Pertunmaalainen Lenita Pitkälä toteutti pitkäaikaisen unelmansa ja perusti kotitilalleen pieneläinhoitola Tassulan. Eläinten hoitaminen on hänestä voimauttavaa. Arkeen kuuluvat erikoissairaanhoitajan työ Hartolassa ja perhe.
Perustit pieneläinhoitolan tänä syksynä. Miten päädyit ratkaisuun?
-Olen aina tykännyt eläimistä. Tällä hetkellä meillä on lemmikkeinä kolme koiraa, kolme kissaa, kani ja marsu. Kotona olisi tyhjää ilman eläimiä. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä, löytöeläinpuolella.
-Oma pieneläinhoitola on ollut unelmani jo pitkään. Unelman toteutuminen on mieheni Teijon ansiota. Hän rakensi tarvittavat tilat: rakennuksen ja ulkotarhat. Olen hänelle hyvin kiitollinen avusta.
Millainen hoitola on kyseessä?
-Meillä on viisi koirapaikkaa ja viisi kissapaikkaa. Halusin hoitolasta pienen, koska haluan että minulla on aikaa rapsutella hoitoon tulevia eläimiä. Tämä on tämmöinen kodinomainen hoitopaikka, jossa eläinten kanssa seurustellaan.
-Ajatuksena on myös, että jos joku tarvitsee lemmikilleen äkillisesti hoitoa, voisimme hakea eläimen asiakkaan kotoa. Tämä toteutuu toivottavasti joskus tulevaisuudessa.
Miten eläimet jäävät vieraaseen paikkaan?
-Yleensä eläimet sopeutuvat muutamassa tunnissa. Koirilla jääminen riippuu hieman myös rodusta. Aluksi eläimet voivat olla epäluuloisia, mutta aika nopeasti ne huomaavat että ei täällä ole mitään hätää. Tutustun eläimiin istuskelemalla lattialla. Siinä katsellaan ja kuunnellaan, kunnes todetaan että kaikki on hyvin.
-Jos lemmikin tuo hoitoon, omistajan kannattaa ottaa mukaan tuttu kantokoppa tai peti.
Olet kotoisin Pohjan kunnasta, nykyisestä Raaseporista. Miten olet viihtynyt Pertunmaalla?
-Loistavasti, olen kotiutunut tänne enkä lähtisi pois. Olen aina tykännyt asua maalla. Opiskeluaikana asuin puolisen vuotta Lohjalla, mutta se riitti kaupunkielämästä. Maalla on tilaa olla ulkona ja pitää eläimiä.
-Meillä on mökki saaressa Hirvensalmella. Siellä vietämme kesäisin aikaa perheen kanssa kalastaen, uiden ja saunoen.
Mitkä ovat ensimmäiset muistosi eläimistä?
-Kun olin 4-vuotias, meille otettiin sekarotuinen koira nimeltä Emma. Sen jälkeen meille tuli myös karjalankarhukoira Kimi. Muistan, että Kimi karkasi usein hirven perään ja etsimme sitä välillä itku silmässä. Se oli aina iloinen hetki, kun Kimi löytyi metsästä etsintöjen jälkeen.
Teillä kissat, koirat, kani ja marsu liikkuvat irrallaan ja pärjäävät keskenään mainiosti. Miten tähän tilanteeseen pääsee?
-Eläimelle pitää näyttää jo pentuna, että ihmiseen voi luottaa. Kun meille on tullut uusi pentu, olen pitänyt sen aina mukana. Se on saanut rauhassa tutustua ihmisiin ja muihin eläimiin.
-Eläinten kanssa tarvitaan läsnäoloa ja rapsutuksia, mutta myös topakkuutta. Koiran ei pidä antaa mennä valloillaan pitkin poikin. AO-O
