UUTISET

Julkaistu

Unelmien iltapäivä

Helena Mäkinen
HARTOLA

Hartolan kirkkopuisto oli 6.6. jo perinteeksi muodostuneen Yhteisvastuutapahtuman näyttämönä. Kuinka ollakaan, sää oli erinomainen, aurinkoinen ja leppoisa. Diakonissa Kirsi Männistö kiiruhti paikasta toiseen neuvomassa, hakemassa lisää hilloa ja juttelemassa paikalle saapuvien kanssa.

Tämän vuoden YV:n tuloilla mahdollistetaan nuorten unelmia. Männistö kertoi, että kotimaan kohteena ovat Suomen partiolaiset.

  • Seurakuntaan jää tuotosta 30 % ja se lahjoitetaan Tainionvirran Taimenien toimintaan. Meillä on täällä vesipajatso, kirjainsuunnistus, petankkia ja yhteislaulua. Tarjolla on makkaraa, vohveleita, kahvia ja mehua.

Diakoniatyön saralta Männistö kertoi, että paineita kasvattavat hallituksen tekemät ja suunnittelemat leikkaukset.

  • Esimerkiksi toimeentulotuen uudistus kokonaisuudessaan lisää avuntarvitsijoiden määrää. Ihmisillä on oikeasti hätä. Ahdistus ja huoli lisääntyy. Ne, jotka vielä ovat pärjänneet, joutuvat yhä ahtaammalle. Tilanne on sama ympäri maata. Heikolla taloustilanteella on iso merkitys hyvinvointiin, terveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin. Säästötoimista keskusteltaessa sanotaan, että kaikkien pitää nyt osallistua, mutta miksi juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta pitää kiristää vielä lisää? Näillä päätöksillä on isoja ja pitkäkestoisia vaikutuksia.

Männistöä huolestuttavat myös työelämään liittyvät asiat.

  • Työllistyminen on tärkeää ja mahdollisimman moni pyritään saamaan työhön. Mutta nyt rangaistaan osa-aikatyöntekijöitä. Jos teet vähänkin, sinulta poistetaan suojaosuudet, jolloin ei kannata ottaa mitään pientä työtä vastaan. Toisaalta osa-aikatyöntekijöitä patistetaan hakemaan kokoaikatyötä, vaikka se ei olisi mahdollista esim. terveydellisistä syistä. Jos taas työpaikkoja ei ole, ihmisiä rangaistaan siitä. Ihmisiä kohdellaan massana, joka vieroksuu töitä. Suurin osa on ihan muuta. Eriarvoinen kohtelu tuntuu pahalta.

Onneksi Männistö näkee työssään huolen ja hädän ohella myös myönteisiä asioita ja toivoa.

  • Hyvinkin pienellä avulla on iso merkitys. Ihmiset eivät odota, että diakoniatyö korjaisi kaiken. Tärkeää on, että joku ottaa heidät todesta ja kuuntelee. Pienelläkin avulla on suuri merkitys. Iloa tuovat myös vapaaehtoiset, jotka ovat työn tukena. Meillä on ihanasti ollut vapaaehtoisia, lisää mahtuu aina! Se on iso rikkaus, pystymme järjestämään monenlaisia juttuja, kun on tekijöitä.

Kuvassa: Tero Mäyrä (vas.), Tuomo Sinisalo, Kirsi Männistö, toimittaja-Helena, Leila ja Markku Siihola. Tiukan petankkikisan voittajaksi pinnisti ensikertalainen Tuomo Sinisalo, Siiholat toimivat hauskan kisan järjestäjinä.

Julkaistu

Kevätnäytös kukoisti

Samuli Simula
SYSMÄ

Sysmän voimistelijoiden kevätnäytös toi Päijänne Areenan täyteen. Näytöksen teemana oli ”Tarinoita metsäpoluilta”.

Seuran pj. Anne Sireni piti avajaipuheen.

