UUTISET

Kyösti Piippo

Pyöritimme 90-luvulla ikiomaa paikallisradiota, Päijänneradiota. Kymmenvuotinen rupeama oli mielenkiintoinen ja jätti jälkeensä paljon hauskoja muistoja.

Päijänneradion ensimmäinen lähetys tapahtui joulukuussa 1989 ja päättyi Lintan toivekonserttiin vuonna 2001. Taloudellisessa mielessä paikallisradio ei ollut kannattava bisnes. Saimme toki myydyksi päivittäisiin ohjelmiin mainoksia, mutta niiden tuotto oli pois lehti-ilmoituksista. Yhteismitallisesti mainostuotot jäivät entiselle tasolle.

Vuonna 1992 vähensimme ohjelmatuotantoa ja teimme vapaaehtoisvoimin kesäradiota. Muutama vuosi myöhemmin teimme yhteistyöspimuksen lahtelaisen Radio Ysiysin kanssa ja releoimme sen ohjelmaa eteenpäin Päijänneradion taajuudella 94.9 Mhz. Oma tuotanto taisi loppuvuosina käsittää Lintan toivekonsertin lisäksi vain muutamia yksittäisiä ohjelmia. Viimeiset vapaaehtoiset mohikaanit studiossa olivat Pasi Lind, Antti Tapanila, Ilkka Serra, Pauli Nurminen, Tapani Häkkänen ja Kari Halme. Muita paikallisia toimittajia olivat Tuire Äikäs (tietokilpailut) ja Kari Piitulainen (kuntaradio yhdessä allekirjoittaneen kanssa).

90-luvun alussa paikallisradiotoiminta maistui ihan työltä. Menin studioon muistaakseni klo 07.00, tutkiskelin ääneen päivän lehtien uutistarjontaa, kerroin säätiedot ja soittelin hyvää musaa. Tiesin, että Reijo Oinonen ajeli samaan aikaan töihin Judinsalon suunnalta ja toivottelin säätiedotuksessa sinne päin aina aurinkoisia kelejä. Siitä tuli hyvä vitsijatkumo.

Lintan toivekonsertti oli ihan oma lukunsa. Kymmenen vuoden aikana ohjelma synnytti monia hyviä radiosuhteita, kun muutamat soittajat tulivat linjoille jokaikinen viikko. Puhelut olivat pääosin asiallisia, mutta tokihan joskus perjantaipullon jälkeen soittajat olivat melkoisissa fiiliksissä. Studiossa ei aina ollut kiireen takia mahdollista tsekata etukäteen saapuvia puheluita ja liian ”paksujen” yhteydenottojen jälkeen oli pakko iskeä luuria korvaan suorassa lähetyksessä.

Pääkuvassa: Kyösti Piippo (oik.) ja Joni Heinonen.

Sysmässä on monta hyvää asiaa, mutta kuten kaikkialta, myös täältä löytyy kehittämiskohteita. Varsinkin näin kuntavaalien alla tulee paljon tärkeitä teemoja esiin, mikä on toimivan demokratian kannalta tärkeää. Uusi koulurakennus, koulukiusaaminen sekä yleisesti kuntapolitiikan ilmapiiri ovat nousseet keskeisiksi puheenaiheiksi.

Näin nuoren näkökulmasta on hämmentävää ja surullistakin huomata, miten aikuiset ihmiset näyttävät nuoremmilleen mallia nettikeskustelun ihmeellisessä maailmassa. Kärkäs puskaradiokulttuuri on toksista ja ruokkii vihaa ympärilleen. Ehkä juuri siksi en halua omissa teksteissäni korostaa Sysmän negatiivisia puolia – niitä tuodaan joka tapauksessa esiin. Epäkohdat, joista yksi kriittisimmistä on koulukiusaaminen, eivät kuitenkaan korjaannu hiljenemällä vaan päinvastoin kissa tulee nostaa pöydälle. Asioihin tulee puuttua eikä niitä pidä jättää levälleen. Itseenikin hienovaraisen kiusaamisen kohteena oleminen on jättänyt jälkensä. Tulee muistaa, että yksikin kiusattu on liikaa – oli kiusaaminen sitten fyysistä tai henkistä, nettiin tai muuhun ympäristöön sijoittuvaa. Puuttumisprosessi ei ole helppo, mutta se on välttämätön. Kyse on ihmisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista.

