UUTISET

Yleensä Sysmän Kirjakyläpäivät on onnistuttu pitämään loistavassa kesäsäässä, mutta auringon lomaan on toki joskus sattunut rajukin ukkoskuuro. Viime viikonvaihteessa ei sateesta ollut tietoakaan ja ainakin avajaispäivänä perjantaina lämpöasteet nousivat turhankin korkealle. Jatka lukemista ”Helle helli Kirjakyläpäiviä”

Sysmän Suvisoiton 30 -vuotisstartti tapahtui Virtaan kartanossa Minna Pensolan viulun ja Anna Laakson pianon sävelin.
Kartanon sali täyttyi kahteen kertaan parin tunnin välein kokemaan Leo Tolstoin hengessä esitettyä taidokasta kaksikon soittoa. Ohjelmassa oli Sibeliuksen ja Järnefeltin valsseja sekä Beethovenin kulttiteos Kreutzer -sonaatti. Jatka lukemista ”Suvisoitto käynnistyi”

Huomattavan ruskeita sääriä, epäsuomalaisia hattuja ja paljon naurua. Heti ensivilkaisulla huomaa, että tässä petankkiturnauksessa on jotain erilaista.

Olemme hartolalaisella soramontulla, jonne on vuodesta 2001 alkaen kokoontunut pelaamaan petankkia joukko espanjansuomalaisia – sekä muutama hartolalainen. Nyt on siis menossa järjestyksessään 15. turnaus.

Ruskettuneet hipiät selittyvät siis sillä, että valtaosa pelaajista on viettänyt talven Espanjan auringossa ja tullut nauttimaan Suomen kesästä muutamaksi kuukaudeksi. Jatka lukemista ”Petankkia Hartolassa”

Terttu Isoranta toi menninkäisensä ensimmäisen kerran Sysmään Kirjakaupan vintille marraskuussa 2013 ja sitten viimekesäisille kirjakyläpäiville. Sekä sysmäläissyntyinen taiteilija että hänen luomansa menninkäiset viihtyivät varmaan hyvin Sysmässä, koska he tulivat paikkakunnalle jälleen – tänä vuonna Pinxinmäen hämärään aittaan.

Hämärässä ja metsäiseksi muuntuneessa aittamiljöössä menninkäiset ovat kuin kotonaan.

Terttu Isoranta, milloin maalasit ensimmäisen menninkäistaulun ja mistä sait aiheseen kipinän?

–Ensimmäinen menninkäinen syntyi vuonna 1997 syntymäpäivälahjaksi kapellimestari, musiikkineuvos Erkki Ertamalle. Itse en sitä huomannut siinä vaiheessa edes menninkäiseksi ristitä, sen teki päivän sankari kutsumalla teosta Inspiraatiomenninkäiseksi. Mielestäni se oli vain oikea lahja luovalle ja henkisesti menninkäisenoloiselle ihmiselle.

–Menninkäiset lienevät tarttuneen minuun jo lapsuudessani ja nuoruudessani Sysmässä. Minulta meni vain hiukan aikaa, ennenkuin ymmärsin menninkäisten merkityksen ja sen, mitä minun pitää jatkossa tehdä.

Sinut vain vedettiin menninkäistaajuudelle?

–Kyllä, kiertävä menninkäismaalari Ilopeetu Veikkonen tarjosi minulle kuvakokoelmiensa avaajan paikkaa. Minun piti opetella muuntamaan Ilopeetun maalaukset ja menninkäisten viestit ihmisille näkyviksi ja ymmärrettäviksi. Elämässähän on paljon muutakin kuin mitä ihmissilmä näkee ja korva kuulee. Menninkäiset auttavat ihmisiä huomaamaan kiireet ja muut vouhotukset,  se on menninkäisten tehtävä. Heitä on vain kuunneltava. Ilopeetu Veikkosen tunnuslause onkin, että ” kun valitset ilon, ymmärrät minua”. Itse olen löytänyt ilon näitä tauluja maalatessani ja näyttelyiden kautta menninkäiset saavat lähteä maailmalle levittämään samaa iloa.

Miten keksit tuoda näyttelyn tänne Pinxinmäelle?

–Osallistuin viime kesänä Sysmän Kirjakyläpäiville kirjani ”Menninkäistaajuudella” merkeissä ja se oli todella mukava viikonloppu Hyvien Ihmisten torilla. Ajattelin täksi kesäksi näyttelyn pystyttämistä johokin paikkaan Sysmässä, mutta matkamessuilla kuulin Pinxinmäestä ja näistä aitoista. Kaikki loksahti heti paikoilleen. Saan pitää täällä näyttelyä elokuun loppuun saakka – menninkäisille täydellisessa paikassa, viihtyisässä ja hämärässä vanhassa riihessä. Minulla on esillä 23 menninkäistaulua ja toki toivon monen niistä päätyvän mukavan ostajan seinälle. Myös kirjaani ja korttejani on myynnissä Pinxinmäen ravintolassa.

Ovatko ihmiset löytäneet aittasi ensimmäisten näyttelypäivien aikana?