  • Urheiluseuroissa on hyvää kantavaa voimaa. Seurat mahdollistavat säännöllisen liikkumisen ja samalla edistävät sekä fyysistä, että henkistä hyvinvointia, ehkäisevät sairauksia, parantavat mielialaa ja vähentävät stressiä. Urheiluseuratoiminta tuo ihmiset yhteen, luo ystävyyssuhteita, vahvistaa paikallisia yhteisöjä ja mahdollistaa uusia kokemuksia. Seuratoiminta ehkäisee syrjäytymistä. Seuroilla on kulttuurinen ja kansallinen merkitys. Seuroilla on myös kasvatus- ja kehitystehtävä. Urheiluseurat opettavat tärkeitä asioita, mm. yhteistyötä, kurinalaisuutta ja vastuunkantoa. Vapaaehtoisten voima asuu seuroissa. Suurin osa toiminnasta pyörii vapaaehtoisten voimin. Meidän jäsenmäärämme on selkeässä kasvussa koronavuosien jälkeen. Seuramme ohjaajat ovat valtavan ammattitaitoisia, eteenpäin katseensa suuntaavia ja aktiivisia. Seuran hallituksessa on valtavasti suorittavaa positiivista naisenergiaa. Jokainen jäsen tuottaa aktiivisesti merkityksellisiä ideoita. Olen saanut onnellisesti seurata ryhmässä tämän näytöksen pystyyn nousemista.

Anne kiittää yleisöä ja kaikkia yhteistyössä mukana olevia henkilöitä ja tahoja toivottaen nautinnollista näytöstä.

Esitykset herättää yleisön tunteet. Näytöksen nuorimmat esiintyjät, tenavajumpan ”Mörrimöykyt” ja perheliikunnan ”Röllien voimisteluhetki” sulattavat sympaattisella esityksellään katsojien sydämet. Mukana näytöksessä oli kahdeksan SyVo:n ryhmää ja loistavat, persoonalliset ja erilaiset esitykset.

Mainittakoon yksi seuran palkituista. Iina Jokinen saa seuran hopeisen ohjaajalautasen arvokkaasta ohjaustyöstään. Iina on ollut aktiivisesti mukana seuran toiminnassa nuoresta tytöstä saakka.

  • Meillä on monipuolista tarjontaa harrasteryhmistä aina kilpatasolle saakka. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Helpolla pääsee mukaan ryhmään kokeilemaan. Opastusta löytyy tanssista ja muustakin liikunnasta. Harjoituksia on kerran viikossa, tervetuloa! Minun ohjaamani ryhmä SSD Lupine ja esitys ”Kyllä minä niin mieleni pahoitin” sai kunniamaininnan alueellisissa kilpailuissa, kertoo aktiivi ja ohjaaja Anni Taskinen.

Näytös vei mukanaan ja sai katsojat hyvälle tuulelle.

Kuvassa: Palkittu ryhmä SSD Lupine 13-15 v tyttöjen tanssisarjassa. Kokonainen ehjä teos, positiivinen ote, huumoria unohtamatta.

Julkaistu

Hartiavoimin omaan kotiin

Emma Toiskallio
SYSMÄ

Naisenergiaa meille tänään tarjoilee Sanna Tuominen, 32. Kun asumiskuviot menivät uusiksi, ei hän epäröinyt lähteä tavoittelemaan omannäköistään elämää itselleen ja Väinö-pojalle. Toinen kokeiluluontoinen vuokra-asuminen ennätti kestää vain puolisen vuotta, kun omakotiasumiseen tottunut Sanna päätti hankkia oman asunnon. Eikä edes mitä tahansa asuntoa, vaan sellaisen, josta sai tehdä juuri oman näköisen! Omakotitalo saattaa siintää vielä tulevaisuuden haaveissa, mutta juuri nyt kaikki on kuten pitääkin.

Sanna on varmasti monelle tuttu kasvo, sillä hän työskentelee tunnelmallisessa kahvila Lintan kammarissa. Harrastuksiin kuuluu perheliikunta Väinön kanssa, ja näitä tunteja Sanna on kuluneena keväänä päässyt myös ohjaamaan. Toimeliaalla äidillä siis riittää puuhaa, mutta oliko hankalaa yhdistää työelämä, lapsiarki ja remontti?

  • Aikataulu oli tiukka, sillä halusimme välttää vuokra-asunnossa alkaneen putkiremontin. Eihän se aina ihan helppoa ollut. Väinön isä ja mummo olivat onneksi apuna lapsenhoidossa. Äitinä minua tietysti harmitti, että varsinkin yhteiset ilta-ajat jäivät Väinön kanssa vähiin, sillä ne kuluivat raksalla. Onneksi saimme tehtyä hänen kanssaan kuitenkin kivoja luonto -ja eväsretkiä vastapainona remonttitohinalle.

