UUTISET

Nyt kun aloittaa, ehtii vielä tehdä sahdin juhannukseksi. Ainakin Hartolan Harassa asuva Antti Pahalahti on sitä mieltä, että pitkään ja hitaasti käytetty sahti maistuu parhaimmalta ja on sitä paitsi vatsaystävällisempää.

Pahalahti on valmistanut perinnejuomaa vajaat kymmenen vuotta. Sahti valmistuu suvun omalla reseptillä ja ikivanhoilla opeilla. Vanhan navetan karjakeittiöstä löytyy painekannella ja letkulla varustettu pata sekä puinen tiinu. Molemmat ovat peräisin ajalta, jolloin navetassa vielä hoidettiin lehmiä.

Kaikki alkaa tiinusta
Sahdin valmistus aloitetaan laittamalla pataan tulet ja kuumentamalla siinä vettä. Padasta johdetaan letkulla höyry tiinuun, jossa sahti keitetään.

Tiinuun kaadetaan säkki mallasta, muutama katajanoksa ja noin 80 litraa kiehuvaa vettä. Vesi lisätään vähitellen. Vettä lisätessä maltaita pitää hämmentää, mutta muuten juoma saa imeltyä itsekseen kolmisen tuntia. Sen jälkeen sitä vielä keitetään höyryllä muutama tunti.

-Sahdin voisi keittää myös suoraan padassa. Mutta silloin juomaa pitäisi sekoittaa jatkuvasti ja varoa tekemästä liian kovia tulia, ettei se pala pohjaan, Pahalahti kertoo.

Kuurinan valmistelu
Kun sahti on keitetty, se kaadetaan tiinusta kuurinaan. Mutta ensin kuurina täytyy valmistella. Pohjalle laitetaan puisia liuskoja eli lisuja. Niiden päälle kootaan kerros olkia, joiden päälle asetellaan taas lisuja. Lisujen päälle laitetaan kivet painoksi.

Sahdin kaataminen kuurinaan
Olkien ja lisujen tehtävä on toimia siivilänä. Ne estävät sahtirapoja (keittynyttä mallasta) ja katajanoksia pääsemästä valmiin sahtijuoman mukana astiaan, jonne sahti valuu, kun kuurinan tulppa avataan. Tässä vaiheessa sahtia kutsutaan vierteeksi, koska se ei ole vielä käynyt.

-Siivilänä voisi käyttää myös metallisihtiä, mutta tykkään itse oljista. Nämä oljet ovat omalta pellolta, jonka niitimme käsin ja puimme viljan perinteiseen tapaan riihessä, Pahalahti kertoo.

Lopuksi hiivaa ja juoma käymään
Kuurinasta sahti valuu toiseen tiinuun, josta Pahalahti annostelee sen kanistereihin. Sahti käytetään esimerkiksi kanisterissa hiivan avulla. 60 litran sahtierän käyttämiseen kuluu noin paketti hiivaa. Ennen hiivan lisäämistä sahdin täytyy jäähtyä, mutta ei liikaa. Liian viileä vierre ei ala käymään.

Juoman valmistus alkaa ja päättyy välineiden putsaamiseen. Putsaus tapahtuu kiehuvalla katajavedellä, muita pesuaineita ei käytetä. Kuurina ja tiinu kuivataan kesällä auringossa ja talvella pakkasessa, jotta ne eivät homehdu. AO-O

Ulkomaille muutto ja vaihto-opiskelu ei vaadi aina toteutuakseen suurta organisaatiota ja papereiden lähettelyä. Näin on ainakin ranskalaisen Amy-Casilda Bartolin kohdalla. Kun hän viime joulukuussa vieraili luokkansa kanssa Joutsassa ja tutustui paikalliseen lukioon, hänellä välähti: tänne täytyy päästä asumaan.

Tarvittiin vain muutama keskustelu oman opettajan ja Joutsan lukion opon kanssa. Majapaikan lupasi lukiossa opiskeleva, Hartolan Leppäkoskella asuva Julia Hallberg.

Ja niin asia oli sillä selvä. Toukokuussa hän aloitti opinnot Joutsan lukiossa.

