UUTISET

Vuorenkylän kuningattareksi kruunattu, Seppälän maatilan emäntä Elina Seppälä innostuu uuden oppimisesta. Ensin hän opiskeli kemiaa, jonka jälkeen oli aika opetella lypsämään lehmiä. Nyt Seppälä on aloittanut viulun soiton. ”Aion katsoa, kuinka paljon ehdin oppia ennen kuin täytän 50 vuotta”.

Sinut kruunattiin juuri Vuorenkylän kuningattareksi. Millaista Vuorenkylässä on asua?
-Sukupolvien väliset yhteydet ovat pienellä kylällä tosi tärkeitä. Täällä olen ystävystynyt ihmisten kanssa ikään katsomatta. Kun muutin tänne ja kävin pienen lapsen kanssa seurakunnan lähetyspiirissä, tutustuin kylän vanhempaan väkeen. He ottivat minut siipiensä suojaan. Se tuntui tosi ihanalta.
-Vuorenkylässä on paljon mökkiläisiä. He ovat tärkeitä, mutta maaseudun elinvoiman pitäisi silti pohjautua vakituiseen asumiseen. Ei voi vaatia, että täällä pitäisi elää hiljaa hissutellen kuin jossain museossa.

Lapsuudenkotisi oli Äänekoskella. Lukion jälkeen muutit Jyväskylään ja aloitit kemian opinnot yliopistolla. Miksi valitsit juuri kemian?
-Tykkäsin kemiasta jo koulussa. Maisteriksi valmistumisen jälkeen pääsin tutkijaksi yliopiston palkkalistoille. Sen jälkeen väittelin tohtoriksi. Olen pitänyt tästä vähän matalaa profiilia, koska mielestäni ihmisen arvo ei perustu titteleihin vaan ihan muihin asioihin.

Tapasit puolisosi Mikan milleniumina tansseissa Jyväskylässä. Miten päädyitte asumaan Vuorenkylään?
-Tapasimme tosiaan 1. tammikuuta. Voi sanoa, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Mika toi minut näytille tänne Seppälään jo tammikuun lopussa. Ensimmäiset pari vuotta kävimme täällä aika usein viikonoppuina. Täällä oli silloin lypsykarjaa ja tutustuin vähitellen lehmiin.
-Menimme naimisiin vuonna 2012, 1. tammikuuta. Heti 2. päivä muutimme maatilalle. Arki alkoi saman tien. Oli tehty sukupolvenvaihdos ja meidän piti ottaa tila hoitaaksemme. Oli 35 astetta pakkasta ja rehut jäässä. Ensimmäinen viikko meni suurin piirtein siinä, kun lisättiin pannuun puita.

Millaista kaupunkielämään tottuneen oli asettua Vuorenkylään?
-En ole kaivannut kaupungista kauppoja tai mitään erityistä. Jyväskylässä asuin ihan kaupungin keskustassa, mutta kävin silti vain lähimmässä K-marketissa ostoksilla.
-Ensimmäiset vuodet olivat tosi hektisiä. Meille syntyi kolme lasta, teimme remonttia ja hoidimme lypsykarjaa. Olimme koko ajan tosi väsyneitä. Nyt kun katsomme siihen aikaan otettuja kuvia tai videoita, ihmettelemme miten isot silmäpussit meillä silloin olikaan!
-Nautin Vuorenkylässä luonnon läheisyydestä ja konkreettisesta tekemisestä. Täällä lapset pääsevät luonnollisesti osallistumaan arkeen. Täällä on hyvä olla.

Luovuitte lypsykarjasta, ja nyt teillä on nelisenkymmentä yksilöä ylämaankarjaa. Minkälaista ylämaankarja on hoitaa?
-Lypsylehmät sitoivat paljon enemmän. Ylämaankarja on ulkona ympäri vuoden, eikä eläimille syötetä ollenkaan viljaa. Rotu on sellainen, että sen on tarkoituskin kasvaa hitaasti.
-Vaikka ylämaankarja on helppohoitoista, se ei tarkoita että eläimet eivät tarvitsisi hoitoa. Talvisin karjaa ruokitaan paalirehulla. Eläimiä valvotaan päivittäin, huolehditaan juomavedestä ja hoidetaan tarvittaessa muutenkin.

