Taksipalvelu Antero Salminen jatkaa toimintaansa

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Taksiyrittäjä Antero Salminen menehtyi vaikean sairauden uuvuttamana muutama viikko sitten. Kuolinpesä jatkaa taksitoimintaa ilman taukoja. Taksipalvelu Salmisen kalustomäärä Sysmässä on kaikkiaan neljä autoa.

– Toiminta jatkuu edelleen ja autot liikkuvat normaalisti. Toki joitakin pieniä viivästyksiä saattaa ilmetä uuden tilanteen takia, sanoo Anteron tytär Anne Salminen kuolinpesän edustajana.

Taksipalvelu Antero Salmisen autoja ajavat jatkossa tutut kuljettajat: Pertti Salo, Sirkku Nieminen ja Hannu Kivimäki sekä Virpi Ruponen tilapäisenä kuskina.

Sysmän Taksit ry:n puheenjohtaja Petteri Alangon mukaan Sysmässä on tällä hetkellä kaikkiaan 11 taksia.

Antero Salminen asui koko elämänsä Lahdenpohjassa Riihelän tilalla. Hänestä tuli tilan isäntä sukupolvenvaihdoksen jälkeen v. 1974. Riihelä oli aluksi maitotila, mutta navetta vaihtui sikalaksi v.1980. Vuonna 1990 Antero aloitti urakoinnit metsätraktorilla ja hankki oman monitoimikoneen neljä vuotta myöhemmin. Metsäurakointi vaihtui taksitoimintaan v. 2012. Vahvan yrittäjäluonteen omaava Antero totesi tuolloin löytäneen oman alansa ja yrityksen autokanta kohosi lopulta neljään.

Antero Salminen toimi Sysmän Taksit ry:n puheenjohtajana useiden vuosien ajan sekä oli mukana kunnallispolitiikassa.

Antero siunataan haudan lepoon lauantaina 18.10. klo 10 Nuoramoisten kappelissa. Tilaisuus on kaikille avoin. Sysmän taksiautoilijat kunnioittavat Anteron muistoa yhteisellä kulkueella taksiaseman lipunnoston jälkeen. Kulkue lähtee taksiasemalta Nuoramoisten kappeliin klo 9 jälkeen.

Kuvassa: Anne Salminen saattaa sanojensa mukaan istahtaa joskus itsekin kuskin paikalle.

Norpat vedessä

Samuli Simula
HARTOLA

Nina Kettunen perusti oman Pinnalla -yrityksen 1994. Hän järjestää uimakouluja kaiken ikäisille aina vauvasta vaariin. Hän jakaa kurssilaisille myös yksilöllistä ohjausta.

  • Laskin tuossa juuri, että olen keskimäärin kolmekymmentä tuntia vedessä ohjaamassa erilaisia ryhmiä. Tällä hetkellä kysyntä kursseille on todella kova sillä viime kesän dramaattiset hukkumistapaukset on selkeästi lisänneet kysyntää eri kursseille, avaa Nina kurssista.

Kaikki kurssilaiset esittäytyvät. Tällä keinolla Nina kartoittaa kurssilaisten yleisen tason ja talviuintikokemukset. Mukana ovat myös Tainionvirran Norppien perustajajäsenet Päivi ja Hiltsu. Alkuun jäseniä olivat he kaksi, mutta nykyään Norppien talviuinti Jokirannassa on osa Hartolan Ladun toimintaa ja jäseniä kannatusjäsenineen kuutisenkymmentä.

