UUTISET

Ilkka Hörkkö
SYSMÄ

Martta Wendelin on nimenä tuttu lähinnä vanhemmalle polvelle. Köyhien Helene Schjerfbeckinakin mainittu kuvataiteilija on tunnettu erityisesti lehtien kansikuvittajana ja korttien piirtäjänä. Kuvitustyön varjoon on jäänyt mittava maalaus-, grafiikka- ja piirustustuotanto.

Sysmän kirjastossa avattiin Martta Wendelin kesänäyttely 30.5. Se on nähtävissä kirjaston tiloissa 28.7. saakka. Näyttelyn järjestää Martta Wendelin -seura Tuusulasta. Avajaisissa olivat mukana Wendelin-seuran puheenjohtaja Leena Jäntti sekä sihteeri Kirsi Sukula-Ruusunen. He kertoivat Wendelinin urasta ja elämästä ja esittelivät kuvataiteilijan tuotantoa.

Näyttelyssä ei ole Wendelinin alkuperäisiä töitä, vaan työt ovat kopioita. Heti kirjastoon saapuessa vierailija kiinnittää huomion esillä oleviin Kotiliesi-lehden kansikuviin. Erityisesti niistä Wendelin on tunnettu.

Perheetön Martta Wendelin (1893-1986) rakensi jatkosodan jälkeen kodin Tuusulan taiteilijayhteisöön. Näin hän eli lähellä monia muita taiteilijoita, elämättä kuitenkaan ”taiteilijaelämää”. Hän teki sen sijaan töitä ollen monipuolisesti taitava. Hän osallistui myös talon rakentamiseen. Helpolla hän ei päässyt, sillä sodan jälkeen perheelliset asetettiin etusijalle. Wendelinillä oli vahva sosiaalinen omatunto. Hän hoiti äitiään ja otti vieraan lapsen Lapista kasvattilapseksi. Myös hyväntekeväisyyteen hän osallistui, esimerkiksi antamalla korttioriginaaleja käytettäväksi korttien painamiseen, joiden tuotto menee edelleen Tuusulan seurakunnan diakonia- ja lähetystyöhön.

Hänen kuvituksiaan voi luonnehtia positiivisiksi.
-Wendelin eli viiden sodan aikana. WSOY kutsui Martan kuvittajaksi Porvooseen vuoden 1919 alussa. Suomen itsenäistymisen ajan sekaviin vuosiin sisältyi myös paljon henkilökohtaista surua, kun hänen isänsä ja useita sisaruksia kuoli lyhyen ajan sisällä, Leena Jäntti selvitti.

-Hän teki kuitenkin kaunista, jonkun mielestä ehkä naiivia kuvitustyötä. Hän loi kuvituksissaan kauniimpaa maailmaa kaikille synkkinäkin aikoina, kertoi Wendelin-seuran sihteeri Sukula-Ruusunen.

-Olen ihastunut Wendelinin positiivisuuteen ja toivon, että ihmiset löytäisivät sen.

Wendelinin kyvyistä ja arvostuksesta kertoo, että vielä vuonna 1985 hänelle tarjottiin töitä kuvittajana. Niitä yli 90-vuotias kuvataiteilija ei enää ottanut.

Kuvassa: Wendelin-seuran puuhanaiset esittelevät kasvattilapsen häälahjaksi tehtyä Hedelmäasetelmaa.

Helena Mäkinen
HARTOLA

Koitti ry järjesti 29.5. Tauno Lehtosen johdolla patikoinnin keväisessä metsässä. Pienen sateen jälkeen luonto tuoksui raikkaalta, linnut lauloivat ja aurinkokin pilkisti, vaikka kauempana jyrähtelikin.

Risto Sankari kertoi lyhyesti lähellä sijaitsevan lapsuudenkotinsa Uotilan vaiheista. Risto oli saanut selvitettyä sukunsa vaiheita vuoteen 1694 saakka, jolloin Lautniemen torpassa oli syntynyt Kaapo Laurinpoika. Hän oli hakeutunut 1723 Koskipään rakuunaksi. Vastamäen Anttilasta tulivat Uotilaan veljekset Josef (s. 1875), jota kutsuttiin Juosepiksi ja hänen velimiehensä Herman, kumpikin perheellisiä miehiä. Veljekset asuivat Uotilassa yhdessä kolmisen vuotta, mutta totesivat sitten, että pieni torppa ei elätä kahta perhettä. Herman muutti Pertunmaan Mansikkamäkeen.