Toinen asia on sitten se, millä tavoin se kuuluisa kissa nostetaan pöydälle. Voisiko keskustelua käydä rakentavasti niin, että jokaisen olisi turvallista osallistua siihen? Tällä hetkellä monet somekeskustelut työntävät luotaan pois niiden hyökkäävyyden vuoksi. Tärkeä sanoma voi jäädä sanomatta sen takia, että pelkää tulevansa häirityksi ja hiljennetyksi. Tulenarka asia lakaistaan maton alle, koska ajatus vihapuheen ja häirinnän kohteeksi joutumisesta pelottaa. Tuntuu siltä, ettei itse aiheella aina ole merkitystä, kunhan oman viestinsä ilmaisee vain mahdollisimman kovaa ja rumasti. Tätäkö me haluamme julkiselta dialogilta?

Eräs entinen opettajani on hyvin todennut, että asiat eivät ratkea puskaradiossa, koska ne ratkeavat muualla. On hyvä, että asioista keskustellaan, mutta jatkuva riidanhaastaminen ja tahallinen provosoituminen syövät kaikkien keskusteluun osallistuvien voimavaroja. Miten olisi kunnioittavampi keskustelukulttuuri niin politiikan kuin muidenkin aihepiirien osalta?
Toivon, että synnyinkuntani saa valtuustoonsa päättäjiä, jotka laittavat sysmäläisten ja Sysmän edun prioriteetikseen niin, että kaikenikäisillä olisi täällä hyvä asua ja elää. Korjataan epäkohtia ja pidetään yllä hyvää.

P.s. En ole tällä hetkellä mihinkään ehdolla, mutta toivotan kaikille ehdokkaille jaksamista vaalityöhön.

Emilia Junnila
opiskelija, Helsingin yliopistosta

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Sysmäläinen Ville Ruppa perusti vaimonsa Niinan kanssa vuonna 2018 Verkkosaaren Pelti Oy -nimisen yrityksen. Nimensä mukaisesti yritys tekee etupäässä peltitöitä, mutta muukin rakennustoiminta kuuluu yrityksen toimialaan. Talvisaikaan Yritys työllistää yhden ulkopuolisen työntekijän, kesäaikaan useampia.

Villen ja Niinan yritys on nimenä vielä nuori, mutta kaikki paikkakuntalaiset ovat oppineet tuntemaan vuosien saatossa Villen intohimoisena kalastajana.

– Olen kulkenut kalassa isän mukana pienestä pitäen. Troolia vedin Kääpän Ekin kaverina kuuden kesän ajan, tunnustaa Ville.

Käytännössä Villen kaikki vapaa-aika kuluu kalastuksen merkeissä ja Niina -vaimokin on mukana työajan sallimissa puitteissa.

Kalastusvälineet vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Avoimilla vesillä kesällä Ville harrastaa vapakalastusta tai vetouistelua. Verkkoja lasketaan veteen vain keväällä ahvenkudun aikoihin. Monet mukavat kalatapahtumatkin järjestetään kesällä. Ville toimii sekä Sysmän Urheilukalastajien että vetouisteluporukan puheejohtajana ja kyseisten järjestöjen puitteissa on useita tapahtumia kesän mittaan. Kiinnostavaksi tapahtumaksi on noussut myös Molskaus, mikä käsittää neljä osakilpailua.