  • Maksaako kunta avustusta toiminnalle? Tämä on kuitenkin terveyttä ja hyvinvointia edistävä harrastus, kysyy Nina.
  • Ei maksa mitään. Siinä olis jollekin valtuutetulle tehtävää, että tuo ranta edes trimmattaisiin, vastaa Hiltsu.
  • Olosuhteet on kyllä hyvät ja viihtyisät. Kivat sisätilat, missä voitte vaihtaa vaatteita, jatkaa Nina.
  • Avantouinti tekee hyvää mm. verenkierrolle, ääreisverenkierrolle ja kivun sietokyky kasvaa. Kuuntele kehoasi, miten se reagoi. Kylmä vesi aiheuttaa kylmäshokin. Siinä tilassa ihminen hyperventiloi, hengitys katkeilee, pulssi ja verenpaine nousee. Kaksi tärkeää asiaa ovat kylmän sieto ja liikkuminen. Uintitekniikka on tärkeä. Harjoittele kylmässä vedessä oloa. Opettele rauhoittumaan ja hengittämään syvään, opastaa Nina.

Suurin ongelma on, että uidessa niska jäykistyy ja kaula on korkealla vedestä.

  • Hyvään uintitekniikkaan kuuluu, että kasvot menee veden alle. Silloin liu’un aikana on koko vartalo virtaviivaisesti pinnan tuntumassa. Sisäänhengitys tapahtuu suulla ja uloshengitys nenän kautta veteen. Jos pää nousee korkealle vedestä, niska jäykistyy, vartalo kaartuu ja jalat painuvat veden alle ja silloin alat kyntämään vettä, opastaa Nina.

Tärkeää on lämmitellä vartalo kunnolla ennen veteen menoa ja venytellä. Voit käyttää pipoa, hanskoja ja tossuja. Älä koskaan mene uimaan yksin. Suomen ladun sivuilta löytyy vinkkejä ja ohjeita talviuinnista. Tutustukaa ja sukeltakaa mukaan kokeneen harrastajan seurassa sikäli mikäli se on mahdollista.

Kuvassa: Yhdessä alkulämmittely ja venyttely. 

Nina opastaa oikeaa uintitekniikkaa ja kannustaa henkilökohtaisesti osallistujia.

Virtaankosken kuulumisia – kalaliveä ja koekalastusta

Samuli Simula
SYSMÄ

Virtaankosken WWF-kalalive on auki

WWF:n suojeluasiantuntija Manu Vihtonen suosittelee ihmisiä kurkistamaan virtavesiluontoon ja samalla lajisto tulee tutuksi. Kamera antaa myös suoraa informaatiota siitä, miten suojelutyö onnistuu ja löytävätkö kalat uudet kutupaikat nyt heti, kun pata on purettu.

  • Hienoa, että WWF järjesti meille mahdollisuuden kurkistaa Virtaankosken vedenalaiseen maailmaan. Heti tänä aamuna avasin liven ja hyvin kamera tavoittaa kaloja. Meillä on paljon ns. vesistöesteitä Suomessa ja nyt meillä havainnoidaan mitä tapahtuu, kun sellainen puretaan. Toivottavasti tämä meidän projektimme toimii lähtölaukauksena ja esimerkkinä muille vastaaville, pohtii projektipäällikkö Sari-Anna Vilander.

Virtaankoskella koekalastettiin viime viikolla

  • Meillä on projektin osalta tutkimus- ja seurantavelvoite ja sähkökoekalastus on osa sitä. Jännitin kovasti, miten se menee. Vuosi sitten, kun pato oli vielä olemassa, nähtiin hyppäävä taimen, mutta sitä ei saatu pyydystettyä. Silloin saatiin vain pikkukaloja kuten kivisimppuja. Tämän vuoden koekalastus tuotti taimenen poikasia jakaksi- ja kolmevuotiaita kaloja. Pääosa pyydystetyistä kaloista oli taimenia, joten tilanne näyttää todella hyvältä. Kaikki pyydystetyt kalat vapautettiin.

