UUTISET

Maria Lutsin viulu ja Jaak Lutsin piano tervehtivät Sysmän uuden kirjaston avajaisiin saapuvia vieraita. Kaunis soitto sekä upeat ja väljät kirjastotilat ihastuttivat paikalle saapuvan yleisön ja kirvoittivat ilmoille ylenmäärin positiivisia kommentteja.

Avajaisjuhlan pääpuhuja dosentti Mikko Lahtinen ilmaisi asian varsin selkeästi:

–Kirjakylä on vihdoin päässyt siirtämään kirjastonsa ”vinttipahasesta” asianmukaisiin tiloihin!

Dosentti Lahtinen kierteli muutama vuosi sitten läpi Suomen kirjastoja ja kävi tuolloin samalla reissulla myös Sysmässä toteamassa em. lausuntoon johtaneen tilanteen. Lahtisen mielestä kunnanviraston valtuustosali sopii erinomaisesti kirjastoksi, samoin monet muut tyhjäkäynnillä olevat entiset pankki- ja teollisuuskiinteistöt Suomen eri puolilla. Lahtisen oma mielikirjasto sijaitsee Espoossa Sellon kauppakeskuksessa.

Puhuja totesi, että Suomessa on vielä tällä hetkellä yksi maailman parhaimmista kirjastolaitoksista.

–Vaikka Sysmä näyttää hyvää esimerkkiä, on pakko kysyä, että jatkuuko tämä tilanne. Uhkakuvia on niin paljon ilmassa, mietiskeli Lahtinen.

Uhkakuvista hän nimesi kuntaliitosten myötä vähenevän kirjastojen määrän sekä nettilukemisen lisääntymisen. Lahtisen mukaan kirjastoja pitäisikin kehittää pelkästä kirjalainaamosta laajempien toimintojen kohtaamispaikaksi kaikenikäisille.

–Kirjasto on kautta aikojen ollut sivistyksen kehto. Siitä roolistaan se ei saa luopua, sillä ei elämä voi olla pelkkää rahojen laskemista, saarnasi dosentti Mikko Lahtinen.

Kunnanjohtaja Marketta Kitkiöjoki kertasi kirjastohankkeen etenemisen yhteen hiileen -hengessä. Kesken suunnittelun tuli vielä tieto valtion 50 %:n avustuksesta rakentamiskustannuksiin.

–Sitä emme olleet uskaltaneet edes toivoa. Nyt meillä on valmiina hieno näköalapaikka, mikä palvelee kuntalaisten lisäksi myös vapaa-ajan asukkaita.

Kirjaston johtaja Riitta Kuisma nimesi puolestaan kaksi vahvuutta, joiden avulla uusi kirjasto syntyi ongelmitta.

–Lopputulos on yhteistyön ja kiitollisuuden ansiota. Näillä elementeillä saimme aikaan upean sysmäläisen kirjaston.

Kuisma kiiti puheenvuoronsa lopuksi taiteilija Marjatta Tapiolaa tämän maalaamasta työstä ”Hevonen ja varis”, mikä ripustettiin kirjastosalin päätyseinälle entisen Sysmä -ryijyn paikalle.

Avajaistilaisuutta ryyditettiin runsaalla musiikkitarjonnalla. Yleisöä viihdyttivät vuorollaan Maria ja Jaak Lutsin lisäksi Leena Saarinen, Sakari Korhonen sekä Viis’ Raitilla -yhtye.

Kirjastoon on ripustettu kaikkiaan kolme näyttelyä; Silvi Kaarakaisen valokuvia ”Olavi Virran jäljillä”, Heikki Helinin ilmakuvia Sysmästä sekä Telle Talvitievan piirustusnäyttely Suopellon tien rakentamisvaiheista.

Avajaistilaisuuden jälkeen kirjasto aloitti heti toimintansa järjestämällä lapsille Kokkosalissa musiikki-iloittelun ”Tuubakimalainen Ainolassa”, minkä jälkeen aloitettiin lasten mehukestit Illusiasalissa. KP

Hartolalainen Akseli Koskinen on saattanut päätökseen urakan, joka hakee vertaistaan. Koskinen jäi tammikuun lopussa kotikouluun ja suoritti kevätlukukaudella 8. ja 9. luokan opinnot – vain neljässä kuukaudessa.