–Kyllä, ihmisiä on käynyt runsaasti – vanhoja tuttujakin – joiden kanssa on ollut mukava muistella menneitä aikoja. Täällähän ne ovat minunkin juureni. Minulla on ollut näinä parina päivänä tosi hyvä fiilis.

Olet jatkanut työtäsi menninkäisten parissa?

–Uusi kirjani on työn alla, tekstit ja kuvat ovat suurinpiirtein valmiit, mutta se loppuhionta vie aina paljon aikaa. Viime talven aikana maalasin toki muitakin kuvia menninkäisten lisäksi.

Menninkäisten menestystarina jatkuu?

–Menninkäisillä on pitkä menneisyys ja loistava tulevaisuus, uskon vahvasti tähän juttuun. Aina tulee vastaan jotakin uutta ja asia etenee. Tämä on minulle mieluinen intohimo ja iloinen harrastus.

–Yö on menninkäisten aikaa ja se on myös minulle parasta työskentelyaikaa.

Mainosmaailmassa elämäntyönsä tehnyt Terttu Isoranta tietysti eli lapsuutensa ja nuoruutensa Sysmässä. Sahantie oli kotikatu ja Askon alue lautatarhoineen oli houkutteleva seikkailupaikka. Siellä Terttu Isoranta sanoo leikkineensä monet leikit ja siellä varmaan oleskelivat Yrjö Kokon Pessi ja Illusiakin – ja tietysti ne menninkäisetkin.

Pinxinmäen Menninkäisnäyttely on avoinna joka päivä elokuun loppuun saakka, vaikka taiteilija itse ei olekaan aina paikalla. KP

Uuden Nelostien rakentaminen Hartolan harjualueelle on oikeuskäsittelyn jälkeen taas paikallisten viranomaisten pohdittavana. Uuden tielinjauksen lupaharkinta palasi paikallistasolle lähes neljän vuoden viranomais- ja oikeusprosessin jälkeen.

Kiistelty tielinjaus kulkisi Muikunlahden ja Kettuvuoren välillä. Tien alle jäisivät ykkösluokan tärkeät pohjavesialueet Tollinmäessä ja Huiskanharjussa.

Tielinjaus sai vesitalousluvan aluehallintovirastolta (avi) syksyllä 2011, mutta Vaasan hallinto-oikeus kumosi avi:n päätöksen. Korkein hallinto-oikeus (KHO) katsoi toisin ja palautti asian käsittelyn toukokuussa takaisin avi:lle. KHO:n mukaan hakemusasiakirjat olivat niin puutteelliset, että avi ja hallinto-oikeus eivät voi perustaa päätöstään niiden pohjalle.

Nyt Etelä-Suomen aluehallintovirasto pyytää asiasta uudelleen lausuntoa Hartolan kunnalta.

-Uskon, että noin kolmen vuoden päästä saamme tielinjauksesta lainvoimaisen päätöksen. Vaikka suurin osa avi:iin tulevista hakemuksista hyväksytään, on todennäköistä, että päätöksestä valitetaan oikeuteen, pohtii ympäristönsuojelutarkastaja ja lausunnonantaja Janne Myntti.

Nelostien linjaus on ollut vaikea pala purtavaksi paitsi paikallisille myös oikeusoppineille. Edes KHO ei saanut asiasta aikaan yksimielistä päätöstä. Äänestyksessä asian esittelijä ja yksi ympäristöneuvos olivat sitä mieltä, että tietä ei pitäisi rakentaa.

Uuden tien puolesta puhuu se, että nykyinen tie mäkineen ja mutkineen ei täytä valtatielle asetettuja standardeja. Nelostietä ajaa lähes 6500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Vuosina 2008-2013 Hartolan harjuosuudella tapahtui kaikkiaan 33 onnettomuutta.

-Kokonaan uuden tien rakentaminen on työnä helpompi tehdä, koska liikenteenohjausta ei tarvita. Jos nykyistä tietä aletaan korjata, tarvitaan ympärivuorokautinen liikenteenohjaus. Toisaalta uusi tielinja ei oikaise reittiä, matka on sama kuin vanhallakin tiellä, Myntti kertoo.

Arveluttavaa rakentamisesta saattaa tehdä se, että uusi tielinja kulkisi lähes koko matkan ykkösluokan tärkeällä pohjavesialueella. Lisäksi tielinjan alle jäisi katkelma upeaa harjumaisemaa sekä mahdollisesti joukko muinaisjäännöksiä kuten kivikautinen asuinpaikka ja hiilimiilu.

Vesitalousluvan myöntäminen ja tien rakentaminen voidaan kieltää, jos uudesta tiestä koituu haittaa pohjavedelle. Nykyisellä rakennustekniikalla on keinonsa pohjaveden suojelemiseksi: ojiin sijoitettava bentoniittimatto estää esimerkiksi öljyä pääsemästä pohjaveteen.

Bentoniitti on savea, joka korjaa itse pienet halkeamat ja reiät saven turvotessa. Bentoniittimaton päälle kasataan vähintään puoli metriä maata. Asiantuntijat suosittelevat bentoniittimaton asentamista joka tapauksessa: jos uutta tietä ei tule, niin nykyinen tie pitäisi reunustaa matolla. Nykyisen tielinjan alueella pohjavesisuojauksia ei ole. AO-O