UUTISET

SYSMÄ
Kyösti Piippo

Päijät-Hämeen veteraanit kokoontuivat viime viikon keskiviikkona Sysmään kansallisen veteraanipäivän kunniaksi. Juhlaa himmensi tieto, että kolmisenkymmentä vuotta jatkunut perinne päättyy ensi vuoden Lahden tapaamiseen.

Veteraanijuhlan ulkotiloissa vietetty osio kärsi vesisateesta. Kuitenkin reserviläisten voimin yhteiskoulun kentälle koottu kalustonäyttely herätti kiinnostusta ja sodanaikaisia jalkaväen aseita tutkittiin mielenkiinnolla. Esillä oli myös vihollispuolen aseistusta.

Kalustonäyttelyn lomassa pidetyssä kenttähartaudessa puhui kirkkoherra Jeremias Sankari. Hän totesi olevansa veteraanin poika ja piti veteraanipäivän viettoa tärkeänä asiana.

–Pappina olen päässyt tekemisiin veteraanien kanssa usein ja koen roolikseni huolehtia, että viimeisetkin veteraanit saavat arvokkaan kohtelun elämänsä viimeisinä vuosina. Kirkko ja seurakunta muistavat jokaista siniristilipun puolustajaa.

Olavin toimintakeskuksessa nautitun kenttälounaan jälkeen juhlaväki siirtyi teatteritalolla pidettyyn pääjuhlaan, minkä avasi Sysmän Sotaveteraanien puheenjohtaja Heikki Rekola. Rekola totesi tervehdyssanoissaan, että maanpuolustus ei ole mikään harrastus vaan elämäntapa.

Juhlapuheen piti kotiseutuneuvos Birgitta Stjernvall-Järvi. Hän käsitteli puheenvuorossaan sodan aikana kotirintamalla toimineiden tahojen tärkeää työtä. Erimerkkeinä näistä tärkeistä maanpuolustustehtävistä hän käytti sysmäläisten muisteloja. Nuoret pojat liittyivät paikallisen suojeluskunnan poikaosastoon jo 15-vuotiaina – myöhemmin tämä organisaatio sai nimen sotilaspojat. He suorittivat kotirintamalla mitä moninaisempia tehtäviä, joista raskaimpia olivat sodassa kaatuneiden sankarivainajaien siirtäminen arkkuihin hautajaisia varten.

Lottajärjestön toiminta oli alkanut jo vuonna 1918 ja pari vuotta myöhemmin perustettiin Sysmän paikallisosasto. Sysmäläistenkin lottien tehtävät olivat moninaisia.

–Järjestöjen ohella suurten vaatimusten eteen joutuivat myös maatilojen emännät ja sotalesket. He joutuvat ottamaan hoitaakseen monet raskaat miesten tehtävät, totesi Birgitta Stjernvall-Järvi.

Veteraanijuhlan ohjelmisto sisälsi runsaasti musiikkia josta vastasivaat ansiokkaasti Kalhon Soittokunta ja Leena Palmin johtama nuorisokuoro. Yksi sykähdyttävimmistä numeroista oli Timo Lehtisen pasuunalla soittama Finlandia -hymni.

Puolustusvoimien tervehdyksen juhlaan toi everstiluutnantti Ville-Veikko Vuorio.

HARTOLA
Kyösti Piippo

Monet vikkelän kädet taivuttelevat pajunoksia Jokirannassa ja siellä täällä näkyy jo tästä luonnonmateriaalista valmistuneita koriste-esineitä. Asialla ovat Itä-Hämeen Taitajien naiset ja menossa otsikon mukaisesti pajutyökurssi.

Kurssin ohjaajina toimivat Raili Lehto ja Maija Peltonen.

–Itä-Hämeen Taitajien Helsingin messureissulla päätimme pistää taas toimeksi ja saimme helposti kasaan kymmenen naisen kurssiporukan, sanoo Raili Lehto.

Kurssin materiaalia, pajua, saa kerätyksi luonnosta ja myytävänä on myös kasvatettua pajua. Paju on leikattava luonnosta lepokauden aikana, myöhäissyksystä alkukevääseen. Tällöin paju on sitkeimmillään, eikä kuori irtoa. Syksyllä kerätty paju kuivatetaan ja sitten liotetaan ennen käyttöä, mutta tuoreesta pajusta voi aina punoa.