Koskinen siis suoritti peruskoulun vuoden etuajassa, ja teki tämän itsenäisesti kotona opiskellen. Miten tällainen suoritus on mahdollinen?

-Tykkään ottaa asioista selvää perusteellisesti ja keskityn mielelläni yhteen asiaan kerrallaan. Koulussa esimerkiksi ruotsin tunnit pidettiin maanantaina ja perjantaina. Välipäivien aikana asiat ehti jo unohtaa. Se turhautti, toteaa Koskinen.

Koskisen keskiarvo on ollut aina yli yhdeksän, mutta jo seitsemännellä luokalla hän tunsi opiskelumotivaationsa katoavan.

-Koulussa pahinta oli hitaus. Tuntui, etten saa mitään aikaiseksi. Turhautuminen vei voimat, enkä jaksanut iltaisin tehdä oikein mitään.

Perheen äiti Mirka Koskinen huomasi muutokset pojassaan.

-Ei ole normaalia, että 14-vuotas luuhaa kaikki illat kotona. Kotikoulu oli harkinnassa jo seiskaluokalla, Mirka Koskinen kertoo.

Seiskalla kaverit painoivat kuitenkin vaakakupissa paljon, eikä Akseli Koskinen vielä silloin rohjennut jäädä koulusta pois. Mutta nyt kun kevätjuhlat on pidetty ja kädessä on peruskoulun päättötodistus, Koskinen tietää tehneensä oikean ratkaisun. Syksyllä hän aloittaa opinnot Joutsan lukiossa.

Miten kotikoulu sitten vaikutti kaverisuhteisiin?

-Aluksi etäännyin kavereista, mutta nyt tuntuu että tämä on jopa lähentänyt välejä kavereihin. Olen nähnyt heitä iltaisin.

Ja on yksi kaveri, joka soitti sinnikkäästi myös toukokuun kiireisimpien viikkojen aikana. Niiden viikkojen, jolloin Koskinen opiskeli aamukahdeksasta iltakahdeksaan ja kävi tekemässä kokeet koululla.

-Kaveri soitti joka päivä ja kysyi, missä olen, mitä teen ja voidaanko nähdä. Sanoin aina kotona, opiskelen ja ei voida nähdä. Mutta arvostan tosi paljon, että hän aina soitti. Ja nyt ehdin taas nähdä, kun viimeinen tentti on suoritettu, Koskinen hymyilee.

Lahjakkuus on ilman muuta yksi onnistumisen avaintekijä. Muita tekijöitä ovat itsekuri, itsekuri ja itsekuri. AO-O

Yrittäjä Hilkka Halmeen Textiikki -myymälä on tuplannut toimitilansa. Aiemmin liikkeen naapurissa sijainnut Milliina lopetti toimintansa jokunen kuukausi sitten ja Textiikki sai väliseinän poistamisen jälkeen lisää tilaa kankaille ja muille tuotteilleen peräti 150 neliötä.

–Halusin täyttää tyhjän tilan. Vaikka voisin jo hyvin jäädä eläkkeelle, yrittämisen palo ajaa jatkamaan.

Hilkka Halme myöntää, että vaikka yrittäjänä toimiminen näinä aikoina on uskaliasta, niin kotiin ja sohvalle jääminen on se paljon huonompi vaihtoehto.

–Sysmä tarvitsee mielestäni tämäntyyppistä erikoisliikettä ja onhan tämä minullekin sosiaalisessa mielessä erinomainen vaihtoehto. Asiakkaat ovat mahtavia, päivät kuluvat nopeasti  ja hyvä palaute innostaa entisestään jatkamaan.

Hilkka on siirtänyt ”uudelle puolelle” kodin sisustustarvikkeet ja vanhaan osaan ovat jääneet lähinnä asustekankaat. Uusia tuotteita ei ole erityisemmin lisätty valikoimiin kevyitä mattoja lukuunottamatta. Liikkeen tunnelma ja henki on avara ja valoisa.