Talvi on verkkokalastuksen kulta-aikaa.
Kulunut talvi on kohtuullisen hyvä saaliiden valossa, kuhaa ja madetta nousi jäälle ihan riittävästi. Talvisaikaan Ville tietysti käy myös pilkillä, varsinkin mateen pilkinnällä on pitkät perinteet.
Oman lukunsa kalastuvuoden kiertoon kuuluvat Lapin kalareissut. Ainakin kaksi kertaa kesässä Ville suuntaan viikon ajaksi kavereineen matkansa Lappiin, Tenolle ja Inarin Muddusjärvelle. Aivan viime päivinä on lehdistössä ollut Villelle ikäviä uutisia -Teno ollaan rauhoittamassa kalastukselta ensi kesäksi.

– Jos näin käy, etsimme uuden paikan joltakin pikkujärveltä. Sieltä löytyy hyvin rautua!
Tenolta tarttui uistimeen koukkuleukainen lohi vuonna 2018, joka painoi 19,2 kiloa. Kalakaverina oli Sami Rellman. Seuraavana kesänä suurin lohi painoi n. 13 kiloa. Viime kesän saalis jäi yhteen tirriin.

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat Ville Rupalle selvät. Toimintaa kehitetään niin työelämässä kuin kalastuksenkin parissa vapaa-aikana.

– Tuskin tuo kalastus loppuu koskaan, on se niin verissä.

Helena Mäkinen
HARTOLA

Hartolan Apteekin kahteen asioimispisteeseen on asennettu induktiosilmukat. Kuulokojetta käyttävien asiointi muuttui helpommaksi. Asiakkailta on jo tullut positiivista palautetta ja apteekkari Minna Itkonen on tyytyväinen investointiin.

– Asiakkaan ei tarvitse muuta kuin laittaa kuulokojeensa T-asentoon, silloin kuulolaite vastaanottaa äänet induktiosilmukan kautta. Jos kuulokoje ei ole mukana, meiltä saa kuulokkeet, jotka ajavat saman asian. Induktiosilmukan ansiosta puhe kuuluu vain asioimispisteen tuolilla istuvan korvaan, ei muille asiakkaille. Laite ottaa tosi hyvin äänen ja auttaa myös asiakkaan intimiteettisuojan säilyttämisessä, kertoo Itkonen.
Laitteen asentanut Laatukuuluu Oy:n Ari Törmä kertoo, että kysymys on esteettömyysasioista, joita myös valtiovalta pyrkii edistämään.

– Heikkokuuloiset ovat kaikkein suurin ryhmä, jolla esteettömyys ei toteudu. Heikkokuuloisten asiat on hoidettu kaikkein kehnoimmin tässä yhteiskunnassa. Ongelmista keskustellaan hyvin vähän julkisuudessa eivätkä kuulolaitteiden käyttäjätkään tuo niitä esiin.

– On hienoa, että Hartolan apteekkari ajattelee asiakkaitaan ja hankki toimitiloihin laitteet, jotka ovat avuksi isolle asiakasryhmälle. Näitä laitteita pitäisi lakien mukaan olla virastoissa ja kaikissa yleisissä tiloissa, joissa on äänentoistolaitteita. Mutta niitä löytyy harvoista kunnista. Kouluissakin laitteet pitäisi olla, mutta edes uusiin niitä ei hankita. Opetustiloissa ne olisivat erityisen tärkeitä.

Yrityksen kuulokuvat.fi -sivuilta löytyy luettelo tiloista, joissa kuuluu hyvin. Sieltä löytyy myös Hartolan Apteekki paikkakuntahaun kautta. Sivuilla asiakas voi antaa palautetta, joka toimitetaan apteekkiin.

Yleinen sääntö on, että jos jossain induktiomerkillä varustetussa tilassa ei laite toimi, niin kannattaa ottaa yhteyttä tilan ylläpitäjään, että ongelma hoidetaan kuntoon.
Huonokuuloisuus on kasvava ongelma. Eliniän pitenemisen myötä kuulo-ongelmatkin lisääntyvät. Mutta myös nuoriso kulkee kuulokkeet korvilla ja altistuu liian koville äänitasoille.

