UUTISET

Helena Mäkinen

Ennen koronapandemiaa meille jäi surullisen vähän luppoaikaa. Useimmilla oli monta rautaa tulessa, ja multitaskaaminen poltti näppejä. Loppuun palaminen koitui monen kohtaloksi. Nykyiset rajoitukset antavat onneksi edes osalle väestöä mahdollisuuden mökkihoperöityä. Enää ei juosta harrastuksissa, kokouksissa, koulutuksissa, konserteissa ja ravintolatapaamisissa virikkeitä ahmimassa.
Tutkimusten mukaan kaikki luovuus alkaa tylsistymisestä. Mitä kaikkea mielenkiintoista mahtaa syntyä, kun osa väestöstä alkaa ajatella? Patenttihakemuksia ainakin kertyy ruuhkaksi asti. Filosofisten pohdintojen uusi kultakausi on ovella.
Huolta aiheuttavat kuitenkin sekä nuorten että iäkkäiden tylsistymisvalmiudet. Keski-ikäisten ja sitä vanhempien haastava tilanne johtuu lapsuuden kokemuksista. Kun on pienestä pitäen oppinut viemään mennessään, tuomaan tullessaan ja tekemään ollessaan, on pysähtyminen mahdotonta. Monella on vielä lisätaakkana paha tapa käyttää kaikki ylimääräiset joutohetket aivoja stimuloivien käsitöiden parissa, jolloin tylsistyminen estyy.
Myös diginatiivi-ikäpolven kohdalla voidaan puhua pelin menettämisestä, mutta syy on toinen. Ainoastaan kuukausia kestävä maailmanlaajuinen sähkökatkos voisi pelastaa tulevaisuuden toivojen valtaosan, koska jokaisen käteen kiinni kasvanut virikegeneraattori estää omaperäisen ajattelun. On kuitenkin jossain määrin ongelmallista toivoa pitkää sähkökatkoa.
Olisiko mahdollista järjestää etäohjausta niille, jotka ymmärtävät nykyolosuhteiden tarjoaman ainutkertaisen mahdollisuuden ja haluavat sukeltaa luovuuden lähteeseen? Yksinkertaisetkin ohjaustoimet voisivat synnyttää Suomeen todellisen Uutta Luovien Ajatusten Tonavan, jonka virtaus muuttaisi maapalloa uhkaavat kriisit mahdollisuuksiksi.
Koska ohjaustoimista ei ole kukaan vielä ehtinyt tehdä väitöskirjaa ja asiaa on muutenkin tutkittu niukasti, täytyy jokaisen ryhtyä miettimään tylsistymiskeinoja. Alkuun pääsemisessä saattaisi auttaa esimerkiksi jokin epäkiinnostava tiiliskivi. Volter Kilven Alastalon salissa saattaisi siivittää ajattelun lentoon. Jos tämä lääke osoittautuisi liian vahvaksi, kannattaisi kokeilla vaikka vanhojen kotimaisten elokuvien kimaraa.
Prosessin aikana jokaisen olisi tarkkailtava herkeämättä henkistä tilaansa. Jos kävisi niin ikävästi, että Alastalon salin jaarittelu alkaisi yhtäkkiä viedä mukanaan ja hätätilanteita varten saataville varatun verotusoppaankin teksti nostaisi sykettä, olisi lopetettava oitis. Parantumattomia tapauksia ohjauksella ei pystyttäisi auttamaan.

Kyösti Piippo

”Laiskureita laulattaa” lauloi Lasse Mårtenson aikoinaan niin svengaavasti, että sijoittui Euroviisuissa seitsemänneksi. Lasse tuon biisin tekijänä osasi varmaan laiskottelun jalon taidon.
Osaatko sinä, osaanko minä? Jos emme osaa, niin on korkea aika opetella laiskottelun ja joutilaana olon taito. Nythän koronarajoitusten aikaan sen opiskelulle on hyvää aikaa.
Jokaisen kannattasi välillä olla tekemättä mitään. Jatkuva suorittaminen työssä ja vielä vapaa-ajallakin ei ole järkevää. Jokainen meistä joutuu liki päivittäin keskusteluihin, joissa kilvan valitellaan väsymistä, kiirettä, tiukkia aikatauluja – ylipäätään liiallista kehon ja mielen kuormitusta. Silloin pitää reagoida nopeasti ja pyrkiä vähentämään stressiä. Ja siihenhän sopii yksi mahtava tapa, laiskottelu. Moni tuntee laiskottelusta syyllisyyttä, sillä iso osa suomalaisista on työmoraaliltaan korkeaa tasoa ja sisäsyntyisesti tarmokkaita. Looginen ajattelu saattaa auttaa; levännyt ihminen on tuottavampi. Liiallinen ahkeruus on tuottavuuden pahin vihollinen. Kun lepää, jaksaa paremmin.
Laiskottelu pitää siis tehdä hyvällä omallatunnolla, sehän on terveydenhoitoa. Väärin sitä ei toki saa käyttää, siihenkin koukkuun on helppo lipsahtaa. ”Pikkusaikut” töistä ilman lääkärintodistusta kun on helppo keino.
Jos elämä on kaoottista, ei nopeita ja kestäviä ratkaisuja välttämättä pysty tekemään. Yksi asia tällaisessa tilanteessa auttaa; pysähdy, hengitä syvään ja anna itsellesi lepohetki ilman velvollisuuksia. Lyhyemmin sanottuna – heittäydy laiskottelemaan. Kuulostaa helpolta, mutta sitä se ei kaikille ole.
Laiskottelulle on annettu aikojen saatossa ihan väärä kuva. Laiskottelijoita pidetään helposti vapaamatkustajina, jotka hyötyvät ahkerien ihmisten työstä. Laiskottelija mielletään ihmiseksi, joka heittäytyy selälleen makaamaan, syljeskelee kattoon eikä tee mitään.
Psykoterapeutti, tietokirjailija Vesa Nevalainen kuvaa kirjassaan ”Miksi kannattaa (välillä) olla tekemättä mitään” laiskuutta näin: ”Laiskuus on sitä, että osaa pitää taukoja ja antaa aikaa palautumiselle. Laiskottelu on hyväksi mielelle, se irrottaa kiireestä ja lisää luovuutta. Kun ihminen palautuu, hän saa myös enemmän asioita aikaan.”
Käytetään korona -paussi hyväksi ja opetellaan laiskottelemaan.
”Ei voi kiire ahdistaa, laiskureita laulattaa” (Lasse Mårtenson).