Millaista ylämaankarja on luonteeltaan?
-Nämä ovat tosi kilttejä ja rauhallisia, oikeita terapiaeläimiä. Jos on murheita, täällä lehmien kanssa ne unohtuvat. Jokainen näistä tykkää hirveästi rapsuttamisesta ja harjaamisesta. Kesytämme vasikat heti ensimmäisenä kesänä. Kaikkia eläimiämme voi taluttaa riimussa, ne kulkevat kiltisti perässä.
-Täytyy kuitenkin muistaa, että nämä ovat eläimiä. Näillä on tarkka arvojärjestys laumassa. Vaaratilanne saattaa syntyä silloin, jos ihminen jää pomon ja alempiarvoisen yksilön väliin.

Ehditkö harrastaa jotain?
-Musiikki on tosi tärkeää. Olen soittanut nuoresta asti huilua ja pianoa. Mattlarin Marjan kanssa pidimme viime keväänä Purnussa yhteislauluiltoja, vinttiviisuja.
AO-O

Sysmän Lions Club on valinnut Lintoja jo vuodesta 1982 lähtien. Apteekkari Liisa Eskelinen on järjestyksessään jo 34. Linta -tittelin saanut nainen. Lintaksi valitaan nainen, joka työssään, toimissaan tai harrastuksissaan on merkittävällä tavalla vaikuttanut Sysmän hyväksi. Uusi Linta on mukana monissa paikkakunalle tärkeissä toiminnoissa ja on tukenut nuorten ja ikäihmisten hyvinvointia.

Millainen oli tiesi opiskelujen ja työpaikkojen kautta Sysmään?
–Synnyin Kuopiossa, lapsuuteni ja nuoruuteni vietin Leppävirralla. Ammattiin valmistavat koulut kävin myös Kuopiossa, missä valmistuin proviisoriksi v. 1982.
–Töissä olen ollut Oulussa ja Lahdessa ja viimemmäksi ennen Sysmään tuloa Riihimäen apteekissa. 90 -luvun alussa tutustuin mieheeni Esaan ja Sysmä alkoi tietenkin tulla pikkuhiljaa tutuksi – hän kun on syntyjään sysmäläinen.

Kunnes lopulta päädyit apteekkariksi Sysmään?
–Olin jo muutaman vuoden ajan katsellut mahdollisuuksia oman apteekin perustamiseksi ja vuonna 2002 se mahdollistui Sysmässä.

Miten olet sopeutunut täkäläiseen menoon ja ilmapiiriin?
–Takana on sysmäläisyyttä jo yli 13 vuotta ja olen sopeutunut tänne hyvin. Pienellä kirkonkylällä asuminen on minulle tuttua jo Leppävirran ajoilta enkä vierasta sitäkään, että melkein jokainen tuntee jokaisen. Sehän luo tiettyä turvallisuuden tuntua. Kotimme Vehkajärven rannalla on ihan luksusta sijainnin suhteen – kirkonkylällä mutta maalla.

Olet mukana toimijana monissa Sysmälle merkittävissä toiminnoissa. Tällainen toiminta taitaa olla sinulle mieluista?
–Olen ajautunut, halunnutkin mennä mukaan yhteisen tekemisen alueille, sillä se on mukavaa ja sieltä saa virtaa arkeen ja työhön. Onhan se mukava nähdä ihmisiä muutoinkin kuin apteekin tiskin takaa!

Suvisoitto?
–Kävimme Suvisoiton konserteissa lomilla jo 90 -luvulla ja mukanaolo tässä hienossa ja monipuolisessa tapahtumassa on tuntunut itselleni läheiseltä. Olen Suvisoiton hallituksen jäsen ja tehtäviä siellä on jaettu kunkin jäsenen mahdollisuuksien mukaan. Talvella tietty suunnitellaan yhdessä tulevaa kesää ja sitten kesäaikaan tehdään kenttätöitä. Minulle on siunaantunut mm. kuljetustehtäviä, majoitusta, facebookin päivitystä ja monia muita pienempiä järjestelytöitä.
–Kulunut Suvisoitto -kesä oli loistava, enemmän kuin uskalsimme edes toivoa. Mielen täyttää kiitollinen, tyytyväinen ja nöyrä olo.

