Lämmin ruoka arvossaan

Kotihoito luopui lämpimistä ruuista Hartolassa

Kotihoito on luopunut lämpimistä aterioista Hartolassa. Maanantaina 2. marraskuuta astui voimaan päätös, jonka mukaan kotihoidosta saa vain kylmiä aterioita. Ateriapalvelua on käyttänyt noin 40 kotona asuvaa ikäihmistä.

Pikapäätös on herättänyt hämmennystä Hartolassa. Kotihoidon asiakkaille tiedotettiin muutoksesta muutama viikko sitten. Ravintola Wanhan Matkiksen yrittäjä Sanna Paananen kertoo, että sen jälkeen hän on saanut useita huolestuneita yhteydenottoja vanhuksilta ja heidän omaisiltaan. Samalla yritys on saanut lisää asiakkaita, Paanasen mukaan noin kaksi asiakasta päivässä.

Wanha Matkis toimittaa kotona asuville vanhuksille ruokaa viikon jokaisena päivänä. Ateriat viedään koteihin lämpiminä, myös viikonloppuisin ja pyhäpäivinä.

Lisää asiakkaita on saanut myös paikkakunnan toinen yksityinen ateriantoimittaja, Pasi Jorosen henkilöstöravintola.

Joronen kritisoi kotihoidon tiedotusta. Jorosen mukaan vanhuksille lähetetyssä tiedotteessa kerrottiin, että hänen ravintolansa veloittaisi lounaasta 8,80 euroa. Tosiasiassa lounaan hintahaarukka vaihtelee 6 euron ja 8,5 euron välillä. Hinnat sisältävät kuljetusmaksut.

-Kukaan ei kysynyt minulta hintoja, Joronen ihmettelee.

Palvelupäällikkö Markus Forsell Päijät-Hämeen soteyhtymästä kertoo, että päätös kylmistä aterioista tehtiin sen jälkeen kun ateriapalvelu siirtyi Aavalta Hartolan kunnan vastuulle.

Forsellin mukaan kylmien ruokien valmistus tuo helpotusta erityisesti kuljetukseen.

-Lämpimän ruuan pitää olla asiakkaan luona kahdessa tunnissa siitä, kun se on pakattu. Yksi ihminen voi kuljettaa kylmiä ruokia pitkin päivää, kun lämpimien ruokien kuljetukseen tarvitaan enemmän henkilöstöä, Forsell sanoo.

Hänen mukaansa kylmiin aterioihin siirtyminen on valtakunnallinen trendi. Esimerkiksi Sysmässä kotihoito luopui lämpimistä aterioista tämän vuoden alussa. Kunta tilaa ruuat Senioriateriat oy:ltä Liedosta, josta ne kuljetetaan kylmäkontissa Sysmään. Hartolassa ruuat valmistetaan kunnan omassa keittiössä. AO-O

—————————-

Lämmin ruoka on arvossaan

Maila Tuomenhaara, 86, haarukoi nakkikastiketta ja muusia höyryävän kuumasta rasiasta. Hänelle tuodaan lämmin ruoka kolme kertaa viikossa Wanhasta Matkiksesta.

-Tilasin ruuan kotihoidosta kymmenen vuotta, mutta viime talvena vaihdoin Wanhaan Matkikseen. Halusin vaihtelua, Tuomenhaara kertoo.

Tuomenhaara arvostaa sitä, että ruoka tuodaan kotiin lämpimänä. On mukavaa, että saa istua valmiiseen pöytään.

-On minulla mikro, mutta joudun lämmittämään ruokaa paljon muutenkin, hän tuumii.

Mikro on kovassa käytössä niinä päivinä, kun valmista ruokaa ei tule. Wanhan Matkiksen annokset ovat isoja. Tuomenhaara syö yhdestä annoksesta kahtena päivänä. Pakasteessa on myös runsaat ruokavarastot: viikonloppuisin Tuomenhaara nimittäin kokkaa itse.