-Opiskelu on ollut tosi kivaa. Suomessa opettajien kanssa on helppo keskustella, koska he ovat samalla tasolla opiskelijoiden kanssa. Ranskassa opettajat ovat ylempänä, eikä heihin saa niin hyvin kontaktia, Bartoli kertoo.

Tunneilla muiden opiskelijoiden ja opettajan apu on korvaamatonta. Opetus on nimittäin suomeksi.

Se ei kuitenkaan haittaa Bartolia, koska hän rakastaa suomen kieltä. Ranskassa hän on jopa opiskellut suomea kahden kurssin verran.

Leppäkoskella Bartoli sai oman huoneen. Aika on kulunut kuin siivillä: Bartoli ja Hallberg viihtyvät keskenään, vaikka ei olisi mitään erityistä ohjelmaa. Kuunnellaan musiikkia, jutellaan, nauretaan.

Yksi Suomen reissun kohokohdista oli, kun Bartoli pääsi rantasaunaan ja hyppäsi laiturilta kylmään veteen.

Seuraavat seikkailut odottavat pian kotimaassa Ranskassa. Sen jälkeen kun suvivirsi on laulettu, Bartoli ja Hallberg hyppäävät yhdessä lentokoneeseen ja suuntaavat kohti Pariisia. Sitten on Hallbergin vuoro tutustua uuteen kulttuuriin: hän asuu kesäkuun Bartolin perheen luona Ranskan maaseudulla, vanhan linnan pihapiirissä. AO-O

Viime keskiviikkona vietettiin valtakunnallista kalastuspäivää ja Väihkylän koulun oppilaat ja opettajat vietivät päivän teeman mukaisesti. Viime vuonna seikkailtiin rapumerroilla, nyt mentiin ongelle leirintäalueelle.

Pro Agrian kalatalousneuvoja Janne Ruokolainen apunaan joukko koulutuskeskus Salpauksen opiskelijoita rantautui Sysmään ja suuri kalasirkus alkoi. Päivän ohjelma koostui onkimisesta, kalan käsittelyn opastuksesta ja kalamaistiaisista.  Kalan käsittelyä oli opastamassa Tauno Malola ja maistiaiskaloina oli muikku– ja ahvenfileitä.

Oppilaiden kalasaaliit koostuivat ahvenista, särjistä ja salakoista ja niistä osattiin olla iloisia. Kolea sääkin unohtui ja pieni sadekuuro meni nopeasti ohi. Yllätys oli se, että ahven koettiin muikkua maistuvammaksi suuhunpantavaksi.

–Kyllä tämä päivä voitti pulpetissa istumisen mennen-tullen, oli väihkyläläisten arvio mukavasta kalapäivästä. KP

Kaikkien aikojen parhaan suomalaisen iskelmälaulajan 100-vuotisjuhlavuosi huipentui Sysmässä viime lauantaina, kun keskustaajamassa paljastettiin kuvanveistäjä Kimmo Pyykön toteuttama mestarin muistomerkki Hopeinen kuu.

Olavi Virta (syntyessään Ilmen) syntyi Sysmän Särkilahdessa 27.2.1915. Hänestä kehkeytyi vuosien mittaan laulajana suomalaisten arvojen ja tunteiden tulkki. Nyt mestari palasi synnyinkuntaansa muistomerkin muodossa.

Pressun muistomerkin päältä poisti Olavi Virran pojantytär Pauliina Virta. Paljastustilaisuudessa puhunut kauppaneuvos Pauli Leimio siteerasi puheessaan edesmennyttä professori Peter von Baghia: ”Kun Virta ilmestyi lavalle laulamaan, henki salpaantui ja tanssi unohtui. Sitä viritystä ei ole saavutettu koskaan myöhemmin.”

Leimio kertoi puheessaan itsekin joutuneensa hämmennyksen valtaan Virran tanssikeikalla.

–Oli pakko pyytää tanssipartnerilta anteeksi ja pysähtyä kuuntelemaan. Voimakas tunne valtasi mielen, kyynel kostutti silmät.