Patikan piti alkaa puoliltapäivin, mutta samaan aikaan alkanut Lemmonlammentien tiekokous viivästyttä lähtöä. Ototettiin kokouksesta muutamaa patikoijaa mukaan. Näytti myös siltä, että alkaa sataa, joten odoteltiin rauhassa tovi.

Osallistujia kertyi hieman vajaa 20, joista pari jäi virittelemään makkaratulia, kun muut lähtivät taivaltamaan Pohjärven eteläkärjestä. Hyttysiä ei onneksi ollut kiusaksi asti.
Reitti kulki ensin Pohjärven ja Suurjärven välistä kannasta pitkin, sitten noustiin mäkeä ylös. Keväinen metsä oli vehreä, mustikat kukkivat jo lupaavasti.

Patikan aikana tuli muutama tippa vettä ja ilma oli lämmin, mutta kun päästiin takaisin lähtöpisteeseen, alkoi sataa. Se ei kuitenkaan haitannut jutustelua ja pian päästiin mehun, kahvin ja makkaroiden kimppuun.

Tauno Lehtonen kertoi, että reitin varrella sijaitsevaa Römpsinsuota oli ollut tarkoitus käydä katsomassa, mutta joskus metsäpoluilla käy niin, että alkuperäinen suunnitelma muuttuu. Eipä tuo haitannut. Seuraavalla kerralla römpsitään suolle.

Kuvassa: Polkua pitkin mäkeä ylös.

Mika Sankari
HARTOLA

Pesimäkausi alkaa olla ohi, mutta linnuista on aina mukavaa kertoa.

-Pöllöjen määrä riippuu myyräkannasta eli ne pesivät hyvänä myyrävuotena, mutta huonona eivät tee poikasia. Esimerkiksi viirupöllöt syövät myyrien lisäksi toki muutakin. Olen ollut pitkään kiinnostunut pöllöistä, ja niiden käyttäytymisestä. Pöllönpönttöjä eivät monet tee, joten niille on ollut tilausta. Pöllöt tarvitsevat koostaan riippuen hieman erityyppisiä, isoja pönttöjä. Aiheeseen on tullut tutustuttua myös kirjallisuuden kautta, Raimo Salonen kertoo.

Toki lukemattomille muillekin linnuille on hänen toimestaan koteja rakennettu. Rakennusmateriaalien tulee täyttää tietyt kriteerit.
-Jotain tuulenkaatoja voi hyödyntää, mutta muuten laudat on hankittava. Pitää olla sahapintaista lautaa, jotta poikaset pääsevät kiipeämään sitä pitkin pois pöntöstä.

Etuosan täytyy lisäksi olla rakennettu yhdestä laudasta, jotteivät poikasten kynnet jää kiinni rakoihin tai muihin epätasaisuuksiin, Salonen painottaa.

Salonen kertoo valmistaneensa isojen ja pienten lintujen pönttöjä kahdeksan vuoden ajan. Koronan takia viimeiset pari vuotta menivät myynnillisesti aikalailla ohi, joten varastossa on ollut valmiita pönttöjä.
-Aluksi teimme niitä yhdessä Tuula-vaimon kanssa omaksi iloksemme omille maille vietäviksi ja tutuille. Kävin välillä torillakin myymässä. Sittemmin olemme myyneet niitä mm. Jari-Pekan pihalla ja viimeksi niitä oli esillä myös Tavarataivaan viereisessä ikkunassa, mies kertoo.

Ostajat löysivät paikalle ja katsoivat samalla erilaisista linnunpöntöistä kertovaa näyttelyä. Kesäkuun alusta alkaen kyseisellä paikalla alkoi uusi Kuningaskunnan Ideatiimin suunnittelema näyttely.

Kuvassa: Raimo Salonen kävi pöntönmyyntihommissa Jari-Pekan pihassa.