Ruuanlaitto on hyvin hallussa, onhan hänellä takanaan 35 vuoden työura suurtalouskeittiön vastaavana emäntänä.

-Lempiruokani on karjalanpaisti. Teen sitä paljon kerralla. Onneksi minulla on kaksi pakastinta, hän hymyilee. AO-O

Artun Ford Cortina

Ford Cortinan punainen maalipinta on moitteeton ja sisäverhoilusta on turha etsiä tahroja – koska se on teetetty ompelijalla muutama kuukausi sitten.

Tämä auto, vuosimallia 1971, on omistajansa Arttu Malleniuksen silmäterä. Hän remontoi Cortinaa viime kesänä lähes päivittäin. Kolmen kuukauden uurastuksen tulos on näyttävä.

Vieressä Kalle Sinisalo muistuttaa, että ihan jokaiselta ei näin suuri urakka onnistu. Ei varsinkaan näin nopeasti. Mallenius korjasi autoa Sinisalon tallissa, joka tunnetaan paremmin Kallen tallina. Talli sijaitsee Sysmän keskustassa vanhan Siwan tiilitalossa.

-Auto valmistui maanantai-iltana. Tiistaina Arttu vei sen leimalle ja ajoi sieltä suoraan mobilisti-iltaan Vääksyyn, Sinisalo kehaisee.

Täällä tallissa Mallenius purki auton osiin. Suurimman työn hän teki itse, mutta ystävistä oli apua. Mallenius haluaa kiittää avusta erityisesti Kalle Sinisaloa ja Benjami Pohjankoskea.

Auto laitettiin kuntoon perusteellisesti. Ruosteiset osat Mallenius vei tuttavalleen hiekkapuhallettavaksi ennen maalausta. Juuri auton maalausta Mallenius pitää projektin vaikeimpana osuutena.

-Maalaus on tosi tarkkaa puuhaa. Valumia tulee helposti, eikä niitä saa pois kuin kuivattamalla maali ja hiomalla se pois, hän sanoo.

Varaosia hän hankki tuttavansa vanhasta Ford Taunuksesta: esimerkiksi tuulilasintiivisteet, ovenkahvat ja lämmityslaite ovat peräisin siitä.

Viime kesänä autoon tuli 3500 kilometriä. Mallenius ei tiedä, kuinka paljon autossa on mittarissa kokonaisuudessaan, koska vanhoissa autoissa mittari pyörähtää ympäri 100 000 kilometrin välein.

Entä voiko autoa käyttää talvella?

Mallenius nyökyttelee hieman. Periaatteessa. Autossa on lohkolämmitin ja lämmityslaite.

-Mutta ei se lämmityslaite kyllä kovin tehokas ole, Mallenius naurahtaa.

Oman haasteensa vanhan auton talviajoon tuo myös takavetoisuus. Takavetoinen auto jää helposti jumiin ylämäkeen, ainakin jos sen joutuu parkkeeraamaan siihen tai pysähtymään liikennevaloihin. Sivuluisuunkin voi varautua –halusipa siihen sitten tarkoituksella tai ei.

-Ehkä parempi jättää nämä pelit talveksi talliin, Mallenius summaa. AO-O

Ford Cortina vm. 1971
-korimalli Mk III on harvinainen Suomessa
-kuluttaa 98-bensaa
-kulutus 7-8 litraa sadalla kilometrillä, kaupunkiajossa noin 10 litraa
-4-vaihteinen, takavetoinen
-sopiva matkanopeus maantiellä 80-100 km/h

Palvelutalo rakentuu

Viime tiistaina (20.10.) Sysmässä saavutettiin yksi merkkipaalu, kun kunta solmi maakaupat uuden palvelutalon tontista. Kunta myi Uusi-Heikkilässä sijaitsevan tontin Sysmän Rankoon Palvelukoti –yhtiölle 140 000 euron kauppahinnalla.