Luonnonpajusta näkyy luonnon monimuotoisuus, pinta on elävän näköinen ja kirjava. Viljelty paju on yksivärinen, mutta värivalikoima on laaja.

Hartolan kurssilla kurssilaiset valmistivat pajupalloja, kukkatukia ja kurkia.

–Ennenvanhaan monet suuremmatkin esineet tehtiin pajusta. Itse muistan, kuinka meillä kävi kotona mies tekemässä rysän pajusta. Pajua käytetään runsaasti myös kalustetarkoituksiin, tietää Lehto.

Kurssin toinen ohjaaja Maija Peltonen kertoo oppineensa pajun punonnan aikoinaan juuri Raili Lehdolta.

Itä-Hämeen Taitajat ry on aktiivinen ryhmä. Kevään edetessä ja kesällä tiedossa on mosaiikki -kurssi, lasten kudontakurssi, villalankojen kasvivärjäyskurssi, kynttiläkurssi ja himmelikurssi. Lisäksi käydään retkillä ja messuilla. Elokuussa ryhmä tulee toimineeksi jo 10 vuotta.

Noin 20 000 euroa. Sen verran puuttuu Ismo ja Katja Palmin lypsykarjatilan kassasta, koska osa Maaseutuviraston merkittävistä viljelijätuista on myöhässä.

-Olemme joutuneet siirtämään lainanlyhennyksiä ja myymään puuta, jotta pärjäämme, kertoo Ismo Palm.

Juuri lainanlyhennysten lykkäys on yhä useamman viljelijän keino selvitä tilanteesta, kerrotaan paikallisista pankeista.

-Lyhennysvapaista on neuvoteltu enemmän kuin tavallisesti, kertoo Tuomas Korkeamäki Sysmän Säästöpankista.

Epävarmuus näkyy myös siinä, että tilat välttävät nyt isoja investointeja.

-Selkeimmin tilanne näkyy lainahakemusten määrässä. Isompia investointeja ei tehdä niin paljon kuin aiemmin. Varovaisuus on lisääntynyt, sanoo Sakari Kangas Sysmän Osuuspankista.

Viljelijöiden kannalta tilanne on jumissa vielä muutaman kuukauden, koska Maaseutuvirasto on ilmoittanut maksavansa tuet kesäkuussa. Myöhässä on kaksitoista EU-rahoitteista viljelijätukea.

-Nyt näyttää siltä, että tukien maksuaikataulu on kesäkuun lopussa, kertoo ylitarkastaja Velimatti Mukkila Maaseutuvirastosta.

Mukkilan mukaan maksamatta on noin kymmenen prosenttia koko tukipotista, kun asiaa mitataan euromääräisesti. Tilan koosta ja tuotantosuunnasta riippuu, kuinka isosta rahasummasta on kyse. Joillakin tiloilla kassavirrasta saattaa puuttua huomattavasti kymmentä prosenttia suurempikin osa.

Mistä tukien myöhästyminen johtuu?

-Tuet ovat voimassa seitsemän vuotta kerrallaan. Vuodenvaihteessa vaihtui ohjelmakausi. Silloin osa vanhoista tukimuodoista poistui ja tilalle tuli uusia. Tietojärjestelmät eivät ole siinä kunnossa, että olisimme voineet maksaa tuet riittävän aikaisin, Mukkila sanoo.

Hänen mukaansa syynä tietojärjestelmän keskeneräisyyteen on esimerkiksi se, että tukien määrittelyt eivät ole olleet riittävän selkeitä. Siksi tietotekniikasta vastaavat henkilöt eivät ole pystyneet päivittämään järjestelmää. Määrittelyt tulevat EU-tasolta, ja niitä muokataan Suomen lainsäädäntöön sopiviksi. Täydentäviä ohjeita täytyy odottaa maa- ja metsätalousministeriöstä.

Palmien navetassa on neljäkymmentä lypsylehmää. Nuorta karjaa on parikymmentä yksilöä. Palmit ovat vielä nuoria, alle nelikymppisiä. Miten he suhtautuvat tulevaisuuteen?

-Menemme vuosi kerrallaan. Aiemmin tätä on tehty mielellään, mutta viimeisen vuoden aikana tästä on tullut tosi hankalaa, arvioi Ismo Palm.  AO-O

”Maanantaiaamuna ketutus on suuri, bussiin ehdin juuri ja juuri. Tunnilla pöytään painan pään, ei vois enempää väsyttää.”