– Huonokuuloisuus on vanhusten dementian aiheuttajista pahimpien joukossa. Kuulo-ongelmien vuoksi ei mennä mukaan, virikkeet vähenevät ja ihminen syrjäytyy.

– Kuulosta kannattaa pitää huolta, sitä voi parantaa vain apuvälineillä. Kuulon heikkeneminen hidastuu, kun hankkii kuulokojeen. Jos kuulon aleneman taso todetaan riittävän haitalliseksi, yhteiskunta maksaa kuulolaitteen. Kuuleminen on perusoikeus, toteaa Törmä.

Kuvassa: Palvelupistesilmukka on yksinkertainen ja edullinen keino parantaa kuulolaitteen käyttäjien palvelukokemusta. Palvelupistesilmukka siirtää asiakaspalvelijan äänen suoraan asiakkaan kuulolaitteeseen selkeästi, ilman taustahälinää.

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Pitopalvelu mielletään yritykseksi, joka toimittaa suurille ryhmille herkkuruokia erilaisiin pitoihin: häihin, syntymäpäiväjuhliin, ylioppilasjuhliin, hirvijuhliin tai hautajaisiin. Pitopalvelu Tarja Lehtonen on laajentanut viime aikoina toimintaansa pakon sanelemana ja toimittaa tilauksesta tunnetusti maukkaita ruokiaan myös yksityistalouksiin.
– Korona lopetti kaikki juhlat ja meidän oli pakko keksiä jotain korvaavaa toimintaa tilalle, sillä tilauskanta tippui hetkessä yli 50 % entisestä. Viime kesän ja syksyn sekä 2021 alkuvuoden aikana on ollut vain muutamia pieniä tilaisuuksia.

Tarja pyöritteli peukaloitaan vain parisen viikkoa ja pisti tuulemaan. Hän ryhtyi markkinoimaan kotiruokaa yksittäisille asiakkaille. Tilaajapiiri on kasvanut some- ja suusta suuhun mainonnan avulla vauhdilla ja käsittää tällä hetkellä puolensataa asiakasta. Tietty menu on voimassa vähän yli viikon ja käsittää perusarkiruokia: keitto, lasagne, erilaiset laatikot jne. Juhlapyhiksi menu kasvaa käsittämään useamman ruokalajin, runsaamman pääsiäismenun jälkeen tällä viikolla tarjolla on jauhelihakeitto. Vapuksi ja äitienpäiväksi on taas tiedossa hyvän ruuan lisäksi myös kakkuja.
Ruuan jakelussa Tarja käyttää useampaakin tapaa.
– Annoksen voi noutaa minulta kotoa tai voidaan tehdä treffit vaikka torille. Ja tietysti se mukavin tapa, eli tuon ruuan tilausta seuraavana päivänä asiakkaan kotiin.

Tarja luottaa ensi kesään – heinä- ja elokuu on myyty loppuun.
– Juhlien henkilömäärät saattavat vähän pienentyä entisestään, mutta nyt ihmiset ovat päättäneet juhlia. Uskon vakaasti, että pandemia antaa siihen kesällä mahdollisuuden.
Tarja itsekin on valmis täyteen vauhtiin. Henkilökunnan rekrytointi arveluttaa hiukkasen, mutta mm. Nuori työ -projektista on usein löytynyt tarpeellinen apu.
Jotain muutakin lisää on keksitty Tarjan pitopalvelun tuotevalikoimiin. Suurta suosiota nauttinut salaatinkastike on saatavilla itse kullekin kauppojen hyllyissä. K-Supermarket aloitti salaattikastikkeen myynnin ja nyt sitä saa S-marketista ja muutamista kaupoista Heinolaa myöten.

Pitopalvelu Tarja Lehtonen aloitti toimintansa vuonna 2005 ja vuonna 2013 Tarja valittiin Sysmän vuoden yrittäjäksi.

Kuvassa: Lapsenlapsi Lauri on päässyt viime aikoina entistä useammin mummon syliin.