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Hyvien Ihmisen tori alkaa heräillä talviunestaan ja todisteeksi siitä uusi kahvipiste ja toimintakeskuksen torimyymälä avasivat jo viime viikolla ovensa.
Entinen info -kioski on jalostunut viehättäväksi kesäkahvilaksi, jota pyörittää Lintan Kammarin emäntä Tuija Rajavuori. Käytännön toimia kahvipisteessä hoitelee ”kesätyttö” Arja Pulkka.
Kioskin Urheilu Valosen puoleiseen päätyyn on rakennettu mukava terassi ja Tuijan mukaan lähiaikoina nousee paikalle vielä tukeva teltta (4 x 6 m) sateen- ja auringonsuojaksi kahvittelijoille.
Toimittaja korkkasi uuden kahvipisteen heti aamusta viime torstaina ja sai kahviseuraksi hartolalaiset Lea ja Pekka Raitalan. Raitalat kehuivat uuden paikan viihtyisyyttä ja totesivat torikahvilan kuuluvan oleellisesti kesään.
– Erittäin hyvin toteutettu idea. Tähän kun saisi vielä viinioikeudet, kiitteli Pekka Raitala hymynkare suupielessään.
Raitalat totesivat Kardemumman olevan Hartolassa yksi parhaista aamukahvipaikoista tällä hetkellä ja kesällä myös torilla on kahvipiste.
Tuija Rajavuori sanoi kehittelevänsä paikan yksityiskohtia vielä jatkossa ja oli iloinen siitä päätöksestä, että kunta alkoi vihdoin ja viimein tekemään jotain tori-ilmeen kohentamiseksi.
Raimo Asp pistäytyi myös aamutuimaan kahville uuteen torikahvilaan. Viime kesän tori oli ilman kahviota ja Asp sanoi kaivanneensa aiemmin tutuksi tullutta aamukahvipaikkaa.
– Kahvin hinta on kovassa nousussa markkinoilla, mutta toivottavasti torikahvin hinta pysyy aisoissa.
Ensimmäinen toriparlamentti taittoi peistä autojen parkkeeraamisesta torille. Kaikki tyytyivät lopulta suunnitelmaan, että torin Suvituulen puoleiselle sivulle merkitään parkkipaikkoja autoille. Se vaatisi vain kielletyn ajosuunta -merkin poistamista torin siltä laidalta.

Toimintakeskuksen ykkösmyymälä

Sysmän toimintakeskuksen toiminnot on jaettu kahteen paikkaan ja tilanne on aiheuttanut jonkin verran uusia ratkaisuja.
– Kuntouttavan työtoiminnan asiakkaiden käsistä syntyneet mainiot tuotteet ovat nyt pääosin esillä ja myynnissä täällä torimyymälässä. Toimintakeskuksen Otamon myymälä toimii vajaasti ilman kassaa, eikä Olavin toimintakeskuksen pikkumyymälää ole saatu vielä auki, toteaa ohjaaja Marika Virman.
Torimyymälä on aloitti torilla ensimmäisen kerran vuonna 2012 ja kesän päätteeksi kioski myytiin aina yksityiskäyttöön. Viime kesänä se jäi myymättä ja kesätoiminta oli siltäkin osin helppo aloittaa. Tuttuun tapaan hyllyt ovat pullollaan tuttuja ja haluttuja tuotteita, uusiakin toki mahtuu joukkoon. Marika Virman luettelee pikaisesti listan myytävistä tuotteista, ne uudet ovat luettelon alussa:
– Esteet keppihevosille, paksut lihatukit, telineitä hanajuomille, tarjottimet, lapasia, villasukkia, puunkantotelineet, puiset päänaluset saunaan, saunajakkarat, paistinlastat ja voiveitset ”sysmä-tekstillä” ja monia muita pikkutavaroita keittiöön, hupparit samoin tekstillä, puuleluja sekä mattoja.
Marika Virmanin mukaan myös tilaustöitä otetaan vastaan sen mukaan, mitä kulloisellakin kokoonpanolla pystytään toteuttamaan. Torimyymälä on avoinna torilla elokuun loppuun saakka.
Kuntouttavan työtoiminnan ohjaajina toimivat Marika Virman ja Antti Saarinen,
Heta Heino nuorten työpajalla sekä Tiina Luhio vastaavana ohjaajana.

Vihannespiste Koskinen

Vihannespiste on yksi torin pitkäaikaisimmista toimijoista. Jari Koskinen lupaa pystyttää telttansa kesäkuun alkupuolella, tarkkaa päivämäärää hän ei pysty sanomaan.
– Kevät on myöhässä ja siksipä kasvihuoneissa valmistuvat varhaisperunat ja mansikat ovat myös myöhässä. Edellisinä vuosina kaupan pystyi aloittamaan jo toukokuussa.
Juhannusviikon maanantaista 20.6. lähtien Jari Koskinen lupaa olla torilla säännöllisesti.

Kuvassa: Kahvilla Pekka ja Lea Raitala Kyösti Piipon seurassa. Kahvia kaataa Tuija Rajavuori.