Yrittäjäyhdistys?
–Olen jo toista kertaa Sysmän Yrittäjien hallituksen jäsen ja tällä kertaa vanhin sellainen. On erittäin antoisaa toimia yhdessä nuorten ja aktiivisten yrittäjien kanssa. Koetamme omalta osaltamme vaikuttaa siihten, että yrittäjien palvelukset ja asiakkaiden toiveet kohtaavat toisensa. Omalta osaltani tein pienen uudistuksen ja sunnuntain aukiolo säilytettiin apteekissa kesän vilkkaimpaan aikaan, vaikka Sysmässä ei enää ole terveyskeskuspäivystystä.

Muita ajatuksia ns. kolmannen sektorin toiminnoista Sysmässä?
–Sysmäläiset nuoret ja ikäihmiset ovat lähellä minun sydäntä ja heitä pyrin auttamaan mahdollisuuksien mukaan eri kanavien kautta. Ehkäpä nämä seikat vaikuttivat hiukka Linta -tittelin saamiseksi.

Nyt päästäänkin Linta-asiaan – Onneksi olkoon Lähilehden puolesta. Millaisin tuntein otit vastaan nimityksesi Lintaksi?
–Arvostan suuresti tänä tunnustusta. Pitkä Linta -lista on täynnä ansioituneita naisia ja olen ylpeä päästessäni samaan joukkoon. Olen myös otettu siitä, että apteekin palveluja arvostetaan, sillä jaan nimityksen hienon henkilökuntani kesken.

Mitä tekisit Sysmässä, jos Linta saisi hetkellisesti diktaattorin vallan?
–No voi – ehkäpä kunnostaisin tuon Huitilanjoen rannat upean ja nykyään hyvin toimivan leirintäalueen tiloiksi. Karavaanarit näyttävät välillä olevan alueella ahtaasti ja hehän käyttävät paljon paikkakunnan palveluja. Myös kävelyreittejä tarvitaan lisää vähälumisten talvien vastapainoksi.
–Päättäjille toivoisin viisautta ja yksimielisyyttä. Ratkaisut ongelmiin on löydettävä neuvottelemalla, ei riidellen ja äänestellen.

Mitä teet omalla vapaa-ajallasi?
–Hiihdämme paljon Esan kanssa ja osallistumme mm. eri maissa järjestettyihin Worldloppet -tapahtumiin. Olemme molemmat saaneet ns. worldloppet -passin osallistumisesta 10 hiihtoon eri puolilla maailmaa. Lisäksi golffaan ja viihdyn vedessä uiden ja juosten. KP

Uotinpäivälauantaina Sysmän Suopellon uudella satama-alueella pidettiin järjestyksessään toiset Sysmän Vahvin mies -kisat. Aurinko porotti kuumasti ja ainoat aurinkovarjot huolehtivat oluthanojen pysymisestä kylmänä, mutta sekä liki parisatapäinen yleisö että kilpailijat näyttivät nauttivan lämmöstä lihasten pullistellessa ja Päijänteen kimaltaessa taustalla.

Suorituspaikkoja järjestellyt ja samalla omaan kilpailusuoritukseensa valmistautunut Aki Lehtinen kertoi ilahtuneena tämän vuoden osallistujamäärästä.

–Saatiin liikkeelle sopiva määrä kisaajia, kaksi naista ja seitsemän miestä. Tämä on sellainen vapaamuotoinen tapahtuma ja kisat viedään läpi rennossa hengessä, vaikka paremmuutta mitataankin, totesi järjestäjä hymyillen.