Idea Virran muistomerkin saamiseksi Sysmään syntyi Sysmän Lions Clubissa.  Työryhmä otti yhteyttä kuvanveistäjä Kimmo Pyykköön, joka syttyikin ajatukselle.

–Kuvanveistäjä oli jo kuukauden kuluttua valmis esittelemään pienoismallin. Luonnos mykisti työryhmän jäsenet vaikuttavuudellaan ja prosessi käynnistyi, totesi Pauli Leimio puheessaan.

Kuvanveistäjä Kimmo Pyykkö kuvailee itse työtään mm. seuraavasti: ”Hopeinen kuu on metallinen oodi Olavi Virralle, hänen elämälleen ja universaalille, ainutkertaiselle lahjakkuudelleen tulkita suomalaista melankoliaa – laulua yleensä.

Muistomerkin paljastustilaisuudessa oopperalaulaja Matti Salminen esitti kaksi mestarin tunetuksi tekemää laulua;  Hopeinen kuu sekä Tähti ja meripoika.

Kunnanjohtaja Marketta Kitkiöjoki totesi kunnan olleen mukana hankkeessa alusta pitäen.

–Muistomerkin pystyttäminen on kaikille sysmäläisille kuuluva kunniateko ja haluamme muistomerkin avulla osoittaa arvostuksemme mestaria kohtaan.

Kitkiöjoki toivoi muistomerkin myötä Sysmään vuosittaista musiikkitapahtumaa ja kertoi kunnanhallituksen nimenneen muistomerkin ympäristön Olavi Virran puistoksi.

Lauantai-iltana esitettiin sysmäläisvoimin uusintana Olavi Virta -iltamat Särkilahden Niorisoseurantalolla.  Tupa täyttyi ääriään myöten jo toista kertaa. KP

Kesäasukkaat antavat Hartolalle kouluarvosanan 7,5, käy ilmi tänä keväänä valmistuneesta opinnäytetyöstä. Kesäasukkaat kiittävät erityisesti huoltoasemia ja kahviloita: jopa 84 prosenttia antoi hyvän tai kiitettävän arvosanan huoltoasemille. Kahviloiden osalta luku oli 71 prosenttia. Suurinta kritiikkiä herättää rautakaupan puuttuminen ja K-kaupan lopettaminen.

Tiedot käyvät ilmi Anna Kurtin opinnäytetyöstä, joka tarkastettiin tänä keväänä Lahden ammattikorkeakoulussa.

Tutkimuksen mukaan noin 40 prosenttia kesäasukkaista oli tyytyväisiä Hartolan palveluihin. Eniten kaivattiin rautakauppaa. Monen toiveena on myös tuoretiski joko kauppaan tai torille. Myös liikkeiden aukioloaikoihin toivotaan pidennystä.

Palveluiden saatavuus näkyy siinä, missä ostokset tehdään. Heinolan, Joutsan ja Sysmän palveluita käytti 41 prosenttia hartolalaisista kesäasukkaista. Naapurikuntien yhteinen vetovoima oli suurempi kuin kesäpaikkakunta Hartolan, jossa ostokset teki 37 prosenttia vastaajista.

Keskimäärin kesäasukkaat käyttivät lomapaikan ostoksiinsa 2500 euroa vuodessa. Hajonta oli tosin hyvin suurta: osa käytti vain sata euroa, osa jopa 25 000 euroa vuodessa.

Valtaosa kesäasukkaista arvostaa rauhallisuutta, luonnonläheisyyttä, puhtaita vesistöjä ja kulkuyhteyksiä. Vähän merkitystä arvioitiin olevan harrastusmahdollisuuksilla ja tapahtumatarjonnalla. Tämä näkyy esimerkiksi Kunkkuareenan käytössä ja tunnettuudessa: 86 prosenttia kesäasukkaista ei ole käynyt Kunkkuareenalla.

Tutkimuksen vastaukset kerättiin nettikyselyllä tänä keväänä. Vastauksia saatiin 243 kappaletta. Kyselyn toteuttamisessa oli mukana Hartolan vapaa-ajanasukkaat ry. AO-O