Puutarhaparatiisi

Perenna Puutarha Pöntinen on Liisa ja Hannu Pöntisen vuonna 1985 perustama pitkälti perennoihin erikoistunut viljelmä Ravioskorven reunamilla. Lappeenrannassa puutarhureina toimineet Pöntiset muuttivat Liisan kotitilalle Ravioskorpeen v. 1983.

Millainen oli puutarha-alan yrittäjän kesä 2015?

–Sään puolesta kylmä, kaupallisesti huonohko, mutta kasvit ovat voineet hyvin kostean maaperän ansiosta, vastaa Hannu Pöntinen salamannopeasti.

–Ja hedelmäpuiden pölyttyminen epäonnistui, jatkaa Liisa Pöntinen.

Kevät oli tosiaan kylmä ja liian myöhään tullut lämpö oli ehkä asiakkaiden luoma kuva tulevasta kesästä ja moni jätti tulematta kasviostoksille sen takia. Loppukesä – varsinkin elokuu – osoittautui kuitenkin varsin hyväksi kasvukaudeksi ja kaikki kasvit ehtivät hyvin mukaan kasvukauden rytmiin.

Pöntisten tuoteperhe kasvaa kaiken aikaa ja uusia lajikkeita (perennat, puut, pensaat) hankitaan koko ajan lisää. Puutarhan hittituotteita ovat tietty perennat (500 eri lajia) ja pensaat.

Pöntisten kauniin puutarhan ovat löytäneet myös monet ryhmät ja vieraita saapuu kaukaakin Liisan ja Hannun opastamille pihapuutarhakierroksille. Puutarhaan on syntynyt useita näytealueita; mm. iso aurinkokello kivikkokasveineen, labyrintti leimukukkineen, hainäosasto ja varjossa viihtyvien kasvien alueet. Omassa puutarhassa työskentelevät Pöntiset ehtivät harjoittamaan viherrrakentamista (suunnittelu ja ylläpito) myös vieraille. Uusinta uutta kuluneena kesänä oli myyntipisteen perustaminen Hartolaan.

–Se oli uusi ja mielenkiintoinen kokemus ja tarkoitus on jatkaa siellä tulevanakin kesänä, toteaa Liisa Pöntinen.

Parikymmentä vuotta Sysmässä ravintoloitsijana toiminut Minna Gripenberg on löytänyt ravintolatyön jälkeen puutarhatyöstä uuden ja mieluisen harrastuksen. Hän opiskelee Lepaan puutarhaopistossa ja suoritti työssäoppimisjaksot Pöntisen puutarhalla. Työviikko sisälsi kolme päivää Hartolassa ja kaksi päivää Ravioskorven puutarhalla. Minna kertoi harkinneensa puutarha-alan opiskeluja jo muutaman vuoden ajan oman kodin puutarhan antamien kokemusten innoittamana.

–Tämä on mukavaa ja monipuolista työtä. Paljon asioita on vielä oppimatta, mutta innostus ei ole laimentunut yhtään, kertoo Minna.

Minnan tulevaisuudensuunnitelmat ovat vielä auki, mutta jokin puutarha-alaan liittyvä työ voisi olla hyvinkin mahdollinen.

Vaikka kesä on pikkuhiljaa hiipumassa, työt puutarhassa eivät lopu. Syksy on vielä vilkasta aikaa; kostea maa takaa onnistuneet istutukset, arkoja kasveja suojataan talven varalle, lehdet kompostiin, leikkauksia, kalkituksia……

Talvikausi on hiljaista aikaa, mutta sitä ei kestä kauaa – kylvöt alkavat jo helmikuussa. Sydäntalven kuukausina tehdään monenlaista yrittämiseen liittyvää taustatyötä kuten markkinointiin tiukasti liittyvien kotisivujen uusimista ja laajentamista. KP

Hiehon ja lehmän ero

Sysmän Yhtenäiskoulun neljäsluokkalaiset tietävät nyt tarkalleen hiehon ja lehmän eron, sillä Roos-Lantun emäntä-isäntä Maija Sinisalo sen heille seikkaperäisesti selosti; hiehosta tulee lehmä ensimmäisen poikimisen jälkeen.