Kisalajeja oli kuusi ja lajivoitot pisteytettiin siten, että sarjan osallistujamäärän mukaan lajin paras sai 7 (naisissa 2) pistettä ja heikoin yhden pisteen. Pistelasku piti kilpailun tasaisena aina viimeiseen lajiin saakka, vaikka yksittäisessä lajissa erot saattoivat muodostua suuriksi. Kilpailulajit olivat auton veto, lastaus, viikinkipunnerrus, renkaan kääntö, etukannatus sekä maastaveto. Renkaan pyöritys taisi aiheuttaa suurinta hajontaa, sillä lajin voittaja pyöräytti 325 kg painavaa traktorinrengasta viidesti 17 sekunnissa, kun viimeiset eivät saaneet yhtään pyöräytystä. Lajit oli järjestäjien mukaan valittu mittaamaan eri kehonosien voimavaroja. Suorituspaikat ja välineet olivat tapahtuman henkeen sopivasti kotikutoisen oloisia, mutta toimivia – ja painavia.

Kilpailun jälkeen Sysmän Vahvin mies 2015 Aki Lehtinen oli syystäkin tyytyväinen mies.

–Erittäin kovasta vastuksesta huolimatta titteli jäi Sysmään ja järjestelyt menivät hyvin, kiitteli Lehtinen talkooporukkaansa ja kisan yhteistyökumppaneita Pinxinmäkeä, Sysmän Rautiaa, Urheilu-Valosta sekä Paimenpoika-myymälää. Kisa saanee jatkoa ensi vuonna ja Lehtinen on asettanut omaan harjoitteluunsa muitakin tavoitteita: tähtäimessä olisi tukkipunnerruksen Suomen ennätys, joka häämöttää ”vain” noin 30 kg päässä. RP

Tulokset:
Miehet 1. Aki Lehtinen 37 p. 2. Veli-Matti Paasikannas 33 p. 3. Sakari Hämäläinen 28 p. 4. Benjamin Pohjankoski 24 p. 5. Henri Granbacka 19 p. 6. Jarkko Kapiainen 14 p. 7. Santeri Torvinen 13 p.
Naiset: 1. Kaisa Lotta 2. Jaana Tanner.

Hartolan Jokiranta täyttyi perjantai-iltapäivänä elokuvafaneista. Perinteinen Outolintu-elokuvayö alkoi Kätyrit-elokuvalla. Sitä tulivat seuraamaan myös helsinkiläiset Juhani Liimatainen ja Kosmo Numminen.

-Kosmo on ollut elokuvissa aiemmin kaksi kertaa, joten saa nähdä miten hän malttaa olla täällä, isä Juhani Liimatainen pohti ennen näytöstä.

-Kävin katsomassa Late Lampaan, se oli tosi hyvä, Kosmo Numminen sanoo.

Festaripassin lunastaneet Raija Visa ja Sini Järvinen aikoivat seurata ainakin kolme elokuvaa. Eniten ennakko-odotuksia herätti Big Game. Jalmari Helanderin elokuva kertoo Yhdysvaltain presidentistä, jonka lentokoneen terroristit ampuvat alas Lapin ilmatilassa. Lapissa nuori poika auttaa presidenttiä selviytymään.

-Siskoni on nähnyt sen ja kehui, että se on hyvä, Järvinen tuumasi.

Äiti ja tytär käyvät usein elokuvissa yhdessä. Outolintu-tapahtumassa he ovat olleet useita kertoja, muutaman kerran töissäkin. Koska Jokirannassa ei näytetä elokuvia säännöllisesti, useimmiten suuntana on Heinola kun on tarkoitus mennä elokuviin. Leffamaku menee heillä hyvin yhteen.

-Tykkäämme seikkailuelokuvista ja romantiikasta. Esimerkiksi Terminator oli hyvä. Siinä oli jotain uutta ja jotain vanhaa, Visa sanoi. AO-O

Jos Vuorenkylän kesäjuhlille pitäisi antaa joku leima, se olisi varmasti kunniamaininta eri sukupolvien sulavasta yhdistämisestä. Tämä tuli todistettua lauantaina 34. kertaa järjestettyjen kesäjuhlien sahauskilpailussa, jossa osanottajien ikähaitari vaihteli 10:stä vuodesta yli 80:neen vuoteen. Kisan vanhin oli yli 80-vuotias Henry Johansson.

Pokasahauksessa yli 70-vuotias Rauno Oksanen näytti mallia nappaamalla voiton nuorempien nenän edestä. Jatka lukemista ”Vuorenkylä juhli vauvasta vaariin”