perhe, koska kaikille ei kutinaoireita tule. Toisaalta, jos itseltä löytyy näitä ilkeitä seuralaisia, on syytä tiedottaa ripeästi asiasta kouluun ja päivähoitoon jo siksikin, että hoitamattomana ongelma kiertyy helposti taas itselle takaisin. Täiden hoito ei ole aivan ilmaista, joten siinäkin mielessä huolellinen kertahoito ja avoin tiedottaminen kannattaa. RP

Paikkakunnan patikkareittejä

Ruska on kohta upeimmillaan ja kuulaat syyspäivät houkuttelevat ulkoilemaan. Aina ei tarvitse lähteä Lappiin asti päästäkseen irti arjesta ja nähdäkseen upeita maisemia.
Lähilehti kokosi vinkkejä kotiseutumme hienoista patikkareiteistä.  

Hartolan harjureitti

Hartolan harjureitti on yksi tämän seudun upeimmista ulkoilukohteista. Korkeimmalla harjulla rinne viettää niin jyrkästi alas, että rotkon pohjalla kasvavien jättikuusten latvoja ei näe. Polku kulkee harjun laella, jossa rotkoa voi ihailla levollisin mielin. Elämystä täydentävät satumainen kuusikko ja puiden oksilla roikkuvat jättimäiset naavatupsut.

Rotkon pohjalla on pieni lampi, jonka reunat kasvavat paksua vihreää sammalta. Nelostien äänet eivät kuulu lammen rantaan ja siellä voi todella kuvitella olevansa erämaassa.

Harjureitti kulkee Rusista Hartolaan. Reitillä on opasteita, mutta osa niistä on kadonnut ja reitti on paikoin hieman umpeenkasvanut.

Kenelle? Polkujuoksusta tai patikoinnista innostuneelle reitti on todellinen helmi. Lapsiperheelle Rajakankaantien seutu on hyvä kohde, koska siellä polku on selkeä ja maisemat ovat hienot.

Miten sinne löytää? Upeimman harjun rotkoineen ja erälampineen löytää helpoiten, kun kääntyy Nelostieltä Rajakankaantielle. Rajakankaantietä tulee ajaa vajaa kilometri, kunnes oikealla on Hartolaan johtava opastekyltti. Korkea harju ja erämaalampi löytyvät, kun seuraa polkua muutaman sata metriä.

Kammiovuori

Sysmän Vintturissa sijaitseva Kammiovuori on klassikko. Neljän kilometrin mittainen reitti on selkeästi merkitty. Polku on hyväkuntoinen, mutta paikoin kivinen.

Kammiovuoren laelta avautuvat upeat maisemat Päijänteen vaaramaisemiin. Vielä parkkipaikalla ei ikinä uskoisi, kuinka jylhät maisemat voivat olla. Kammiovuorelta johtaa polku myös Purnuvuoreen, mutta reittiä ei ole merkitty.

Kenelle? Lapin maisemia arvostavalle kotiseutumatkailijalle ja kuntoilijalle. Kammiovuorelle nousuun vaaditaan kohtalaista kuntoa, koska korkeuseroa kertyy. Matkaa varten kannattaa varata lenkkarit tai vaelluskengät. Näköalapaikalla olisi hienoa syödä eväitä. Jos lenkille lähtee kuntoilumielessä, paras valinta on suunnistuskengät.

Miten sinne löytää? Kammiovuorelle on hyvät opasteet Sysmän ja Luhangan väliseltä maantieltä.

Holmanmäki

Hartolan Holmanmäessä on luonnonsuojelualue, jossa sijaitsevalla Kalliojärvellä on harvinainen kalasääksen pesä. Pesän lähelle ei saa mennä, jotta lintu ei häiriinny.

Holmanmäessä metsä on ikivanhaa. Lyhyen kävelyn aikana näkee metsäpaloissa karrelle palaneita tervaskantoja ja koivujen kyljissä kasvavia jättipahkoja. Metsästä löytyy myös valtion suojelema vanha mänty.

Kenelle? Luonnonystävälle. Holmanmäessä luonnon ihmeitä voi ihailla pienelläkin alueella.

Miten sinne löytää? Vuorenkyläntieltä käännytään Kalliojärventielle, jota ajetaan muutama kilometri. Holmanmäki löytyy, kun maasto alkaa kohota. Luonnonsuojelualueen kyltit näkyvät tielle.  AO-O