Näillä sanoilla alkaa Hartolan Yhtenäiskoulun kuudennen luokan menestyksekäs musiikkivideo 6.luokkalaisten elämää. Video on valittu finalistien joukkoon valtakunnallisessa Kaikki kuvaa –kilpailussa, johon lähetettiin kaikkiaan 250 videota. Kilpailun järjestää tuotantoyhtiö Amazement yhteistyössä Yleisradion kanssa.

Finaali huipentuu palkintogaalaan, joka järjestetään Tampereella lauantaina 14. toukokuuta. Finaali lähetetään TV2:lla seuraavana sunnuntaina, 22. toukokuuta.

Lähes kaikki Hartolan kuudesluokkalaiset ovat lähdössä yhteiskyydillä gaalaan. Tampereella he pääsevät näkemään, miltä oikean tv-ohjelman kuvauksissa tapahtuu.

Menestysvideon resepti lienee se, että kaikki luokan oppilaat osallistuivat videon tekemiseen jollain lailla. Miltä lopputulos oppilaiden mielestä vaikuttaa?

-Laulun piti olla rap, mutta minusta se kuulostaa lastenlaululta, tuumaa Juha Anttila.

Se on totta, ensikuulemalta videossa on jotain samaa kuin Ellassa ja Aleksissa. Pikkukakkosessa esiintynyt parivaljakko on tuttu etenkin Lenni Lokinpoikainen –albumista.

Opettaja Hanna Hämäläinen kertoo, että inspiraatio videon tekemiseen lähti hänelle tulleesta sähköpostista. Kun oppilaat innostuivat asiasta, ryhdyttiin hommiin. Video on oppilaiden itsensä kuvaama ja ohjaama. He ovat myös sanoittaneet kappaleen ja tietysti esiintyvät videolla itse. Taustavoimiin kuuluivat äidinkielen ja musiikin opettajat. AO-O

Käy äänestämässä!

6.luokkalaisten elämää –videon voi käydä katsomassa osoitteessa www.kaikkikuvaa.fi. Videota voi myös äänestää. Äänensä pääsee antamaan, kun klikkaa etusivun yläpalkista Kilpailu-osiosta 2016 ja yleisön suosikki –äänestys. Äänestysaika päättyy perjantaina 29. huhtikuuta kello 16.

Sysmän vanha homekoulu muistuttaa itsestään kurjalla tavalla: yhtenäiskoulun kirjahyllyt ammottavat tyhjinä.

Vanhasta koulusta ei nimittäin voinut tuoda uuteen kouluun kirjan kirjaa, vaan kaikki niteet oli hävitettävä. Kunnalta ei ole herunut määrärahoja uusien kirjojen hankintaan, joten hyllyt ovat tyhjinä.

Mutta nyt vanhempainyhdistyksen toimeliaat jäsenet ovat päättäneet muuttaa kurssin: tavoitteena on saada kirjahyllyihin täytettä.

Miten se onnistuu, siihen on jo keksitty keino: kummikirjatoiminta. Sysmän kirjakaupassa on lista tarvittavista kirjoista. Kirjakaupassa kuka tahansa voi käydä valitsemassa ja maksamassa kirjan, joka lahjoitetaan koululle.

-Haastamme kaikki sysmäläiset yritykset, yhdistykset ja yksityishenkilöt mukaan, sanoo vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Maarit Hilden.

Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Hanna-Kaisa Lahti iloitsee vanhempainyhdistyksen kirjahankkeesta.

–Nyt en voi täysin toteuttaa opetussuunnitelmaa äidinkielen ja kirjallisuuden osalta, kun kirjoja ei ole. Kirjallisuus kuuluu tärkeänä osana äidinkielen opetukseen, Lahti sanoo.

Tällä hetkellä Lahti on ratkaissut ongelman muun muassa monistamalla kirjoja – ja se tarkoittaa, että kopiopaperia kuluu ”törkeän paljon”.

Vanhempainyhdistys toivoo, että kummikirjahanke muuttaa tilanteen. Yhdistys osallistuu kirjahankkeeseen 500 eurolla.

–Meidän mielestämme kirjakylän koulun kirjasto ei voi olla tyhjä, kiteyttää Tanja Rekola-Lidroos.  AO-O