Virtaankoskella kunnostustyöt jatkuu

  • Nyt laajennetaan vähän keväällä kesken jäänyttä parkkipaikkaa. Sen yhteyteen tulee infokatos ja huoltokoppi. Uusi puucee rakennetaan. Kotaprojekti etenee. Pohjatyöt on tehty ja kota toimitetaan meille ensi viikolla. Kohta rakenteilla on myös helposti saavutettava lähes esteetön maisema/kalastuslaituri ja kaksi pientä rantautumislaituria melojille, kertoo Sari-Anna.

Vanhan sähkölaitoksen eteen tulee terassirakennelma

  • Tavoite olisi, että saataisiin sähkölaitoksen terassille jo ensi kesänä kesäkahvila. Hyvässä vauhdissa kyllä ollaan. Tehdään vielä maisemointia ja puiden istutusta. Virtaankoski on maakunnallisesti ja maisemallisesti arvokas alue. Sen huomioimme toimissamme, ja suojeltujen rakennusten suunnittelussa käydään keskustelua vastuumuseon kanssa.
    Virtaankoski on suositun maisemareitin läheisyydessä, joten kahvila voisi houkutella lisää vieraita.
  • Seuratkaa meidän tiedotuksiamme. Kerromme lisää rakentamisesta. Alueella vierailevia kehotetaan varovaisuuteen, sillä paikalla liikkuu ajoittain työkoneita, muistuttaa Sari-Anna.

Kuvassa: Katso WWF-kalalive wwf.fi sivulta!

Graffitisähkökaappi

Samuli Simula
HARTOLA

  • Hartolan Nuorten työpajan järjestämässä avoimessa työpajassa nuoret maalasivat torin laidalla roskiskatoksen vieressä olevan sähkökaapin, kertoo työtoiminnan ohjaaja Erika Väkiparta.

Nuorten työpajan järjestämät avoimet työpajat on tarkoitettu 15-29 -vuotiaille nuorille. Iltapaja tavoittaa hyvin nuoria, kun he ovat illalla liikenteessä ja pajaan voi tulla suoraan ilman erillistä sopimusta. 

  • Tässä sähkökaapin maalausprojektissa oli mukana lukiolaisia. Kahdeksan nuorta oli mukana suunnitteluvaiheessa ja seitsemän osallistui maalaamiseen. Työpaja kustantaa maalit. Minä ohjaan projektia ja nuoret hoitavat itse kaiken ideoinnista viimeiseen pensselin vetoon, opastaa Erika.

Sähkökaapin maalaus oli nuorten mieleen ja heiltä oli tullut suoraa positiivista palautetta.

  • Kovasti kiitoksia tästä, oli todella mukava projekti!

Ensimmäinen ajatus sähkökaapin maalaamiseen on lähtöisin Kuningaskunnan ideatiimiltä. He ovat selvittäneet lupa-asiat jne. Asia otettiin myös heidän toimestaan puheeksi, kun Hartolan johtoryhmä oli torilla. Olisiko tämä vauhdittanut projektia?

  • Iso kiitos meiltä ja nuorilta Kuningaskunnan ideatiimille, viestii Erika.

Sähkökaapin virta katkaistiin maalaamisen ajaksi. Täytyy aina mennä turvallisuus edellä, vaikka maalattiin vain kaapin ulkopintoja. Janne Myntiltä saatiin ehdotus Sorikselle. Seuraavana projektina on maalata Soriksen luistelukatoksen vaneriset taustat.

  • Menemme huomenna tutustumaan seuraavaan kohteeseen. Lähdetään jo suunnittelemaan pitemmälle uutta projektia. Nuorilla ei ole valkoisen kankaan pelkoa, vaan he ryhtyvät maalaamaan ihanan suoraviivaisesti. Jotain paikkaan sopivaa, kivaa ja ilahduttavaa on luvassa. Edellisen projektin hauskuus on kiirinyt, ja nyt on ryhmään tullut lisää osallistujia. 
  • Iltapaja toimii viidestä kahdeksaan. Yleensä avoin pajapäivä toimii kerran viikossa sovittuna päivänä. Kaikki alle 29-vuotiaat, tervetuloa mukaan. Katsomoprojekti on mielenkiintoinen ja me otamme mielellämme vastaan uusia osallistujia. 