Uusi koti muotoutui rivitalokolmioon. Remonttiin kuului muun muassa maalausta, keittiökaappien asennusta ja vinyylilattian uusimista. Vain tapetoinnin Sanna jätti muille. Syntyikö työn ohella ahaa -elämyksiä tai opettiko se jotain uutta? Kokemusta työstä varmaan löytyi jo vanhastaan?

  • Aiempaa kokemusta minulla ei ollut, mutta sain onneksi apuvoimia, kertoo Sanna.
  • Tehdessä toki oppi kaikenlaista. Mielestäni tärkein huomio oli kuitenkin se, kuinka ainutlaatuista aika lapsen kanssa on. Niinhän sitä aina sanotaan, mutta yhteisen ajan ollessa kortilla, konkretisoitui huomio toden teolla, hän tähdentää. Tuliko lopputuloksesta mieleinen?
  • Tykkään selailla sisustuslehtiä ja minulla oli mielikuva, mitä lähden tavoittelemaan. Lopputuloksesta tuli yllättäen erilainen, mutta todella ihana! Väinökin pitää siitä, että on tilaa juosta ja leikkiä, ja tietysti omasta huoneestaan.

Mitä haluaisit sanoa äideille ja naisille, joilla on sama elämänmuutos vasta edessä?

  • Älkää epäilkö kykyjänne, pystytte mihin vain!

Kuvassa: Väinön huoneen satumetsätapetissa seikkailee pupuja ja bambeja. Koko asunnon remontti onnistui upeasti, mutta tämä tila lienee kaksikolle mieleisin. Kuva Sanna Tuominen.

Julkaistu

Suomalainen Messu

Helena Mäkinen
JOUTSA

Kansallisena Veteraanipäivänä oli Joutsan liikuntahallilla mahdollisuus päästä mukaan Lasse Heikkilän 27 vuotta sitten säveltämään Suomalaiseen Messuun. Alueen Helluntaiseurakunnat, Itä-Päijänteen vapaaseurakunta, Jyväskylän seurakunnan Joutsan ja Leivonmäen lähikirkkoalue ja Tainionvirran seurakunta olivat yhdessä tilanneet Heikkilän teoksen ja mukana oli myös paikallisista voimista koottu yli 30:n hengen kuoro, jota johti Jaak Luts.

Messu vei kuulijat aikamatkalle maamme itsenäisyyden vuosiin. Alku oli raskas ja kansa jakaantunut: niin lehdistö, urheiluseurat kuin koko yhteiskunta oli jakaantunut kahteen leiriin. Ainoa yhdistävä tekijä oli kirkko, joka toimi sovinnon tuojana. Synnintunnustuslaulu kertoi kipeistä tunnoista. Mutta anteeksianto oli mahdollinen.

”… kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.”

Heikkilä totesi, että kansan lopulliseen yhdistymiseen tarvittiin kuitenkin sota. Sen lopputulos oli ihme: Suomi säilytti itsenäisyytensä. Sodan seurauksena yli 400 000 suomalaista joutui jättämään kotinsa. Evakkojen osaa kuvaava laulu kertoi karjalaisen kansan sydänten särkymisestä, kun kaikki piti jättää ja asettua muiden nurkkiin.

Sotien jälkeen maamme huomattiin, sotakorvaukset maksettiin, sisulla selvittiin. Olympialaiset pidettiin. Talous alkoi parantua. Sodassa oli moni lapsi menettänyt isänsä ja moni lapsi koki isättömyyttä myös siksi, että isät joutuivat tekemään liikaa työtä. Osa terapoi sotatraumojaan alkoholilla. Isän syliä kaivattiin.

Ennen väliaikaa kuultiin Jätkäralli, joka oli viulun ja haitarin kaksintaistoa, kumpikaan ei pudonnut tukilta. Messun musiikissa oli mainio kansantanssillinen rytmi, joka sai yleisön mukaan.

Maamme tietä nykypäivään kerrattiin vielä Neuvostoliiton naapurina idän ja lännen välissä, tuli 2-kanavainen TV, öljykriisi romahdutti viennin, moni muutti Ruotsiin töiden perässä. Pankeista sai lainaa ja rahan arvo romahti. Siihen väliin laulettiin kuitenkin kiitoslaulu.