Mika Sankari

Tehtävälista, se on klassikko, jonka kaikki tietävät. Kaikki tarvitsevat niitä, monet kirjoittavat listoja, mutta jotkut eivät sitä myönnä.
Tietoa voidaan tallentaa ja hakea paljon, sillä pitkäkestoinen säilömuisti mahdollistaa sen. Tämän tiedon on kuitenkin ensin kuljettava lyhytkestoisen työmuistin läpi – ja niillä on omat rajansa.
Siksi kirjoitamme tapaamisiamme muistiin, teemme ostoslistoja, laadimme oppimissuunnitelmia jne.
Muutamia perusperiaatteita on syytä noudattaa.
Suorita tekemättömät tehtävät heti, jos niistä selviytyy noin parissa minuutissa.
Tee kaikki mahdolliset tehtävät heti, kun mahdollista. Ei voi tietenkään tarkkaan tietää, kuinka kauan uusien tehtävien suorittamiseen ensimmäisellä kerralla tarvitsee. Ajan mittaan tämän oppii kyllä näkemään.
Kirjoita erillinen tehtävälista erilaisille aihepiireille. Spontaanit ajatukset voi koota yhdelle lapulle.
Useimmissa tapauksissa, ostoslista pois lukien, on suositeltavaa kirjoittaa kokonaisia lauseita sanojen sijaan, kuten “osta kansioita X:ltä” tai ”lajittele kansiot päivämäärien mukaan”
Pidä kiinni selkeästä punaisesta langasta.
Tavoitteena tässä on, että tehtäviä yhdistetään mielekkäällä tavalla, jotta muutamia asioita voisi tehdä samanaikaisesti.
Siivoussuunnitelma sujuu esimerkiksi näin: Aloita keskeltä, kävele sitten ympäri huonetta ja katsele yksittäisiä esineitä, kunnes palaat ovelle. Näin tärkeimmät kohteet löytyvät.
Aseta määräaika.
Parhaassa tapauksessa listassa kerrotaan, mikä tehtävä on suoritettava ja milloin. Kun asetat määräajan sen tekemiseen, pakotat itsesi tekemään sen (Huone on siisti tunnin päästä!).
Pidä luettelot hallittavissa.
Älä koskaan liioittele tehtävien suhteen.
Tee ensin se, mikä on todella välttämätöntä. Jos luulet voivasi tehdä enemmän, tee myös se.
Älä organisoi organisoimisen vuoksi.
Vaikka vinkit on suunniteltu toimintaasi tehostamaan, ei silti kannata ahdistua.
Järjestämisellä ja tehtävälistojen kirjoittamisella on aina oltava selkeä tarkoitus.
Hyvän to-do-listan avulla voi päivästä tehdä rennomman. Sen pitäisi auttaa tekijäänsä eikä muodostaa pakottavaa taakkaa päivää rasittamaan.
Se on syytä muistaa myös tänä poikkeuksellisena aikana, jolloin listojen teolle saattaa olla enemmän aikaa kuin normaalisti.
Inspiraatio saatu “Mami schafft Ordnung”- blogista.