Muutakin  pajalla tapahtuu. On tehty käsin paperia ja betonitöitä. Syyslomaviikolla on ”Neulansilmäkamera -työpaja”. Runsaasti taidelähtöistä toimintaa. Tarkoitus on myös lähteä retkeilemään yhdessä. 

Sähkökaapin uusi ilme takuuvarmasti ilahduttaa ohikulkijaa.

Kuvassa: Uusi maalattu sähkökaappi istuu maisemaan.

”Tilloo” vai ”tiloa”?

Lauri Hildén
SYSMÄ

Kuten tarkkaavaisimmat lukijat ovat saattaneet huomata, on Lähilehti loppukesän aikana uudistanut sloganiaan. “Lähilehti tulloo, jos sitä tilloo!” on muuttunut muotoon “Lähilehen soa, kun sen tiloa!”. Uusi iskulause on nähtävillä lehden etusivun yläkulmassa.

Muutos sai alkunsa Lähilehden pitkäaikaisen tilaajan ja Tampereen yliopiston kielikeskuksen entisen johtajan Antti Hildénin lähettämästä palautteesta toimitukselle. Hildén kritisoi sitä, että paikallisuuteen voimakkaasti ankkuroituvaa lehteä mainostetaan eri murteella, kuin mitä lehden levikkialueella puhutaan.

– Sysmän ja Hartolan murteeseen ei kuulu geminaatio eli konsonanttien kahdentuminen, ja pitääkin mennä muutaman pitäjärajan yli, ennen kuin tilloo ja tulloo -tyyppiset muodot yleistyvät, kirjoittaa sysmäläissyntyinen Hildén sähköpostissaan.

Yksittäisestä mainoslauseesta pohdintaa voidaan jatkaa myös pidemmälle. Sopii miettiä, mikä on paikallislehden vastuu oman alueensa murteen ja sitä kautta kulttuurin vaalimisessa. Vaikka uutisteksteissä ja muissakin juttutyypeissä on paikallaan käyttää hyvää yleiskieltä, ei oman pitäjän murteen ominaispiirteitä kannata silti unohtaa.

Esimerkiksi juuri mainoslauseet ovat erinomainen tapa nostaa esiin paikallismurteen pieniä nyansseja, jotka saattavat olla etenkin nuoremmalle sukupolvelle tuntemattomia. Toisaalta kannattaa muistaa, että murteen kirjoittamisessa on omat ongelmansa. Niillä ei ole yhteisesti sovittua kirjoitusnormia, ja tietyille murrepiirteille, kuten joillekin äänteille, kirjoituksellisen vastineen löytäminen voi olla vaikeaa.

-Hyvä ratkaisu murteen kirjoitetussa käytössä voisikin olla käyttää yksittäisiä, laajasti tunnettuja lausahduksia, joihin kiteytyy kaikkein tunnistetuimpia murrepiirteitä ja mahdollisesti myös kyseisen alueen ihmisiin liitettyjä ominaisuuksia, evästää Antti Hildén.

Aihe on myös sikäli ajankohtainen, että murteisiin suhtaudutaan nykyisin suopeasti. Julkisuuden henkilöt ovat saattaneet tehdä murteen puhumisesta osan henkilöbrändiään, ja moni nuorikin haluaa vaalia oman murteensa erityislaatuisuutta puheessaan, vaikka elämä olisikin vienyt kotoa pois esimerkiksi opiskelujen vuoksi. Voi sanoa, että kieli on iso asia. Se on yhteisöjen tunnusmerkki, paikallisuuden kielellinen ilmenemismuoto ja ihmisen ensimmäinen äidinkieli – opimmehan ensiksi puhumaan ja vasta sitten kirjoittamaan.