Töitä Textiikissä riittää tasaisesti läpi vuoden. Kausivaihtelut keväällä ja syksyllä tuovat vuoteen luonnollisesti omat sesonkipiikkinsä. Lisäksi koulujen päätyttyä koteja kunnostetaan perhejuhlia varten ja vaatteitakin tuodaan silloin normaalia enemmän fiksattavaksi.

Mukavan lisän yrittäjän arkeen tuovat myös 5-6 kertaa vuodessa järjestettävät ompelukoneiden huolto- ja esittelypäivät.

–Ne ovat vilkkaita päiviä ja huoltomiehillä on kädet täynnä töitä aamusta iltaan. Tämän viikon perjantaina minulla on tarkoitus pitää pienimuotoiset avajaiset ja samalla täällä on ompelukone-esittely.

Miehet pitkästyvät usein kangas- ja vaateliikkeessä naisten käännellessä ja tutkiessa kangaspakkoja. Nyt tämäkin asia on Textiikissä järjestyksessä. Liikkeen uuteen osaan Hilkka on pystyttänyt lukunurkkauksen, missä aika kuluu nopeasti kumppania odotellessa.

Järvipesula muutti taloon

Uotintie 10:nen kiinteistö on muuttunut todelliseksi vaatetaloksi, kun Tarja Järvinen muutti Järvipesulansa talon alakertaan. Yritys toimi tätä ennen parisen vuotta Pertti Virtasen kiinteistössä entisen elementtitehtaan vieressä. Ennen Sysmään muuttoa ja pesulan perustamista Tarja Järvinen pyöritti Hartolassa siivousyritystä 29 vuoden ajan.

Uotintien kiinteistön omistaja Juha Simola kunnosti Järvipesulaa varten alakertaan toimivat tilat ja pihaan erinomaisen parkkipaikan.

Järvisen mukaan pesulatoiminta on ollut Sysmässä kiitettävän vilkasta, paikkakuntalaiset ja vapaa-ajan asukkaat ovat löytäneet palvelut.

–Töitä on tosiaan riittänyt ja ne näyttävät lisääntyvän päivä päivältä, toteaa Järvinen.

Tarja Järvinen toteaa saaneensa muuton yhteydessä aiempaa järkevämmä tilat toiminnalleen ja tietty myös sijainti keskellä kylää on parempi. Nevillassa toiminut palvelupiste jatkaa edelleen, sillä siellä on pidemmät aukioloajat ja liike on avoinna  myös lauantaisin.

Eniten Järvipesulaa työllistävät matot, pöytäliinat, peitot, tyynyt ja muut kodin tekstiilit sekä suuressa määrin erilaisten laitosten pyykit lähialueelta.

Yrityksen toiminta uudessa paikassa on alkanut viikon alusta lähtien. KP

Nyt kun aloittaa, ehtii vielä tehdä sahdin juhannukseksi. Ainakin Hartolan Harassa asuva Antti Pahalahti on sitä mieltä, että pitkään ja hitaasti käytetty sahti maistuu parhaimmalta ja on sitä paitsi vatsaystävällisempää.

Pahalahti on valmistanut perinnejuomaa vajaat kymmenen vuotta. Sahti valmistuu suvun omalla reseptillä ja ikivanhoilla opeilla. Vanhan navetan karjakeittiöstä löytyy painekannella ja letkulla varustettu pata sekä puinen tiinu. Molemmat ovat peräisin ajalta, jolloin navetassa vielä hoidettiin lehmiä.

Kaikki alkaa tiinusta
Sahdin valmistus aloitetaan laittamalla pataan tulet ja kuumentamalla siinä vettä. Padasta johdetaan letkulla höyry tiinuun, jossa sahti keitetään.

Tiinuun kaadetaan säkki mallasta, muutama katajanoksa ja noin 80 litraa kiehuvaa vettä. Vesi lisätään vähitellen. Vettä lisätessä maltaita pitää hämmentää, mutta muuten juoma saa imeltyä itsekseen kolmisen tuntia. Sen jälkeen sitä vielä keitetään höyryllä muutama tunti.

-Sahdin voisi keittää myös suoraan padassa. Mutta silloin juomaa pitäisi sekoittaa jatkuvasti ja varoa tekemästä liian kovia tulia, ettei se pala pohjaan, Pahalahti kertoo.