Kyösti Piippo
SYSMÄ

Sysmän Yhtenäiskoulun musiikkiluokassa raikaa ABBAn tuttu hitti S.O.S. Asialla on koulun tyttöbändi JHHI; Johanna Uotila, Henna Sihvo, Helmi Papinniemi ja Iina Jokinen. Bändin nimi muotoutuu ABBAn tapaan soittajien etunimien alkukirjaimista.
Tytöt löysivät toisensa pari vuotta sitten, kun Urho Papinniemi aloitti bändikerhon vetämisen. Kaikilla oli jo entuudestaan erilaisia bändikokemuksia, mutta jossakin vaiheessa he huomasivat tulevansa hyvin toimeen keskenään ja kun samantyyppinen musiikkikin yhdisti heitä, JHHI syntyi luontevasti.

Bändin musiikillinen koutsi Urho Papinniemi kehuu ryhmän jäseniä lahjakkaiksi ja kuunteleviksi soittajiksi.
– Kaikilla on selkeät roolit ja he ottavat vaarin neuvoista, toteaa Urho.
Tyttöjen mukaan Urhon toimintatavat ovat kannustavia ja idearikkaita.
– Hän tuo meille oivallisia biisi-ideoita ja tsemppaa bändiä joka tilanteessa. Urho pystyy näyttämään itse soittamalla meille ideansa.

JHHI harjoittelee joka keskiviikko koulun jälkeen, mutta jokaisella musiikki on mukana päivittäin – joko kotona tai muissa kokoonpanoissa.
Viime keväänä bändi treenasi valmiiksi ABBA -kokonaisuuden konserttia varten. Sitten tuli korona ja suunnitelmat kaatuivat. Mutta treenaus ei mennyt hukkaan, sillä yhtye teki ABBA -äänitteen.
– Parissa päivässä ja melkein kertaotoilla, kertoo Urho.

Nyt bändi on Beatles -kappaleiden kimpussa. Mm. kappaleet Twist and Shout, Help, I Saw her standing There ja And I love Her -biisit ovat muotoutumassa JHHIn käsissä mallikkaaseen kuntoon.
– Toivottavasti korona helpottaa sen verran, että pystymme toteuttamaan live -konsertin vaikkapa tuossa koulun katoksessa toukokuussa, toivovat Urho ja bändin tytöt.
Johannalla, Hennalla, Helmillä ja Iinalla on hyvin samantyyppiset motiivit musiikin tekemiseksi.
– Musiikki on hyvä tapa ilmaista itseään ja musaan saa purkaa tunteitaan. Soittaminen on jonkinlainen voimanlähde ja samalla terapeuttista pään tyhjennystä.

Yhdessä tekemisen riemu näkyy hyvin ulospäin tyttöjen soittaessa toimittajalle S.O.S. biisiään. Kaikesta näkee, että kyseessä on tasapainoinen ryhmä.

Kuvassa: Iina Jokinen (rummut), Henna Sihvo (basso), Johanna Uotila (piano) ja Helmi Papinniemi (kitara).

Helena Mäkinen
HARTOLA, SYSMÄ

Naistenpäivä on rantautunut meille itänaapurin kautta. Maailmanlaajuisesti naistenpäivää on vietetty runsaan vuosisadan ajan ja se on joissakin maissa jopa virallinen juhlapäivä ja vapaapäivä.

Perheissä, työpaikoilla, naapurustossa ja harrastuksissa miehet ojentavat kukkia kauniimman sukupuolen edustajille. Kodeissa miehet huolehtivat arkiaskareista ja aterioiden valmistuksesta. Heti aamulla perheen äiti saa vuoteeseen aamiaisen kaikilla herkuilla. Asiaan kuuluu myös puhe onnittelujen ja pienten lahjojen lisäksi. Näin asiat olivat oman kokemukseni mukaan ainakin vielä 1990-luvulla itänaapurissa. Kauniin tavan kääntöpuolella oli silloin kuitenkin se, että naisväen seuraava viikko kului keittiön siivouksessa…

Yhdistyneet kansakunnat otti kansainvälisen naistenpäivän ohjelmaansa ensimmäisen kerran 8.3.1975. Samana vuonna vietettiin YK:n kansainvälistä naisten teemavuotta, jota seurasi naisten vuosikymmen 1976-1985. YK alkoi myös järjestää suuria naisten maailmankonferensseja, joiden tavoitteena on naisten aseman parantaminen erityisesti ns. kolmannen maailman kehittyvissä maissa.

Naisliikkeen alkusyynä olivat monet yhteiskunnalliset muutokset ja teollistuminen. Naisten työpanosta tarvittiin, mutta palkka-asioissa vallitsi pitkään räikeä epätasa-arvo. Se synnytti liikehdintää ja lakkoja, joiden tarkoituksena oli kiinnittää huomiota epäkohtiin.
Suomessa on nykyisin sukupuolten tasa-arvo aivan eri tolalla kuin monissa muissa maissa, mutta meilläkin on tarvittu naisia ja miehiä, jotka ovat tehneet tasa-arvoa edistävää työtä. Naiset ovat saaneet vähitellen oikeuden opiskella, periä, omistaa, tehdä palkkatyötä, äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa. Silti Suomessakin vertaillaan vielä naisten ja miesten euroa ja puhutaan kiintiöistä ja lasikatosta, vaikka maamme ratifioi naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen vuonna 1986.