Koululaisten vierailu hiehoja kasvattavan Maija Sinisalon tilalle sisältyy YL:n (ympäristö ja luonnontieto) oppijaksoon.

–Me käymme syksyn mittaan läpi mm. maatalouteen liittyviä asioita. Eri viljalajit on jo opeteltu ja nyt on vuorossa tuotantoeläimet. Ajallaan tulevat vuoroon mm. siat ja kanat, lampaat ja jopa porot, kertoo luokan opettaja Hannu Outinen.

Maija Sinisalo kertoi koululaisille hoitamansa karjan tarinan. Vasikat tulevan Maijan hoteisiin puolivuotiaina ja lähtevät siemennettyinä poikimaan lähistöstöllä sijaitsevaan Kivelän navettaan ja aloittavat siellä ”lehmän työt” elikkä maidontuotannon. Uteliaina lapset kuuntelivat myös selostusta hiehojen elintavoista, monimutkaisesta ruoansulatuksesta lähtien.

Eero Sippola tuli muiden mukana tutkimaan Maijan hiehoja. Hänelle koko reissu oli tuttua juttua, sillä kotitilalla kasvatetaan lihakarjaa.  Tottuneesti hän selosti toimittajalle, että kotona on alkamassa myös poikimiskausi. Eero piti mukavana asiana päästä välillä koulusta pienille retkille ja kehui samassa yhteydessä uutta koulua. Varsinkin välituntiolosuhteet ovat hänen mukaansa paljon entistä mielenkiintoisemmat. Karjankasvattajan ammattia tulevaisuudessa hän sanoi vielä harkitsevansa.

Maija Sinisalo kertoi ”hieho-oppitunnin” välissä tehneensä jo tilan syksyn puinnit. Kaikki meni hyvin ja sato oli runsas. Parissa päivässä puitu vilja menee rehuksi naapurikylän sonnitilalle.

Yksitoistapäisen nelosluokan oppilasryhmän retken valvojina ja vetäjinä toimivat luokan opettaja Hannu Outinen ja luokka-avustaja Satu Kalliosaari.  KP

Motocross harrastuksena

Parasta motocrossissa on vauhti, sanoo sysmäläinen Sampo Rainio istuessaan 65-kuutioisen moottoripyöränsä satulaan. Tällä pyörällä hän voitti muutama viikko sitten ylivoimaiseen tyyliin Suomen liigamestaruuden 7-11-vuotiaiden sarjassa.

11-vuotiaan Rainion äänessä ei ole haikeutta, vaikka hän tietää että kisat ja harjoituskilometrit tällä mestaruuspyörällä on ajettu. Seuraaviin kilpailuihin hän lähtee jo isommalla, 85-kuutioisella pyörällä.

-Siinä on isommat renkaat, eikä se siksi jää jumiin joka mutkaan. Ja tietenkin iso pyörä kulkee kovempaa, Rainio tuumaa.

-Moni lapsi itkee pienen pyörän perään, mutta ei Sampo, toteaa isä Atte Rainio.

Rainiot ovat todellinen motocross-perhe. Atte Rainio ajoi kilpaa 1980-luvulla. Perheen äiti Virpi Rainio ei itse aja, mutta on henkeen ja vereen mukana touhussa. Kun lapset ajavat, äidit ja isät tapaavat tuttuja varikolla. Pyörän huolto ja korjaaminen pitävät isän kiireisenä, eikä tylsiä hetkiä ehdi tulla.

Sampo Rainio sai ensimmäisen moponsa 4-vuotiaana ja aloitti kilpailemisen 7-vuotiaana.

-Sain mopon joululahjaksi. Se löytyi aamulla olohuoneesta. Menin heti kokeilemaan sitä, Sampo Rainio muistelee.

Kilpauran alussa ajaminen oli erilaista kuin nykyään. 7-vuotiaana pyörän kaatuminen kesken kilpailun johti keskeyttämiseen, koska pieni poika ei saanut omin avuin pyörää takaisin pystyyn. Nykyään hän jaksaa jo punnertaa 50-kiloisen pyörän ylös maasta.

Motocross on todella fyysinen laji, joka vaatii vankkaa kuntoa ja lihasvoimaa. Sampon ikäiset eivät kuitenkaan treenaa vielä kuntosalilla tai toteuta oheisharjoittelua tiukan ohjelman mukaan.