Kaupan myötä varmistui lopullisesti, että Sysmään rakennetaan 60-paikkainen tehostetun palveluasumisen yksikkö. Yksikön rakennuttaa ja omistaa Avain-yhtiöt. Maakauppa tehtiin 12 000 neliön tontista.

–Kohdetta ulkopuolelta katselevalle näyttää varmasti siltä, että työ on vasta alussa. Mutta meidän näkökulmastamme suurin työ on jo tehty, koska byrokratia on hoidettu, totesi Avain-yhtiöiden toimitusjohtaja Perttu Liukku seisoessaan Uusi-Heikkilän purkutyömaalla.

Siellä kaivinkone moukaroi entistä b-mielisairaalaa maan tasalle. Näkymä betonikasoineen ja eri suuntiin törröttävine harjateräksineen on vielä rujo. Pian alkaa kuitenkin uusi aika: urakkakilpailu on parhaillaan käynnissä ja sen odotetaan ratkeavan marraskuun lopussa.

Palvelutalon rakentaminen pääsee vauhtiin keväällä. Tavoitteena on saada valmista vuoteen 2017 mennessä. Palvelutalon valmistumisen myötä kunta voi panna pisteen kolmen vuoden prosessille, joka alkoi vuonna 2012 Aluehallintoviraston (Avi) valvontapäätöksestä. Avi määräsi tuolloin, että Sysmän täytyy päästä eroon vanhanaikaiseksi katsotusta laitoshoidosta.

–Rakennamme koteja, emme laitospaikkoja. Palvelutaloon tulee huoneiden lisäksi yhteisiä oleskelutiloja, kertoo Perttu Liukku.

Asukkailla on mahdollisuus ulkoilla terassilla ja suojaisalla sisäpihalla.

Sysmän kunnan rooli palvelutalon valmistuttua on talon välivuokraus. Kunta välivuokraa palvelutalon Avain-yhtiöiltä. Asukkaiden vuokranantaja on siis kunta eikä Avain-yhtiö.

Välivuokrauksen etuna on se, että vuokrien arvonlisäveron voi vähentää verotuksessa. Kunnanjohtaja Marketta Kitkiöjoen mukaan tällä on suora vaikutus asuntojen vuokratasoon.

Palvelutalon kokonaiskustannusarvio on seitsemän miljoonaa euroa. Ara tukee rakentamista kymmenellä prosentilla. Uusi-Heikkilän b-mielisairaalan purkaminen maksaa noin 100 000 euroa.    AO-O

Baarin tyttö löytyi

Jännitystä. Sitä voi kokea vielä aikuisena. Ainakin jos sattuu tapaamaan tarkoituksella ihmisen, jonka on nähnyt viimeksi yli neljäkymmentä vuotta sitten.

Satu Alitalo ja Jarmo Nieminen ovat jo tervehtineet toisiaan ja ovat asettautuneet nurkkapöytään, kun saavun tapaamispaikalle Sysmän matkahuollon baariin. Kahvit ja teet on juotu, baarin tunnelma on kuulemma sama kuin kauan, kauan sitten.

Täällä baarissa Jarmo Nieminen otti Satu Alitalosta valokuvia 43 vuotta sitten. Lyhyt teini-iän kohtaaminen ikuistui mustavalkoisiin valokuviin, joista yksi oli kesällä Pinxinmäen seinällä. Silloin Jarmo Nieminen ajatteli, että olisi hienoa löytää kuvan tyttö. Nähdä, millainen nainen hänestä on tullut.

Tytön löytäminen tuntui hataralta haaveelta. Teinipoikana Nieminen oli nimittäin hyvin ujo, eikä hän ollut kysynyt edes tytön nimeä.

Mutta nyt he istuvat vierekkäin täällä matkahuollossa. Kesällä Lähilehdessä julkaistu juttu, ”Valokuvaaja etsii baarin tyttöä”, teki tehtävänsä.