”Niin runsasta leipää syömme, /niin raikkaat on lähteet maan./ On siunattu jälkiä työmme/ Paljosta hyvä on antaa.”

Suomen rikkautena ovat murteet. Räväkkä Uskontunnustus laulettiin pohojalaasin sanoin.

Nyt on taas moni taloudellisesti tiukoilla. Lama, köyhyys ja yksinäisyys tuottavat huolta ja murhetta, mutta meillä on rukoukset kuuleva Jumala. Heikkilä muistutti, että kun uskomme Jeesukseen, olemme matkalla kotiin. Siellä ei tunneta hyvästi-sanaa.

Kuvassa: Messussa kuljettiin Suomen historian vuosia läpi mutta myös eteläisestä Suomesta Lappiin asti.

Julkaistu

Kaivattu pysähdys kevään kynnyksellä

Emma Toiskallio
SYSMÄ/HARTOLA

Kevätauringon kurkistaessa pilvien takaa ja ensimmäisten leskenlehtien ilmestyessä tienpenkalle moni meistä huokaisee helpotuksesta: pitkä talvi on viimein takana. Pääsiäinen on monille suomalaisille ensimmäinen todellinen kevään juhla – ei vain kalenterissa, vaan myös sydämessä.

Pääsiäisessä on jotakin lempeän hidasta, eikä se vaadi suuria suunnitelmia tai kalliita matkoja. Sen ydin löytyy usein pienistä asioista: yhdessä koristelluista munista, pajunkissoista maljakossa tai rauhallisesta aamiaisesta ilman kiirettä. Monessa perheessä pääsiäinen on tilaisuus olla yhdessä, ulkoilla ja valmistautua kevääseen.

Kiersimme torstaina kuulostelemassa, millaisilla fiiliksillä kohti pyhäpäiviä oltiin menossa ja millaisia suunnitelmia ihmisillä oli. Aloitimme kierroksen Hartolasta, päädyimme lopuksi Sysmään ja tällaisen vastaussaaliin saimme!

  • Kevät on ihana! Ihan vaan pihaa siivoillaan ja nautitaan ulkoilusta.
  • Poikkeuksellisesti olemme kotona. Tämä on ensimmäinen kerta pitkiin aikoihin, sillä yleensä vietämme tämän ajan vuodesta ulkomailla.
  • Mämmiä ja pääsiäisherkkuja aion kotosalla herkutella. Ehkä tapaan kavereita.
  • Töitä ja töitä, suklaata, jos kukaan ehtii kauppaan.
    Tapaamamme pieni neiti sen sijan vietti jo vanhempainvapaata lomaa mummilassa. Se oli hänestä mukavaa, sillä hän aikoi itse päättää mitä tekee.
  • Pizzaa, suklaata ja kalaa, hän uumoili tulevaa ruokalistaa.

Kaikki eivät olleet yhtä valoisalla mielellä.

  • Töitä, mikä ei ole erityisen hauskaa. Pidin viimeksi lomaa vuonna 2011.
  • En vietä pääsiäistä, joten tämä ei eroa arjesta.

Pääsääntöisesti mieliala oli kuitenkin korkealla.

  • Voi! Minulla on tiedossa polttopuutalkoot ja rivitalon avajaiset. Tapaan sukulaisia ja paistamme lettuja ja makkaraa. Odotan tätä innolla.
  • Aion piilottaa lapsille satakunta suklaamunaa etsittäväksi. Nämä ovat niitä hetkiä, joita on ihana yhdessä muistella myöhemmin.

Pääsiäinen lienee toimivan jonkinlaisena rajapyykkinä. Jätämme taakse talven väsymyksen ja katsomme kohti uutta kasvua. Gallupvastaukset muistuttavat, ettei kevään juhla vaadi suuria tekoja – joskus yksi ulkoiluhetki, askartelu lasten kanssa tai hetki hiljaisuudessa riittää.

Enää on kivenheitto Vappuun, eikä äitienpäiväkään ole kaukana. Palmusunnuntaina toimittajalle virvottiin oksalla, jota koristi serpentiini. Mikä mainio oivallus yhdistää teemoja. Onhan kevät on todellista juhlanaikaa.