-Käymme yhdessä hiihtämässä, lenkillä ja uimahallissa. Oheisharjoittelua tehdään sen mukaan, mitä ehditään. Emme ota paineita harjoittelusta, Atte Rainio kertoo.

Laji vaatii myös taloudellisia panoksia. Rainiot ovat rakentaneet kotipihaan oman harjoitteluradan ja ostaneet ison auton, jossa on pyörien kuljetustilan lisäksi nukkumatilaa ja pieni keittiö.

Virossa perheellä on kakkosasunto, joka sijaitsee hyvien harjoitteluratojen äärellä. Sampo Rainio onkin ajanut tänä vuonna myös Viron sarjaa, jossa hän sijoittui toiseksi. Virossa motocross on todella suosittu laji, ja kisoissa yleisöä on parhaimmillaan paikalla jopa 10 000 henkeä.

Tulevaisuudessa tähtäimessä on EM- ja MM-sarja. Sinne pääsemiseksi tarvitaan lujaa harjoittelua, menestystä ja taloudellisia tukijoita.

-Sampo on todella kilpailuhenkinen ja kunnianhimoinen. Hän ei luovuta, ennen kuin oppii asian. Tukijoita on tässä lajissa vaikea saada. Mutta toki kärjen nopeat kuskit huomataan paremmin kuin hitaammat, Atte Rainio pohtii. AO-O

”Sysmä laajentaa”

”Mies voi lähteä Sysmästä, mutta Sysmä ei lähde miehestä.” (kuva)

Teemu Nikki on sysmäläissyntyinen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja, joka on tehnyt useita elokuvia ja lukuisia televisiosarjoja. Jälkimmäisistä mainittakoon mm. lasten- ja nuorten sarja Lovemilla, mikä on palkittu Kultaisella Venlalla vuosina 2013 ja 2014.

Teemu on ollut ideoimassa ja toteuttamassa mainiota Facebook – ryhmää ”Sysmä laajentaa”. Yhteisössä on jo nyt satakunta jäsentä ja tykkäyksiä on kertynyt muutaman kuukauden aikana liki 800.

Ideansa sivusta Teemu kiteyttää seuraavasti:

–Olen joutunut työni puolesta matkustelemaan ja usein on vastaani tullut henkilö nahkaisissa liiveissä Sysmä -vaakuna selässään. Hän on kertonut minulle tarinoita seikkailuistaan, mutta ei koskaan nimeään. Kutsun häntä Sysmäläiseksi ja kirjoitan hänen nimensä aina isolla alkukirjaimella – aivan kuin Mustanaamio kirjoitetaan.

Sysmäläinen suostui kuvattavaksi, jos hänen kasvojaan ei koskaan näytetä. Teemu lupasi asian ja näin Sysmäläinen saa laajentaa Sysmää tuntemattomana. Hän lähettää terveisiä Jorma Ohtolalle, joka on liivien suunnittelija.

Teemun mukaan kuvat muistuttavat häntä itseään nuoruudesta, menneestä ajasta ja paikasta, mistä hän on kotoisin.

–Sysmäläisessä on vielä sellainen viattomuus, minkä toivoisin vielä itsestänikin löytyvän. Hän on kuin iso lapsi, joka tykkää sahdista.

FB:ssa olevia kuvia ei ole manipuloitu, Sysmäläinen on laajentanut Sysmää oikeasti kuvien paikkoihin. Teemu toivoo kommentteja sivusta ja kuvista. Sysmäläinen itse ei tosin ole FB:ssa, mutta Teemu välittää viestit hänelle.

Teemu Nikki on hautonut ajatusta, että jossain vaiheessa Sysmäläisen seikkailut voisi laajentaa myös eläviin kuviin. Teemu on tulossa Sysmään muiden kuvausten merkeissä  viikolla 41. Hän filmaa lyhytelokuvaa Fantasia; elokuva kertoo Teemun itsensä epäonnisesta mopomatkasta.

–Yritin kuljettaa pizzan Nappulasta Lahdenpohjaan. KP

(Kurkatkaapa FB:iin Sysmä laajentaa).