Satu Alitalon Sysmässä asuva serkku oli huomannut artikkelin ja soitti Satulle. Samoihin aikoihin Jarmo Nieminen sai vinkin, että baarin tyttö asuu Fiskarsissa. Yhteystietoja ei kuitenkaan löytynyt numerotiedustelusta.

-Soitin Fiskarsin infopuhelimeen ja kysyin sieltä, Nieminen kertoo.

-Fiskarsissa asuu 650 ihmistä ja kaikki tuntevat kaikki, Alitalo lisää.

Niin he löysivät toisensa, Fiskarsin infopuhelimessa työskentelevän Kaisan avulla.

Mitä vuosikymmenten aikana on tapahtunut? Teini-ikäisistä on tullut keski-ikäisiä. Molemmilla on lapsia, Jarmo Niemisellä tytär ja poika, Satu Alitalolla kaksi tytärtä.

Itse asiassa toinen tyttäristä on nyt mukana Sysmässä. Hän on huisin pitkä Ani Alitalo. Hän muuttaa pian Yhdysvaltoihin Ohioon, amerikkalais-korealaisen miehensä luo. Alitalo työskentelee mallina. Hän voitti Suomen huippumalli haussa -kilpailun vuonna 2008.

Niemisen äidistä ottamat mustavalkokuvat kulkivat Ani Alitalon mukana, Lontoossa ne olivat hänen kämppänsä seinällä.

Nykyajan nuoret aikuiset ovat maailmankansalaisia. Myös Jarmo Niemisen tytär asuu ulkomailla, Lontoossa.

Ei ennen matkailtu sillä tavalla. 1970-luvulla reissattiin kotimaassa, liftaamalla. Jarmo Niemisen ja Satu Alitalon ensimmäiset ulkomaanmatkat suuntautuivat Tukholmaan.

Omien lasten kansainvälinen elämä tuo välillä huolta, kun maailman raadollisuus kummittelee keski-ikäisen mielessä. Jarmo Nieminen näki elämän nurjaa puolta työskennellessään 1974 Iltaset-lehden valokuvaajana ja sen jälkeen pari vuotta Keskusrikospoliisissa.

Iltaset-lehteen kirjoitti rikospoliisi Martti Yrjänä Joensuu, jonka reissuilla Nieminen kulki mukana. Selviteltiin ihmiskauppaepäilyjä sun muita.

-Kun kerran pelkäsin keikalla, Joensuu lohdutti että hän on aseistettu, Nieminen kertoo.

Entä miten Satu Alitalon työura ja elämä kulki?

Valokuvan ottohetkellä, alaikäisenä, hän työskenteli Sysmässä vaatemyyjänä. Heti kun ikää oli tarpeeksi, hän meni ravintola-alalle. Muutti Hämeenlinnaan, jossa hänestä todella tuli baarin tyttö.

-Työskentelin 40 vuotta baarimestarina ja tarjoilijana. Kun olin nuori, ravintola-alaa ei arvostettu. Ihmiset ajattelivat, että mitä minä baarissa teen. Mutta minä olen tehnyt, niin kuin olen halunnut, Satu Alitalo sanoo.

Ja ne yhteystiedot. Niitä ei löydy numerotiedustelusta, koska takana on pitkä työura baarissa. AO-O

Uusi-Heikkilä maan tasalle

Sysmän vanhainkodin B-osasto, Uusi-Heikkilä, rakennettiin  vuonna 1951. Lähinnä mielenterveyspotilaille tarkoitettu paikka sai positiivisessa sävyssä kuntalaisten keskuudessa ”Pöpilän” nimen. Talon asukkaat koostuivat mielenterveyspotilaiden lisäksi kehitysvammaisista ja dementiaa sairastavista ihmisistä.

Uusi-Heikkilä on yksi kunnan purkutuomion saaneista kiinteistöistä ja talo onkin kohta pelkkä muisto, kun Pohjolan Purkutyö Oy murentaa sitä maan tasalle pala palalta. Jatka lukemista ”Uusi-Heikkilä maan tasalle”