Kuurinan valmistelu
Kun sahti on keitetty, se kaadetaan tiinusta kuurinaan. Mutta ensin kuurina täytyy valmistella. Pohjalle laitetaan puisia liuskoja eli lisuja. Niiden päälle kootaan kerros olkia, joiden päälle asetellaan taas lisuja. Lisujen päälle laitetaan kivet painoksi.

Sahdin kaataminen kuurinaan
Olkien ja lisujen tehtävä on toimia siivilänä. Ne estävät sahtirapoja (keittynyttä mallasta) ja katajanoksia pääsemästä valmiin sahtijuoman mukana astiaan, jonne sahti valuu, kun kuurinan tulppa avataan. Tässä vaiheessa sahtia kutsutaan vierteeksi, koska se ei ole vielä käynyt.

-Siivilänä voisi käyttää myös metallisihtiä, mutta tykkään itse oljista. Nämä oljet ovat omalta pellolta, jonka niitimme käsin ja puimme viljan perinteiseen tapaan riihessä, Pahalahti kertoo.

Lopuksi hiivaa ja juoma käymään
Kuurinasta sahti valuu toiseen tiinuun, josta Pahalahti annostelee sen kanistereihin. Sahti käytetään esimerkiksi kanisterissa hiivan avulla. 60 litran sahtierän käyttämiseen kuluu noin paketti hiivaa. Ennen hiivan lisäämistä sahdin täytyy jäähtyä, mutta ei liikaa. Liian viileä vierre ei ala käymään.

Juoman valmistus alkaa ja päättyy välineiden putsaamiseen. Putsaus tapahtuu kiehuvalla katajavedellä, muita pesuaineita ei käytetä. Kuurina ja tiinu kuivataan kesällä auringossa ja talvella pakkasessa, jotta ne eivät homehdu. AO-O

Ulkomaille muutto ja vaihto-opiskelu ei vaadi aina toteutuakseen suurta organisaatiota ja papereiden lähettelyä. Näin on ainakin ranskalaisen Amy-Casilda Bartolin kohdalla. Kun hän viime joulukuussa vieraili luokkansa kanssa Joutsassa ja tutustui paikalliseen lukioon, hänellä välähti: tänne täytyy päästä asumaan.

Tarvittiin vain muutama keskustelu oman opettajan ja Joutsan lukion opon kanssa. Majapaikan lupasi lukiossa opiskeleva, Hartolan Leppäkoskella asuva Julia Hallberg.

Ja niin asia oli sillä selvä. Toukokuussa hän aloitti opinnot Joutsan lukiossa.

-Opiskelu on ollut tosi kivaa. Suomessa opettajien kanssa on helppo keskustella, koska he ovat samalla tasolla opiskelijoiden kanssa. Ranskassa opettajat ovat ylempänä, eikä heihin saa niin hyvin kontaktia, Bartoli kertoo.

Tunneilla muiden opiskelijoiden ja opettajan apu on korvaamatonta. Opetus on nimittäin suomeksi.

Se ei kuitenkaan haittaa Bartolia, koska hän rakastaa suomen kieltä. Ranskassa hän on jopa opiskellut suomea kahden kurssin verran.

Leppäkoskella Bartoli sai oman huoneen. Aika on kulunut kuin siivillä: Bartoli ja Hallberg viihtyvät keskenään, vaikka ei olisi mitään erityistä ohjelmaa. Kuunnellaan musiikkia, jutellaan, nauretaan.

Yksi Suomen reissun kohokohdista oli, kun Bartoli pääsi rantasaunaan ja hyppäsi laiturilta kylmään veteen.

Seuraavat seikkailut odottavat pian kotimaassa Ranskassa. Sen jälkeen kun suvivirsi on laulettu, Bartoli ja Hallberg hyppäävät yhdessä lentokoneeseen ja suuntaavat kohti Pariisia. Sitten on Hallbergin vuoro tutustua uuteen kulttuuriin: hän asuu kesäkuun Bartolin perheen luona Ranskan maaseudulla, vanhan linnan pihapiirissä. AO-O