Kutkuttava puheenaihe – PÄÄTÄIT

Koulun alku näkyy selkeänä piikkinä päätäiden esiintymisessä ja perheiden onkin syytä olla tarkkana, mikäli koululaisen päänahkaa tuntuu kutisevan ja on syytä epäillä kutinan aiheuttajaksi täitä.

Oireet
Päätäi (Pediculus humanus var capitis) on tuskin silmällä nähtävä, ihmisen loisena elävä hyönteinen. Täi on vikkeläliikkeinen ja asuu ihmisen hiuksissa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa. Vastoin vanhoja luuloja, täiden esiintyminen ei kerro huonosta hygieniasta, vaan ne viihtyvät puhtaassa tukassa jopa rasvaista kuontaloa paremmin. Täinaaras munii hiusten tyveen lukuisia munia eli saivareita, jotka kuoriutuvat noin kymmenen päivän kuluttua. Saivareet voi erottaa paljain silmin ja ne ovat tiukasti kiinni hiuksissa, toisin kuin hilse. Koska niitä on kuitenkin vaikea havaita, tartunnan toteamiseksi otetaan avuksi tiheäpiikkinen ns. täikampa, jolla hiukset kammataan valkoisen paperin päällä. Paperilta täit on helpompi huomata. Myös saivareiden näkeminen päänahan lähellä riittää diagnoosiin. Proviisori Heta Salo Sysmän apteekista muistuttaa:

– Täiden aiheuttamaa kutinaa ei tule kaikille, joten mikäli koulu tai päiväkoti tiedottaa täihavainnoista, on ne syytä ottaa aina vakavasti ja tehdä perheelle täitarkastus.

Hoito
Päätäit hoidetaan täishampoolla, joita löytyy apteekin valikoimista useita, vaikuttavina aineina joko hyönteisten torjunta-ainetta tai silikoniyhdisteitä. Valikoimista löytyy myös esim. allergisille lapsille sopiva tuote sekä ennaltaehkäiseviä tuotteita. Täishampoota pidetään hiuksissa pakkauksen ohjeen mukaan, 10 – 15 min ja yleensä kertapesu tuottaa toivotun tuloksen. Täishampoon käytön jälkeen täikamman käyttöä jatketaan päivittäin viikosta kahteen, kunnes kaikki saivareet on saatu pois hiuksista. Toinen oleellinen osa hoitoa on pään kanssa kosketuksissa olleiden tekstiilien pesu. Petivaatteet ja muut tekstiilit, jotka kestävät kuumaa, pestään normaalisti 60-asteisessa vedessä. Pipot, kaulaliinat ja esim. takin kaulukset ovat täille otollisia piileskelypaikkoja ja ne käsitellään mahdollisuuksien mukaan joko pakastamalla, saunottamalla tai sulkemalla tiiviisti muovipussiin kahdeksi viikoksi.

– Mitään supersiivousta kotona ei täitartunnan sattuessa tarvitse ryhtyä tekemään, rauhoittelee proviisori Salo.

– Edellämainittujen tekstiilien lisäksi kannattaa käydä läpi esim. usein käytettävät pehmolelut. Aikuinen täi ei elä ilman isännästä saatavaa ravintoa kuin muutaman päivän.

Ennaltaehkäisy
Apteekin henkilökunta tietää kokemuksesta, että täiepidemia toistuu vuodesta toiseen juuri koulun alussa ja toisen kerran talvella. Tartuntojen hillitsemiseksi päähineet ja kaulaliinat kannattaa säilyttää oman takin hihassa. Proviisori Heta Salo tähdentää vielä kahta asiaa:

– Jos koulusta tulee viestiä mahdollisista täistä, on tärkeää tarkistaa koko perhe, koska kaikille ei kutinaoireita tule. Toisaalta, jos itseltä löytyy näitä ilkeitä seuralaisia, on syytä tiedottaa ripeästi asiasta kouluun ja päivähoitoon jo siksikin, että hoitamattomana ongelma kiertyy helposti taas itselle takaisin. Täiden hoito ei ole aivan ilmaista, joten siinäkin mielessä huolellinen kertahoito ja avoin tiedottaminen kannattaa. RP